Day 160

Oon viettänyt laiskimman sunnuntain pitkään aikaan! En juuri poistunut omasta huoneesta ennen viittä, vaan vietin päivä skypetellen, nukkuen ja elokuvia katsellen. Just what i needed! Tuntu ihan huipulta viettää vaan aikaa omassa rauhassa, ilman suunnitelmia. Sain kurottua vihdoin kuukauden univelat takaisin ja nyt onkin paljon pirteämpi olo.

Illalla oli aika sitten taas yksille heiheille. Elenan lähtee kotiin tiistaina, ja tänään kokoonnuttiin porukalla Cheesecake Factoryyn jäähyväis dinnerille. Ruoka oli hyvää kuten aina, mutta mulla oli vähän paha mieli koko ajan, kun tiesin että kohta pitää halata viimeiset halit ja sitten ei hajuakaan koska nähdään. Jonain päivänä kuitenkin varmasti, eihän Saksa nyt niin kaukana oo.

Mulla on tosi hankala tajuta, että nää ihmiset oikeasti lähtee kotiin, eikä oo täällä enää silloin kun niitä tarvitsen. Elena oli mun eka kaveri täällä, autto mut alkuun ja on aina ollut mun tukena kun oon sitä tarvinnut. Ja nyt sitä ei ookaan tossa viiden minuutin päässä, ihan hullua. Sille oon itkenyt niin monet itkut siitä kuinka en ikinä selviä täällä syksyyn saakka, mutta täällä sitä vaan ollaan edelleen... 

Ei mun ajatukset vaan juokse nyt, pakko mennä nukkumaan niin ehkä aamulla jo hymyilyttää taas. Onpa nyt ainakin hyvä syy matkustaa Saksaan joku päivä!