Huomenna!

En tiiä onko täällä enää yhtäkään lukijaa jäljellä, mutta ajattelinpas tulla päivittelemään vähän kuulumisia viime viikoilta. Mulla olis kyllä ollut tän blogin päivittelemiseen ihan hyvin aikaakin, mutta oon ollut ihan pirun laiska, mitäpä sitä muuta väittämään... Oon viettänyt illat joko Netflixin tai pakkailun parissa tai sitten Thean kanssa hengaillen. Salilla oon käynyt vaihtelevasti, mutta nyt tuli sitten sille touhulle loppu kun mun kaveri lopetti työt siellä enkä pääse enää ilmaiseksi reenailemaan...

Toissa viikonloppua vietin Nelillä San Mateossa. Se kävi esittelemässä mulle vähän Stanfrodin yliopistoa, ajeltiin ihan eksyksissä ympäri sitä kampusta ja kävi kyllä mielessä, että mielummin mie siellä pyörisin ku Oulun yliopistolla... Käytiin myös luistelemassa ja shoppailtiinkin vähän, muun muassa Harry Potterista tuttuja Bertie Bottin joka maun rakeita joita sitten illalla maisteltiin. Saippua oli ihan jees ja ruoho kans, makkaran meinasin oksentaa ja rään jätin ihan suosiolla maistamatta, Nelille kuitenkin kaikki kunnia siitä että muija veti noita ku mitä tahansa jelly beanseja, ei vissiin tuntunu missää...

Viime viikko meni sitten viimeisistä normaaleista työpäivistä nauttien. Pidettiin playdateja ja syötiin froyoa, ollaan tehty vähän spesiaalijuttuja kun päivät käy vähiin. Oon yrittänyt lapsille selittää, että kohta en oo täällä enää ja valmistella niitä mun lähtöön mutta kyllä tästä vaan tulee hankalaa...  Perjantaina haettiinkin sitten uus auppari, Lina, lentokentältä ja eiköhän ne lapsetkin siinä vaiheessa alkaneet tajuta, että muutoksia on edessä. 

Tää viikko on ollut superkiireinen. Lapsilla ei ollut koulua, vietettiin hiihtolomaa. Hiihtäminen jäi kyllä näillä lumilla aikä vähälle, sen sijaan käytiin mut tutustutettiin ihan uuteen hommaan eli "glampingiin". Eli siis glamorous camping, vähän siis niinkuin camping, mutta ei sinne päinkään. Olin viime hetkiin siinä kuvituksessa että telttaillaan ja paistetaan nuotiolla makkaraa mutta ehei, mukaan napattiinkin ihan perus lakanat makuupussin sijaan ja s'moresitkin paahdettiin uunissa. Meidän kohteena oli siis West point inn noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Parkkeerattiin auto parin mailin päähän tästä mökkeröisestä ja haikattiin loppumatka ylös. 

Tää meidän majotus näytti kunnon linnakkeelta siellä vuoren huipulla ja maisematkaan ei ollut yhtään hullummat. Ainoa vähänkään campingiä muistuttava piirre oli, että sähköä paikkaan ei tullut, joten mun puhelimestahan loppu akku ennen kun perille ees päästiin... Istuskeltiin iltaa tacoillallisen ja kitaran parissa. Lina soitteli kitaraa ja muut sitten lauleskeltiin, oli tosi ihana ilta. Meidän porukan lisäksi reissussa oli kolme M:n kaveri ja yhden niistä äiti, joten vauhtia ei puuttunut. Lopulta nukahdettiin kaikki hostmomin lukiessa meille Harry Potteria..

Muuten tää viikko onkin mennyt Linalle paikkoja näytellessä ja mun tavaroita laukkuihin ahtaessa... En oo ehkä vieläkään tajunnut, että oon oikeasti lähdössä, en oo ees itkenyt vielä vaikka huomenna pitäis sanoa heiheit mun koko elämälle täällä. Tänään eletään siis sunnuntaita, mun vika kokonainen päivä on takana. Huomenna oon töissä viiteen saakka ja jo kymmenen yli viis lähtee bussi lentokentälle..

Perjantaina sanoin heiheit mun aupparikavereille, lauantaina perhetutuille ja Nelille kun juhlittiin meillä mun läksäreitä ja tänään oli sitten edessä jäähyväiskierros cityssä. Kävin siis esittelemässä mun lempparicityä Linalle ja samalla vimppaa kertaa kierros mun tärkeimmissä paikoissa. Koko ajan mun päässä pyöri vaan kaikki hyvät hetket täällä, niinkuin ne tuhannet itkutki. Niin monta tuttua paikkaa, mun on pakko päästä tänne takas... SF tulee aina olemaan mun toinen koti. 

Nyt on sitten aika mennä vikaa kertaa nukkumaan tonne M:n sänkyyn, mikä on ollu mun sänky nyt viime perjantaista lähtien. Aamulla vien vikaa kertaa lapset kouluun ja sitten nään Theaa, vikaa kertaa ainakin hetkeen... Kaikista vaikeimmat heiheit on edessä sitten koulun jälkeen, itkettää jo nyt kun mietin, että miten ihmeessä halaan mun pikkusia vikaa kertaa.

Mun lento San Diegoon lähtee kasilta ja siellä meneekin sitten seuraavat kolme viikkoa! Sieltä mulla pitäis sit olla aikaa toivottavasti kirjoitella vähän useamminkin, mitään en kyllä lupaa...