Viikonloppu numero 27!

Oon ollut täällä nyt 188 päivää, mikä ei mun mielestä kuulosta läheskään yhtä paljolta kuin 27 viikkoa. Au pairithan elää pääasiassa viikonloppuja varten, kaikki hauska tapahtuu silloin. Oot vapaa, hengaat kavereiden kanssa ja elämä on ihanaa. En tajua miten oon kuluttanut nää 27 viikonloppua, ainakin paremmin kuin nää kaks viimeistä... 

Tää viikonloppu on mennyt aika samaan tyyliin kuin edellinenkin, tosi iisisti. Oon ollu viimeaikoina tosi väsynyt, vähän kipeäkin. Mikään ei oo hirveästi kiinnostanut ja parhaalta on tuntunut vaan oottaa rennosti omassa huoneessa. Oon katsonut miljoona jaksoa Vampyyripäiväkirjoja, lenkkeillyt vähän, käynyt läpi kaikki koneelta löytyneet kuvat, ajellut ympäriinsä musiikkia kuunnellen.

Lauantaina kävin Isabellen kanssa lounaalla Panera Breadissa ja jätskillä Coldstonessa, muuten en poistunutkaan kotoa. Perhe ei ollut kotona, joten nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta ja kun ne illallisen aikaa kotiutu, olikin jo mukavaa saada seuraa. Syötiin pitkästä aikaa yhdessä dinneriä kotona, tuntu tosi kivalta. Oon yleensä just noiden illallisaikaan salilla ja fiksaan sit jotain syötävää itselle jälkeenpäin...

Lauantaina saapui myös mun kauan odottama paketti! M:n synttärit oli viime viikolla ja olin pyytänyt mammaa lähettään sille Suomesta Robinin levyn. Oon tehnyt näistä ihan faneja! Oltiin jo varmoja, että tää pakettin on hukkunut postissa kun sitä ei kuulunut, mutta voi sitä onnen päivää kun se lauantaina vihdoin saapui. M sai lahjansa ja löytyi sieltä pari ylläriä mullekin. Suvi Teräsniskan uusin levy, Irinan kokoelma ja Marianneja, kyllä äiti tietää <3 

Sunnuntaina heräilin melko ajoissa. Skypetin hellulle, mammalle ja Essille kahteenkin otteeseen. Sain jostain lauantainailtana hirveän himon itsetehtyihin sämpylöihin, joten päätin sit ryhtyä tuumasta toimeen heti aamusta sunnuntaina ja sainkin aamupalaksi lämpimiä sämpylöitä kylmän maidon kanssa. Naaaam! Äiti piti mulle seuraa leipoessa, ja onnistuinkin yllättävän hyvin! Oon täällä välillä vähän hukassa noiden mittojen kanssa, mutta nää osu kyllä nappiin.

Torkuin Netflixiä katsellen iltapäivään ja viiden maissa ajelin salille. Treffasin siellä Isabellen ja vedettiin kunnon treenit, mulla oli energiaa vaikka muille jakaa. Kokeiltiin kaikkia idiootteja couple workouteja, mm. kyykkäsin Isabelle mun reppuskassa! Salilla varmaan puolet porukasta inhoaa meitä kun menee välillä vähän höpöksi hommat, tänään oli onneksi kuitenkin rauhallista. Saatiin rauhassa pelleillä. 

Salilta kotiin tullessa M hyökkää mun kaulaan, kertoen kuinka se oli koko päivän odottanut mun näkemistä. Mun höppänä, välillä maailman kamalin 7-vee pikkuteini ja välillä taas söpöin tyttö ever. Nyt taidankin sitten katsoa vielä pari jaksoa Vampyyripäiväkirjoja tälle viikolle ja mennä nukkumaan!

 

Day 186

Olipas kiva perjantai! M oli edelleen surffileirillä ja B:llä oli koulupäivä, joten oli töissä vaan sen viis tuntia, kaks aamulla ja kolme iltapäivällä. Tauon aikana olin reippaana: siivoilin, skypetin ja lenkkeilin. Suunniteltiin Aken kanssa meidän reissua taas ja varattiin liput kattoon NHL-peliä San Joseen! Ostin myös lentoliput San Diegoon lokakuulle, jeeee! Jotain mitä odottaa sitten Aken lähdön jälkeenkin.

Nyt kun toi NY-reissu on niin lähellä, tuntuu, että aika kuluu koko ajan hitaammin. Vastahan siihen oli sata päivää ja nyt on enää 18, mutta tuntuu, että ikuisuus. En vaan malta odottaa. Saa nähdä millaiset fiilikset on sitten parin viikon päästä...

Kahdelta hain siis B:n koulusta. Snackseiltiin, luettiin kirjaa, katsottiin Peppiä ja rakennettiin Lego-taloja. B valkkas mulle vaatteet ja toimi mun assistenttina kun laitoin itseäni valmiiksi, sillä heti töiden jälkeen suunnattiin kaikki yhdessä M:n parhaan kaverin luo grillijuhliin. Niiden perhe on tosi kiva, nähdään aina M:n koululla ja tuun tosi hyvin juttuun niiden vanhempien kanssa ja ilta olikin tosi mukava! 

Lapset harjoitteli jousiammuntaa, grillattiin hamppareita ja tehtiin S'mores. Mukana oli myös M:n toisen kaverin perhe, tosi mukavia nekin ja tää olikin ehdottomasti kivoin tämmönen ilta mitä hengaan hostperheen ja niiden kavereiden kanssa. Yleensä on aina mennyt niin, että mie oon päätynyt aina katsomaan lasten perään vanhempien ottaessa iisisti, mutta nyt mun käskettiin ottaa drinkki ja antaa lasten mennä vaan. Kuulin koko koulun juorut ja nauroin ihan hulluna. Tuolla koululla kaikki vanhemmat tietää toisensa ja meno tuntuu olevan välillä kuin kauniista ja rohkeista, huhhuh! 

Kun päästiin kotiin, nappasin vaan toisen auton avaimet ja jatkoin matkaa Isabellen luo. Se oli yksin kotona ja menin pitämään seuraa sille kun se valmistautu lähtemään ulos. Ei oltu nähty kahdestaan vähään aikaan joten juttua riitti. Toimin myös tietenkin kampaajana ja lopulta nakkasin sen vielä mallille odotteleen poikia kun suuntasin itse kotiin nukkumaan. 

Välillä ahdistaa hulluna nää säännöt täällä, haluaisin vaan oman kämpän ja oman rauhan. Oon asunut niin kauan omillani, tottunut elämään omilla säännöilläni ja menemään ja tulemaan miten haluan. Nyt yhtäkkiä pitääkin ajatella muita ja elää muiden säännöillä, välillä vaan tuntuu ettei jaksa enää. 23 vee ja kotiintuloaika kello 11 jos seuraavana aamuna on töihin, onko pakko!? Ei toi hostmom onneks kovin tiukka näistä oo, mutta oon liian kiltti rikkomaan sääntöjä... 6 kuukauden päästä kotona pitää sitten kapinoida varmaan ihan vaan siksi KOSKA MIE VOIN! 

Day 184

En oo tajunnut tänne ees hehkuttaa, että puoliväli on nyt ohitettu! Päiviä au pairina jäljellä 180... Ihan hassua, tää kesä vaan katos. Aika on menny niin nopsaa, etten ees tajua. Vastahan me oltiin M:n kevätjuhlissa! Toisaalta taas tuntuu, että oon ollu täällä ikuisuuden... Tunnen paikat, en tarvii navigaattoria, tuntuu, että tää on mun koti. Vaikka välillä onkin hankalaa, kyllä mulla tulee jäämään pala sydämestä Californiaan, kun täältä ens maaliskuussa matkaan kotiin.

Nyt pikaista päivitystä tästä päivästä. Istun tällä hetkellä koneella yrittäen selvittää miten saisin mun opintopisteet kasaan, oon tietenkin jättänyt ne vähän viime tinkaan. Oon koko ajan ajatellut, että onhan mulla tässä aikaa, mutta eipä mulla enää ookaan. Au pair vuoden aikana pitää siis suorittaa opintoja kuuden creditin, eli 72:n tunnin arvosta. Mulla on tällä hetkellä kasassa 9... Tällä hetkellä harkinnassa on viikonloppu kurssi täällä San Franciscossa marraskuussa ja Zumba-tunnit läpi talven, keskiviikkoiltaisin meidän lähi-Collegessa. 

Mun työpäivä meni tänään helposti. Aamulla vein lapset leirille ja kouluun ja ajelin itse kotiin. Skypettelin vähän, katselin Vampyyripäiväkirjoja ja siivoilin vähän huonetta. Kahdelta hain B:n ja sen kaverin meille leikkimään, itse join kaakaota ja lueskelin kirjaa. Kelpaa mulle! B:n kaveri haettiin kotiin neljän maissa ja B oli superväsynyt, sai raivokohtauksen ja nukahti lopulta siihen... Loput mun työpäivästä menikin sitten Netflixin parissa odotellen, että hostmom kotiutuu.

Illalla kävin lenkkeilemässä taas näitä saakelin ylämäkiä ja treffasin lähi-Starbucksissa ruotsalaista Thereseä. Hengattiin alkuaikoina useammin, mutta tajuttiin just, ettei olla nähty varmaan kolmeen kuukauteen. Nyt sitten päätettiin yrittää vähän enemmän ja sovittiinkin treffit ens viikolle!

Loppuilta onkin sitten mennyt netissä näitä kursseja selaillen. Sain myös tietää vapaa viikonlopun lokakuulle ja taidan varata taas lennot San Diegoon! Pakko saada jotain mitä odottaa, kun Aleksi lähtee kotiin syyskuun lopussa... Enää kolme viikkoa, että ollaan NYC:issä, jeeeee!

Back to normal!

En edes muista koska olisin viimeksi kirjoittanut perusarjesta, yli pari viikkoa sitten. Sitähän tää elämä täällä kuitenkin enimmäkseen on, vaikka suurimmaksi osaksi keskitynkin aina vaan odottamaan uutta reissua. Melkein ahdistaa, kun nyt ei oo muuta varattuna kuin New York. Mutta suunnitelmia kyllä löytyy...

Maanantaina oli siis paluu arkeen. Ihanan viikon jälkeen tuntui kamalalta herätä taas 6:40... Piristi kuitenkin kummasti, kun tajuttiin vasta sunnuntaina, että B:llä alkaa tällä viikolla koulu, eikä vasta parin viikon päästä kuten oltiin kuviteltu. Maanantaiaamu meni siis kiireisesti. Lapset ylös seiskalta, M surffileirille kasiks ja B kouluun ysiks. Vietiin se hostmomin kanssa yhdessä näin ekan päivän kunniaks. 

Sen jälkeen pääsinkin sitten pitkästä aikaa vietteleen perus päivävapaita. Mulla on ollut ikävä tätä koulu-rytmiä. Tiedän etukäteen koska on vapaata, kaikki viikot menee sillä samalla kaavalla ja elämää on paljon helpompi suunnitella. Yhtenä plussana tietenkin myös se, että töitä on huomattavasti vähemmän!

Vietin mun tauon tutustumalla uuteen ruotsalaiseen au pairiin, Jennieen. Kävin esittelemässä sille Northgaten, Sol Foodin ja Coldstonen, mitäpä sitä muuta täällä tarviikaan! Shopping, ruokaa ja jätskiä, niillä pärjää. Isabelle ja Jon liitty myös hetkeksi seuraan, mutta sitten tulikin kiire autolle, ennen kun parkkipirkko ehtii ensin. Säästyin kuitenkin sakoilta ja ehdin hakemaan B:nkin ajoissa koulusta. 

Pari tuntia meni vaan hengaillessa ja neljän jälkeen olinkin off kun M ja iskä tuli kotiin. Isabelle tuli nappaan mut samantien kyytiin ja salille. Sieltä sit hakemaan sushia mukaan ja leffaan. Katsottiin uus Step Up -leffa, joka oli kyllä just samanlainen kun kaikki muutkin, kuiskittiin toisillemme vuorotellen, että mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja oltiin kyllä suurimmaksi osaksi oikeassa... Mutta tykkään vaan noista tanssileffoista ja saa hyvää motivaatiota salille ku on tytöt melko hyvässä kunnossa! 

Illalla aikasin nukkumaan, oli vähän kipeä olo ja tosi väsy. Heräsinkin sitten aamulla kurkku tosi kipeenä ja puhuminen oli yhtä tuskaa. Olis tehnyt mieli vaan sanoa hostmomille ettei musta oo mihinkään, mutta sinnittelin päivän väkisellä läpi. Olo parani päivän mittaan, mutta aika vaan mateli. Onneks huomenna on koulupäivä taas! B on siis nyt koulussa kolme päivää viikossa viime vuoden kahden sijaan. 

Hostmom tuli kotiin tunnin myöhässä... Ehdin jo luulla, että jotain on sattunut, mutta sainkin sitten viestiä, että töissä oli vähän probleemia. Ehdin kuitenkin töiden jälkeen salille ja saunaan, nyt onkin hyvä käpertyä peiton alle katsomaan Vampyyripäiväkirjoja. Jos siis uskallan....

Yks juttu vielä, hyvää synttäriä maailman parhaalle Mamalle! Love youu <3

Chicago

Mun Chicagon seikkailu alkoi siis varhain maanantaiaamuna. Heräsin neljän maissa meidän hotellilta, kiskoin pimeässä vaatteet päälle ja lähdin kävelemään kohti Bart-asemaa. Viiden jälkeen olin jo lentokentällä ja tsekkasin sisään mun lennolle. Lentoyhtiönä oli tällä kertaa Virgin Airlines, joka on mun lemppari. Henkilökunta on aina tosi mukavaa, ja googlatkaapa niiden safetyvideo, siistiä! Sain ikkunapaikan, eikä mun viereen tullut ketään, joten nukuin koko matkan. Nukahdin ennen kun noustiin ilmaan ja heräsin kun landattiin, pientä univelkaa vissiin...

Perillä Chicagossa kuulin sitten, että Tanja oli missannu sen lennon. Se sai kuitenkin lennon vielä samalle päivällä, mutta jouduin odottelemaan sitä joku viis tuntia. Parempi se kuitenkin, kuin että se olis tullut vasta seuraavana päivänä. Vietin muutaman tunnin lentokentällä puhelinta lataillen ja sitten suuntasin keskustaan mäkkäriin syömään jätskiä ja lukemaan kirjaa. Tanjan lento laskeutui eri kentälle kun mun, joten oltiin sovittu, että tavataan keskustassa. Lopulta se sieltä saapui ja mulla meinas kyllä tulla itku ku tajusin kuinka ikävä mulla oli ollut mun Suomi-tyttöä!

Oltiin varattu meidän majoitus AirB&B:stä, eli asuttiin jonkun paikallisen tytön asunnossa, sen vierashuoneessa. Otettiin juna meidän kämpille päin, mutta parin pysäkin jälkeen huomattiin, että ollaan menossa juuri päinvastaiseen suuntaan. Tehtiin siis pieni kiertoajelu heti aluksi... Oltiin muuten ainoat valkoiset koko junassa, ja muutenkin oli välillä vähän semmonen olo, ettei sovita joukkoon. Pientä väsymystä oli ilmassa, ja juttujen taso oli melko alhaalla. Oltiin lopulta kämpillä vasta joskus ysin maissa muistaakseni. Asunto oli kivempi kun osasin odottaa ja tää meidät majoittava tyttö tosi mukava!

Päätettiin lähteä pienelle iltakävelylle etsimään ruokakauppaa ja pizzaa. Matka oli vähän spooky, mutta löydettiin kauppa kuitenkin ja syötiin iltapalaa Domino'sissa. Oon aina kuullu, ettei tää paikka oo mitenkään hyvä, mutta mie ainakin söin yhden parhaista pizzoista täällä oloni aikana! Napattiin kaupasta vähän aamupalaa messiin ja kämpillä sammuttiin kyllä samantien kun sänkyyn päästiin.

Tiistaina herättiin paikallista aikaa vasta kahdeltatoista, kellohan on siis kaksi tuntia enemmän kuin Californiassa. Mietin hetken, että mikä tää outo ääni on, kunnes tajusin, että hitto täällähän sataa! Tuijoteltiin ikkunoista ihmeissämme kun vettä tuli taivaan täydeltä. Vois kuvitella, että oltais oltu kiukkuina kun ekana päivänä sataa vettä, mutta mulla vaan hymyilytti. En ollut nähnyt oikeaa sadetta puoleen vuoteen! Kyllähän täälläkin välillä tihuttaa, mutta ei niitä pisaroita voi juuri edes nähdä, saatika, että sitä vois oikeaksi sateeksi sanoa.

Meinattiin lähteä tanssimaan pihalle sadetanssia, mutta päätettiin kuitenkin laittautua, napata sateenvarjo mukaan ja lähteä tutustumaan kaupunkiin. Kun päästiin ulos, olikin sade jo tiessään ja ilma paljon lämpimämpi kun odotin. Otettiin juna keskustaan ja lähdettiin ekana etsimään lounaspaikkaa. Bongasin Panera Breadin ja siellä syötiinkin taas yhden Cheddar-broccoli keitot ennen kuin lähdettiin etsimään nähtävyyksiä.

Päädyttiin oikeastaan ihan vahingossa tän monista elokuvistakin tutun patsaan, The Beanin, luo. Sieltä jatkettiin sit rantaa pitkin, suuntana The Field-museo. Ilma oli pirun kuuma ja valittiin vähän pitempi reitti ilmeisesti. Jalat oli rakoilla jo ekan päivän jälkeen ja tajuttiin, että museotkin menee kohta kiinni. Päätettiin siis jättää ne seuraavalle päivälle ja otettiin sen sijaan suunnaksi Chicago360, joka on Chicagon neljänneksi korkeimmassa rakennuksessa sijaitseva näköalatasanne. Käytiin katteleen maisemia, mutta oltiin vähän pettyneitä, kun luultiin että siellä pääsee uloskin, mutta ei päässytkään. 

Yritettiin etsiä leffateatteria, mutta ei löydetty lähistöltä yhtäkään ja puhelimista oli akku loppunut aikaa sitten. Päädyttiin siis suhtkoht ajoissa kotiin, tarkoituksena kattoa leffaa vaikka netflixistä, mutta nukahdettiin molemmat ennen kuin ehdittiin aloittaa... 

Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus herätä ajoissa, mutta ei taidettu kyllä päästä ennen yhtätoista ylös. Mistä sitä unta vaan riitti!? Eilisestä viisastuneena pukeuduttiin tänään vähän kevyemmin ja lähdettiin yrittään uudestaan sinne museoihin.  Tanja oli ostanut itselleen Citypassin, jolla pääsi siis moniin nähtävyyksiin sisälle, mutta mie ajattelin säästää ja jätin sen ostamatta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olis ollut ehkä fiksumpaa ostaa se ihan suosiolla kans, kun rahaa meni kuitenkin... Tanja alotti siis aamun planetaariovisiitillä, mutta mie jäin ulos chillaileen. Ei paha ollut sekään. Aurinko paistoa, edustalla koko kaupunki ja Lake Michigan.

Istuskelin auringossa melkein pari tuntia, kunnes Tanja vihdoin tuli ja lähdettiin seuraavaksi tsekkaan Shedd aquarium. Paljon fisuja, delfiinishow, mutta ei juuri mitään erikoista. Olisin selvinnyt ilmankin, varsinkin kun käytiin täällä jo yhdessä akvaariossa porukoiden kanssa.

Etittiin hyvää illallispaikkaa ympäri kaupunkia, ja lopulta päädyttiin paikkaan jonka logossa oli Elefantti, nimeä en edes muista. Siellä oli kuitenkin Viinikeskiviikko ja viinit puoleen hintaan joten tilattiin samantien pullo pöytään. Syötiin rauhassa ja otettiin jälkkärikin puokkiin, mutta ei siltikään jaksettu syödä sitä, kertoo siis jotain jenkkien annoiskoista taas... Dinnerin jälkeen otettiin juna kämpille, vaihdettiin partyvaatteet päälle ja lähdettiin ettiin baarikatua, jolle meidän vuokraemäntä neuvoi meidät.

Tehtiin paljon uusia tuttavuuksia, tanssittiin, kierrettiin monta eri baaria sitä parasta etsiessä. Löydettiin meille kelpaavaa musiikkia lopulta jostain maanalaisesta danceclubista ja viihdyttiinkin siellä sitten kahteen asti. Sen jälkeen haettiin jätskit mäkkäristä ja etsittiin vesisateessa junapysäkkiä. Tapojen mukaan matkustettiin eka väärään suuntaan, odoteltiin kakskyt minuuttia seuraavaa ja oltiin kotona vasta viiden maissa. Meinas tulla jossain vaiheessa jo väsykiukku molemmille, mutta aamulla jo nauratti. Olipahan sekin seikkailu. Mun mielestä Chicago tuntuu kuitenkin paljon turvallisemalta kaupungilta kun San Francisco, tykkäsin kovasti fiiliksestä siellä ja ihmisistä.

Torstaina väsy oli aika kova, mutta ei haluttu missata meidän viimeistä päivää. Sunnattiin siis eka Field-museumille ja tällä kertaa päästiin sinne asti ajoissa. Sisällä nähtiin mm. suurin ja kokonaisin Tyrannosaurus Rexin luuranko! Kierreltiin siellä pari tuntia ja vaikka en yleensä mikään museotyyppi olekaan, oli tää mun mielestä aika siisti. 

Käytiin Cosi:ssa syömässä tosi hyvät flatbreadit, harmi ku en oo nähnyt sitä täällä meillä päin! Seuraavaksi otettiinkin suunnaksi Willis tower ja sen Skydeck. Yks Chicagon korkeimmista rakennuksista siis, ja siinä olevat "parvekkeet" 412 metrin korkeudessa. Nää parvekkeet on siis tehty kokonaan lasista, eli voit nähdä myös alas. Arvatkaa vaan olinko kauhuissani siellä ylhäällä! Oltiin Tanjan kanssa siellä pari tuntia, kun haluttiin nähdä maisemat sekä valoisalla, että pimeällä. Eka tuntu, etten millään uskalla astua siihen lasille, mutta hetken ku hengitteli niin selvisin. Hetken päästä sitten otettiinkin kuvia jo vaikka missä asennossa, uskalsin jopa kattoa alas! 

Tänä iltana oltiin sitte kerätty vähän parempaa infoa, ja tiedettiin mihin suunnistaa elokuvateatteria etsimään. Teatterin piti olla ihan siinä huudeilla, mutta siellä oli hirveät rakennukset meneillää, niin jouduttiin kiertään useampi kortteli ympäri ja matkaa tuli samalla varmaan pari kilometriä lisää. Päästiin kuitenkin lopulta sinne ja nähtiin "Let's be cops!" Taas yks perushauska komedia, joista tykkään. Naurettiin hulluna, sanoinki Tanjalle, että kikata nyt ku vielä voit ku eihän Suomessa saa elokuvissa päästää ääntä...

Kämpillä oltiin kahdentoista maissa. Katsoin kun Tanja pakkaili kamojaan, olin ehkä vähän herkkiksenä kun tajusin, että kohta se lähtee. Nukahdettiin joskus yhden aikaan ja jo viideltä soi herätyskello. Tanja nappas laukun selkään, halattiin ovella ja ehkä vähän itkeskeltiinkin. Kuus kuukautta, mun paras jenkkikamu ja nyt se jätti mut. Vähän päälle kuuden kuukauden päästä sit nähdään ja katotaan miten tää kaksikko pärjää Oulun yössä!

Kolme erikoista juttua Chicagosta pitää vielä ihan näin erikseen mainita: pyöröovet, ei aseita -merkit ja mac'n'cheese... Ilmeisesti chicagolaisten lemppareita nimittäin kahta ekaa löyty joka hiton paikasta ja vimpalle oli ihan oma patsas.

Mun perjantai meni nukkuessa ja skypetellessä. Lento oli vasta illalla, ja kotona olin vasta puolen yön jälkeen. Täällä mua odotti vaan tyhjä talo, ja päälle iskikin heti aika paha lomalta paluu -masennus. Nyt olo on kuitenkin jo paljon pirteämpi, seuraavaa reissua odotellessa. 24 yötä niin nään hellun New Yorkissa!!

SD meets SF!

Mun viikon loma alkoi siis viime lauantaina, mutta pääsin virittäytyyn lomatunnelmiin jo perjantaina kun suuntasin heti töiden jälkeen Cityyn moikkaan San Diegon tyttöjä! Aisha, Sequoia ja Luci tuli tänne viikonlopuksi moikkaan mua ja turisteileen. Pääsin kerrankin siis toimiin turistioppaana niille, kun yleensä Aisha on kuljettanut mua ympäri San Diegoa ja Los Angelesia.

Otin siis bussin cityyn viiden aikaan kun tarkoituksena oli tavata tytöt seiskan maissa niiden hotellilla. Niiden lento oli kuitenkin myöhässä, joten päädyin kierteleen kauppoja, käveleen ympäri kaupunkia ja lopulta löysin itseni keskeltä kodittomia, eksyksissä ja ilman akkua... Ei muuta ku samaa reittiä takaisin ja lopulta löysinkin ostarille takas lataamaan puhelinta ja uuden yrityksen jälkeen löysin tytöt ja niiden hotellinkin.

Vietettiin iltaa niiden hotellilla jutskaillen kun ei oltu vähään aikaan nähty. Tytöt valmistautu lähtemään ulos ja mulla ärsytti kun piti lähteä vielä takas Mill Valleyyn. Aamulla oli luvassa aikainen herätys ja keikka lentokentällä viemässä perhe kun ne suuntas Maineen moikkaan isovanhempia. San Francisco ei todellakaan oo mun lempipaikkoja liikkua yksin yöllä, joten tytöt kävi saattaan mut bussipysäkille yhdentoista maissa ja kotona olin puolen yön maissa. Ake ja Viber pelasti mun kotimatkan bussipysäkiltä, puhuttiin puhelimessa koko ajan kun mulla pelotti. Meidän kilometrin kotitiellä on katulamppuja ehkä kaks...

Lauantaiaamuna vein siis perheen kentälle, kurvailin kotiin ja pakkasin pikavauhtia kun se oli yllättäen jäänyt taas vähän viimetinkaan. Yhdentoista maissa olin jo bussipysäkillä kamoineni odottamassa bussia cityyn. Herättelin tytöt ja lähdettiin brunssille. Mie olin seiskan aikaan jo perusaamupuurot vetänyt, joten päätin nyt sitten nauttia lättyjä nutellalla, mansikoilla ja vaniljajätskillä, naaaaamm!

Brunssilta jatkettiin viinikaupan kautta Dolores-parkiin ottaan arskaa. Istuskeltiin siellä jutskaillen monta tuntia. Huippu aloitus lomalle, kunnon rentoilua vaan koko päivä. Kotimatkalla pysähdyttiin varmaan tuhat kertaa, kun Aisha halus kuvailla ihan kaikkea. Otettiin varmaan miljoona kuvaa ton viikonlopun aikana, mutta suurin osa ei kyllä oo julkaisukelpoisia... Mulla ei oikein kiinnostanu olla kuvattavana ja sen näkee.  Napattiin vähän ruokaa mukaan ja suunnattiin hotellille valmistautuun iltaan.

Nyt voin muuten sanoa, että oon pärjännyt ilman hiuslakkaa viikon, kaikki ketkä tuntee mut tietää kuinka riippuvainen oon siitä. Ehkä siitä syystä tytöt saikin mut liittyyn niiden tiimiin ja vetämään lippiksen päähän baariin. Ilta meni tanssiessa ja oli tosi kivaa, mulla on kyllä aina kivaa noiden kanssa. Takas hotellilla oltiin vasta neljän maissa ja uni tais tulla samantien.

Sunnuntaina heräiltiin kympin maissa. Unet ei ollu mitkään parhaat, kun tungettiin neljä tyttöä semmoseen noin 140cm leveään sänkyyn.... Aamu meni löhöillessä ja joskus yhden jälkeen päästiin liikkeelle. Tavattiin yks tyttöjen kaveri brunssille ja kierreltiin kaupunkia päivä. Kun odotettiin, että päästään tähän brunssipaikkaan sisälle, yks mies pysähty meidän kohdalle ja ylisti mun kauneutta noin vartin. Se oli valmis varaamaan kirkon, tuomaan mulle kuun taivaalta ja ostamaan avoauton jos vaan menisin sen kanssa naimisiin. Tytöillä oli hauskaa, mulla ei. Se lausu mulle jopa runon, jossa mun hiukset oli tulta ja silmät jäätä, siinä vaiheessa pokka petti ja tytöt onneks hätisteli miekkosen kauemmas. Huhhuh, jenkit on hulluja.

 Brunssin jälkeen otettiin sitten pakolliset turistikuvat Cabel carin kanssa ja meinattiin suunnata Fisherman's Wharfille, mutta viimekerrasta viisastuneena sain taivuteltua tytöt toisiin ajatuksiin. Pari viikkoa sittenhän oltiin Elenan kanssa siellä jumissa, kun bussit ja muut oli niin täynnä...

Sen sijaan lähdettiin sit tsekkaan yhdet päiväbileet. Tanssittiin vähän lisää ja seikkailtiin pitkin cityä.  Pientä draamaa oli ilmassa, mutta kaikesta selvittiin ja hotellilla pystyttiinkin jo nauraan kaikelle. Oltiin valmiita nukkumaan jo joskus yhden maissa ja hyvä niin, kun mulla oli herätys jo neljältä. Olisin halunnu jatkaa mun aikaa näiden tyttöjen kanssa vielä pari yötä, mutta oli aika seuraavalle seikkailulle!