Huomenna!

En tiiä onko täällä enää yhtäkään lukijaa jäljellä, mutta ajattelinpas tulla päivittelemään vähän kuulumisia viime viikoilta. Mulla olis kyllä ollut tän blogin päivittelemiseen ihan hyvin aikaakin, mutta oon ollut ihan pirun laiska, mitäpä sitä muuta väittämään... Oon viettänyt illat joko Netflixin tai pakkailun parissa tai sitten Thean kanssa hengaillen. Salilla oon käynyt vaihtelevasti, mutta nyt tuli sitten sille touhulle loppu kun mun kaveri lopetti työt siellä enkä pääse enää ilmaiseksi reenailemaan...

Toissa viikonloppua vietin Nelillä San Mateossa. Se kävi esittelemässä mulle vähän Stanfrodin yliopistoa, ajeltiin ihan eksyksissä ympäri sitä kampusta ja kävi kyllä mielessä, että mielummin mie siellä pyörisin ku Oulun yliopistolla... Käytiin myös luistelemassa ja shoppailtiinkin vähän, muun muassa Harry Potterista tuttuja Bertie Bottin joka maun rakeita joita sitten illalla maisteltiin. Saippua oli ihan jees ja ruoho kans, makkaran meinasin oksentaa ja rään jätin ihan suosiolla maistamatta, Nelille kuitenkin kaikki kunnia siitä että muija veti noita ku mitä tahansa jelly beanseja, ei vissiin tuntunu missää...

Viime viikko meni sitten viimeisistä normaaleista työpäivistä nauttien. Pidettiin playdateja ja syötiin froyoa, ollaan tehty vähän spesiaalijuttuja kun päivät käy vähiin. Oon yrittänyt lapsille selittää, että kohta en oo täällä enää ja valmistella niitä mun lähtöön mutta kyllä tästä vaan tulee hankalaa...  Perjantaina haettiinkin sitten uus auppari, Lina, lentokentältä ja eiköhän ne lapsetkin siinä vaiheessa alkaneet tajuta, että muutoksia on edessä. 

Tää viikko on ollut superkiireinen. Lapsilla ei ollut koulua, vietettiin hiihtolomaa. Hiihtäminen jäi kyllä näillä lumilla aikä vähälle, sen sijaan käytiin mut tutustutettiin ihan uuteen hommaan eli "glampingiin". Eli siis glamorous camping, vähän siis niinkuin camping, mutta ei sinne päinkään. Olin viime hetkiin siinä kuvituksessa että telttaillaan ja paistetaan nuotiolla makkaraa mutta ehei, mukaan napattiinkin ihan perus lakanat makuupussin sijaan ja s'moresitkin paahdettiin uunissa. Meidän kohteena oli siis West point inn noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Parkkeerattiin auto parin mailin päähän tästä mökkeröisestä ja haikattiin loppumatka ylös. 

Tää meidän majotus näytti kunnon linnakkeelta siellä vuoren huipulla ja maisematkaan ei ollut yhtään hullummat. Ainoa vähänkään campingiä muistuttava piirre oli, että sähköä paikkaan ei tullut, joten mun puhelimestahan loppu akku ennen kun perille ees päästiin... Istuskeltiin iltaa tacoillallisen ja kitaran parissa. Lina soitteli kitaraa ja muut sitten lauleskeltiin, oli tosi ihana ilta. Meidän porukan lisäksi reissussa oli kolme M:n kaveri ja yhden niistä äiti, joten vauhtia ei puuttunut. Lopulta nukahdettiin kaikki hostmomin lukiessa meille Harry Potteria..

Muuten tää viikko onkin mennyt Linalle paikkoja näytellessä ja mun tavaroita laukkuihin ahtaessa... En oo ehkä vieläkään tajunnut, että oon oikeasti lähdössä, en oo ees itkenyt vielä vaikka huomenna pitäis sanoa heiheit mun koko elämälle täällä. Tänään eletään siis sunnuntaita, mun vika kokonainen päivä on takana. Huomenna oon töissä viiteen saakka ja jo kymmenen yli viis lähtee bussi lentokentälle..

Perjantaina sanoin heiheit mun aupparikavereille, lauantaina perhetutuille ja Nelille kun juhlittiin meillä mun läksäreitä ja tänään oli sitten edessä jäähyväiskierros cityssä. Kävin siis esittelemässä mun lempparicityä Linalle ja samalla vimppaa kertaa kierros mun tärkeimmissä paikoissa. Koko ajan mun päässä pyöri vaan kaikki hyvät hetket täällä, niinkuin ne tuhannet itkutki. Niin monta tuttua paikkaa, mun on pakko päästä tänne takas... SF tulee aina olemaan mun toinen koti. 

Nyt on sitten aika mennä vikaa kertaa nukkumaan tonne M:n sänkyyn, mikä on ollu mun sänky nyt viime perjantaista lähtien. Aamulla vien vikaa kertaa lapset kouluun ja sitten nään Theaa, vikaa kertaa ainakin hetkeen... Kaikista vaikeimmat heiheit on edessä sitten koulun jälkeen, itkettää jo nyt kun mietin, että miten ihmeessä halaan mun pikkusia vikaa kertaa.

Mun lento San Diegoon lähtee kasilta ja siellä meneekin sitten seuraavat kolme viikkoa! Sieltä mulla pitäis sit olla aikaa toivottavasti kirjoitella vähän useamminkin, mitään en kyllä lupaa... 

24 päivää jäljellä!

Tää viikko on mennyt sairastellessa, taas vaihteeksi... Alan olemaan jo niin täynnä tätä ainaista flunssaa ja sitten siihen päälle B:n oksennustauti jatkui maanantain. Tiistai ja keskiviikko taas meni sit mulla petipotilaana kun luultiin, että oli saanut ton B:n taudin. Selvisin kuitenkin oksentamatta, ongelmana oli vaan kamala mahakipu mihin ei auttanut mikään... 

Maanantaina tein sellasen kevyen viidentoista tunnin työpäivän kipeän lapsen kanssa... Katseltiin leffaa ja B vetäs onneksi kahdet parin tunnin päikkärit. Illalla se olikin jo paremmassa kunnossa. Tiistain ja keskiviikon vietin sitten kotona leffoja katsellen ja nukkuen, mietin jo, että pitäiskö lääkäriin lähteä kun mikään muu ei onnistunut kuin peiton alla sikiöasennossa pötköttely, mutta onneks olo helpottui keskiviikko iltaa kohti. 

Torstai vedettiin erittäin normaalilla aikataululla. Aamulla M valmiiks kouluun, B:n kanssa vähän siivoilua ja pyykkäilyä kotona. Talo oli kun hullunmyllyn jäljiltä kun olin ollut pari päivää vapaalla... Kympiltä tavattiin pari muuta aupparia puistossa, meillä on tällä porukalla leikkitreffit melkein joka tiistai ja torstai. Pojat leikkii keskenään ja me saadaan käyttää aika juoruillen. Tapasin myös uuden ruotsalaisen aupparin, se oli tullut tänne vasta viikko sitten. 

Puolilta päiviltä syötiin lounasta kotona ja lähdettiin sit toiseen puistoon leikkimään. Treffattiin siellä B:n kaveri ja sen äiti jonka kanssa tuun tosi hyvin juttuun. Meidän seuraan liittyi myös toinen mamma kahden tyttönsä kanssa ja aika vierähti tosi nopsaa ja sit pitikin rientää jo hakemaan M:ää. Sain perään viestiä tältä B:n kaverin äidiltä, että tää toinen äiti oli luullut mua B:n äidiksi ja sanonut, että oonpas nuori kun mulla on vielä vanhempikin lapsi kun B. Oli vielä sanonut, että ollaan B:n kanssa samannäkösiä... Ei oo kyllä eka kerta, mutta aina se vaan tuntuu yhtä hassulta. 

Lasten isä nappas lapset mukaan koululta ja mie olinkin sitten loppuillan off. Oottelin, että Theakin oli vapaa ja ajeltiin sitten San Rafaeliin lenkkeilemään vähän toisiin maisemiin. Tunnin lenkin jälkeen olikin jo nälkä ja käytiin sitten vetämässä puokkiin Chipotlesta burrito. Chipotlesta on tullut nyt yhtäkkiä mun lemppari! En tykännyt siitä aluksi yhtään, mutta viime viikolla päädyttiin sinne jotenkin ja nyt jo uudestaan. 

Tää perjantai on ollut aika kiva. Breikillä skypettelin Suomeen ja istuskelin ulkona nauttimassa auringosta. Nyt on ollut pari päivää tosi lämmintä. Ihanaa, kesäkelit on takas! Hain B:n koulusta, snäckseiltiin ja lähdettiin puistoon tapaamaan Tanjan perheen uutta nykystä aupparia ja lapsia. B oli innoissaan kun pääsi taas leikkimään vanhan kaverin kanssa ja vietettiinkin siellä pari tuntia. M oli eka voimistelussa ja sit koululla jossain tapahtumassa koko illan, hostäiti taas kavereiden kanssa syömässä, joten mekin suunnattiin B:n kanssa ulos dinnerille. Panera Breadin macncheese maistui ja vielä paremmin jälkkäriks valkattu froyo. Meillä oli hullun kiva ilta, ihana B kun se on niin söpö ja haluais vaan pussailla mua koko ajan. 

Nyt sit B kattoo leffaa ja kohta onkin aika mennä nukkumaan. Hostmom ja M pitäis olla kotona kasin maissa ja sit onkin mun gym time!

What a weekend!

Onpa kyllä tapahtumarikas viikonloppu takana! Oon vihdoin tajunnut, että mulla ei oo loputtomasti aikaa näillä huudeilla ja meinaakin iskeä jo paniikki, etten ehdi nähdä kaikkea mitä haluan. Tämä viikonloppu oli mun vika kokonaan vapaa viikonloppu ja spesiaali siinäkin mielessä, että sain talon kokonaan itselleni hostperheen lasketellessa Tahoella. Olin aluks vähän kade kun en päässyt mukaan, mutta B oli oksentanu koko viikonlopun joten oon ihan happy, että en ollu mukana.

Perjantaina siis lähetin perheen matkaan puolen päivän maissa ja voi sitä tunnetta kun tiedät seuraavat kaks päivää voit tehdä just sitä mitä itse haluat! Ekat pari tuntia käytin parhaalla mahdollisella tavalla tietenkin, päikkärit <3. Jossain vaiheessa kun sain sit itseni ylös, oli aika napata Thea kyytiin ja lähteä shoppailemaan iltaa varten. Kokkailtiin dinneriks uunilohta ja jälkkäriks suklaamoussea, Thea oli ihan yllättynyt mun taidoista! Ruokailun jälkeen aukastiin sitte meidän juhlajuomat ja alettiin valmistautumaan iltaan, luvassa oli kerrankin juhlintaa cityn puolella! 

Kiharreltiin hiuksia ja meikkailtiin oikein pitkän kaavan mukaan, kivaa vaan hengailla ja kuunnella musiikkia kun siihen on mahdollisuus. Kympin maissa lähdettiin sit kohti kaupunkia Jonin ja Eddyn kanssa. Käytiin muutamassa baarissa ja kummassakaan ei oikein sovittu joukkoon, toinen oli täynnä latinoja ja toinen korealaisia ja kiinalaisia. Musiikki oli kuitenkin hyvää ja meillä oli kiva ilta. Rakastan San Franciscoa yöllä, oli ihanaa vaan ajella ympäriinsä sit baarien jälkeen. Käytiin myös Dolores parkissa katselemassa öistä San Franciscoa. Oon kyllä onnellinen, että voin kutsua tätä paikkaa mun toiseksi kodiksi. 

Lauantai menikin sitten melko laiskoissa tunnelmissa. Katottiin neljä leffaa ja mässäiltiin sipsejä ja vähän lisää suklaamoussea. Sen verran käytiin ihmisten ilmoilla, että saatiin haettua lisää herkkuja ja syötiin dinneriä Applebee'sissä. Nukahdin varmaan ennen kymmentä, Thea oli siis meillä molemmat yöt. 

Aamulla kello oli soimassa ysiltä ja oli aika jättää laiskottelut taakse. Vedettiin lenkkeilyvaatteet päälle ja lähdettiin lähimpään Starbucksiin tapaamaan pari muuta au pairia ja lapsenvahtia joiden kanssa ajeltiin sitten Golden Gatelle. Jätettiin auto parkkiin ihan sillan lähellä ja lähdettiin kapuamaan ylös sitä jumalatonta mäkeä. Maisemat oli melko mahtavat pitkin matkaa! 

Meidän hullu matkanjohtaja Anna oli ottanut vähän liian kunnianhimoisen tavoitteen ja jouduttiinkin jättämään reissu puolitiehen, siinä vaiheessa kun oltiin kävelty jo pari tuntia, eikä oltu vieläkään perillä siellä minne se olis halunnut meidät viedä. Käveltiin sit takas autolle ja ajettiin sinne meidän määränpäähän, Pt. Bonitas majakalle. Parkkipaikaltakin kävelyä tuli vielä varmaan maili, joten ihan hyvä semmonen viiden kilometrin kävelylenkki takana. Ja puolet tietenkin ylämäkeä! 

Iltapäivällä minun ja Thean oli tarkoitus suunnata Berkeleyyn tsekkaamaan miltä se yliopisto näyttää, mutta Thean hostäiti oli vienyt autonavaimet mennessään... Odoteltiin niitä sitten muutama tunti ja sitten olikin jo vähän myöhästä lähteä enää sinne. Keksittiin sitten, että Twin Peaks olis kiva nähdä pimeälläkin, joten otettiin suunnaksi city. Saavuttiin sinne just auringonlaskun jälkeen, kun ei ollut vielä ihan säkkipimeää. Istuskeltiin katselemassa kaupungin tuhansia valoja, harmi kun ei niitä vaan mun kameralla saa ikuistettua niin kauniina kuin ne oikeasti on. 

Oltiin lähdössä kotimatkalle, kun huomattii jotain joka pilaskin sitten melkein koko viikonlopun, meidän autoon oli murtauduttu. Tai siis Thean hostvanhempien autoon.. Pelkääjänpuolen ikkuna oli rikottu ja Thean laukku viety, lompakko ja kotiavamet mukanaan... Mulla oli kerrankin tuuria ja olin unohtanut mun lompakon kotiin. Soitettiin sit poliisit paikalle, mutta eipä nekään sille tietenkään kummempaa voinut. Ajeltiin kotiin ilman ikkunaa, mie takapenkillä kun sitä lasia oli ihan joka puolella. 

Ei saanut tää viikonloppu ihan parasta mahdollista päätöstä, mutta mielummin näin ku, että oltais jouduttu vaikka onnettomuuteen. Tämmösille ei vaan voi mitään, nyt ei auta ku toivoa, ettei sen lasin korjaaminen maksa miljoonia...

Onko pakko tehä enää töitä jos ei halua?

Tiistai ja keskiviikko on mennyt aika lepposasti. M oli kipeenä ja poissa koulusta tiistain, joten hengailtiin koko päivä sisällä leffoja katsellen ja leikkien. Mulle sattui vielä sopivasti 12 tunnin työpäivä, ja olin varma että illalla oon valmis hyppäämään kaivoon, mutta päivä menikin yllättävän kivasti. Lapset ei ees tapellu keskenään, ihmeitä tapahtuu siis! Mulla vaan tuntuu, että en jaksais enää yhtään tehä töitä. Loppu on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Ei mulla silti hullu kiire kotiin oo, voisin vaan hengailla täällä.. :D

Ylitin myös itseni tän päivän kokkailuissa. Lounaaksi tein M:n pyynnöstä kana-nuudelikeittoa ja illalliseks sitte spagettia ja jauhelihakastiketta. Molemmista tuli parempia kuin mistään mun kokkailuista lähiaikoina ja lapsetkin oli samaa mieltä. Iltaa vietin salilla, yksin taas kerran. Näinä iltoina tulee Isabelleä ikävä, yksin on ihan tylsää kun kukaan ei pelleile mun kanssa...

Keskiviikkona kärsin taas kamalasta migreenistä ja tauko menikin jossain unen ja valveen rajamailla kärsiessä. M oli onneks jo parempi ja sekin meni kouluun joten sain rauhassa lepäillä. Kahdelta hain B:n ja suunnattiin hetkeksi kirjastoon. Täähän ei osaa vielä lukea, mutta saattaa silti viettää tuntikausia selailemalla kirjoja eikä yleensä ees halua, että luen sille. Luin sitten itse siellä nurkassa Harry Potteria...

Olin off ennen viittä ja painuin takas nukkumaan, tää päänsärky kun ei meinannut millään jättää mua rauhaan. Sain nukuttua pienet päikkärit ja se onneksi auttoi ja pääsin vielä illalla salillekin. Mulla on säästökuuri taas menossa ja sali on melkeinpä ainoa ilmanen aktiviteetti joten mitäpä sitä muutakaan illalla tekis. Ja enpähän ainakaan tuu rullaamalla kotiin niinku Maltalta...

Nyt onkin sit enää pari helppoa työpäivää ennen viikonloppua ja vapautta! Ihanaa kun saan nukkua aamulla pitkään ilmaan kiljumista. Viime yönä heräsin siihen kun M sai raivarit kun sen peitto tippu lattialle... Ihan normaalia joo, niitä peittojahan kun ei voi vaan nostaa takas sänkyyn vaan pitää herättää koko talo ekaks, nice!

Day 329

Hei kattokaa oon täällä heti ihan kahtena päivänä peräkkäin! Täällä on tänään ollut lapsilla vapaapäivä, eikä hostäitikään mennyt töihin joten poikettiin vähän normaalista aikataulusta. Sain aamulla nukkua pitempään, tai siis loikoilla sängyssä puhelin seuranani, eihän tässä metelissä nimittäin nukkumaan pysty. Ysistä yhteentoista auttelin vähän aamupalan ja muiden hommien kanssa, mutta sitten olinkin off.

Ehdin skypetellä Essille ja siivoilla vähän tätä mun sekasorron vallassa olevaa huonetta, kunnes olikin aika lähteä takas töihin. Yhdestä kolmeen mun vastuulla oli M:n ja B:n lisäksi hostäidin työkaverin 6-vuotias poika. Vein koko porukan pikku polkupyöräreissulle ja hamppareille. Vaikka lapsia oli vain yks enemmän kuin normaalisti, tuntu, että silmiä olis saanut olla samantien ainakin kaks paria lisää... Johtu ehkä siitä kun pojat oli vähän innoissaan ja M sitte murjotti kun sille ei ollut kaveria.

Kolmelta kippasin kaikki lapset hostmomin toimistolle ja lähdin kotiin vaihtamaan lenkkikamppeita päälle. Käppäilin Thean luo ja meidän tavanomaisen lenkin sijaan otettiinkin auto alle ja ajeltiin vähän kauniimpiin lenkkimaisemiin. Kierrettiin ympäri Tiburonia, siellä on kiva lenkkipolku ihan rannassa. Suorat näkymät cityyn, ainoa miinuspuolena semmonen aika vahva kalan tuoksu....

Lenkkeilyn jälkeen kokkailtiin meillä vähän kanaa ja ranskalaisia ja bernaisekastiketta. Mikään ei oikein onnistunu niinkun olis pitänyt, mutta onneks kastike pelastaa kaiken. Nyt oonkin sitten töissä. Hostisä droppas lapset tänne puol kasilta ja mun hommana oli kylvettää ja pistää ne unille. Tein varmaan ennätyksen, tää kaikki oli tehtynä alle puolessa tunnissa! Huomenna onkin sitten 10 tunnin päivä taas, viikonloppua odotellessa menee tää viikko. Perjantaina perhe pakkaa kamat autoon ja suuntaa Tahoelle, talo jää siis yksin mun käyttöön! Ajateltiin Thean kanssa hengailla meillä rumimmat kollarit jalassa koko viikonloppu ja juoda viiniä, kuulostaa mun mielestä aika lyömättömältä idealta! 

2015 please be good

En jaksa ees selitellä miks musta ei oo kuulunu, mutta täällä ollaan taas! Ainaki tän yhden postauksen verran... Oon kyllä ihan laiskimus, mutta kotoa tulee niin vihasta viestiä, että oli pakko tulla kertomaan vähän kuulumisia. Mulla on alle nelkyt päivää perheessä jäljellä, ei hitto olis kyllä maaliskuussa uskonut, että tänne asti päästään! Ja nyt tuntuu, että aika loppuu kesken. En osaa kuvitella jättäväni mun beibejä tänne, saatikka että niitä tulee joku muu hoitamaan. Tosi ristiriitaista kun tietenkin toivon, että näitten uus auppari pitää niistä hyvää huolta, mutta ei sen kyllä tarvii olla parempi ku mie...

Mutta mutta, palataanpas ajassa taaksepäin. Lensin San Diegoon siis ennen uutta vuotta lauantaina,  tarkoituksena viettää muutama päivä SD:ssä ja suunnata sit juhlimaan uutta vuotta neljän tytön voimin Las Vegasiin. Meidän porukka kutistui kuitenkin ihan viime hetkellä kolmeen, mutta ei se kyllä tehnyt meidän reissusta yhtään huonompaa. Ajomatkat kesti ikuisuuden, muutamalla muullakin oli nimittäin samat suunnitelmat vuoden vikoille päiville... 

Yövyttiin Hootersissa ihan Stripin lähellä. Kaikki tarpeellinen kävelymatkan päässä, eikä hotellikaan ollut paha! Yks juttu vaan vähän järkytti. Päällimäisenä edellisistä Las vegasin reissuista on jäänyt se hullu kuumuus, joten täysin säätiedotusta tsekkaamatta olin tietenkin pakannu bikinit mukaan, paksumpaa takkia en tietenkään. Reissua edeltävänä iltana tsekkailtiin säätiedotusta ja pääs kyllä pari rumaa sanaa suusta kun se näytti lumisadetta ja välillä jopa pakkasasteita! Eli meidän kiertelyt Vegasissa jäi melko vähälle ja vaikka sitä lunta ei lopulta tullutkaan, ei siellä ihan pelkkä huppari päällä huvittanut käveleskellä. 
Vietettiin kaks melko vauhdikasta bileiltaa kasinoita ja baareja kierrellen. Uusi vuosi vaihtui erään baarin terassilla ilotulituksia katsellen, oli vähän eri meininki ku rajalla... Vaikka joka paikka oli vähän liian täynnä ihmisiä, oli mulla tosi kiva ilta ja huippu seura! Eikä sitä tietenkään joka vuosi vietä vuoden ekoja tunteja Las Vegasissa. 

Las Vegasin reissun lisäksi ehdittiin mm. luistelemaan ja shoppailemaan ja tietenkin vielä vähän juhlimaankin. Oli kivaa viettää pidempi aika Aishan kanssa, yleensä kun ne reissut on ollu vaan parin päivän pikavisiittejä. Ja tää oli hyvää harjotusta mun matkustuskuukaudelle kun vietetään saman katon alla 3 viikkoa.  En malta odottaa, kolme viikkoa ilman minkäänlaisia velvollisuuksia tai töitä. Ainoa päätös mitä täytyy tehdä, on että löhöilisinkö tänään altaalla vai rannalla...

Lensin takas San Fransiscoon 2.1 just ajoissa vastaanottamaan perhettä Floridasta. Siitä lähtien viikot onkin mennyt melko tuttuun tapaan. Päivät töissä, illat salilla tai kavereiden kanssa. Thereselle sanottiin heiheit perjantaina, nyt mulla onkin täällä enää vain oikeastaan Thea kenen kanssa vietän aikaa. Tuntuu, että nämä pari viime viikkoa on mennyt tosi hitaasti, oon ollut paljon töissä. Meidän järjestelyt on vähän muuttunut, hostisä ei enää tuu meille ollenkaan, hakee ja tuo vaan lapset. Täähän sit käytännössä tarkoittaa sitä, että mun pitää olla täällä yhtenä tai kahtena iltana viikossa vastaanottamassa lapset ja laittamassa ne nukkumaan. Onneks enää viis viikkoa jäljellä, alan vaan olemaan niin täynnä tätä samaa hommaa joka päivä. 

Yritän nyt taas vähän panostaa tähän hommaan enemmän nää vikat viikot. Tähän nyt kuitenkin muutama erittäin epämääräinen kuva viime viikkojen puuhista. 

kuvat ei ihan nyt halunnu olla oikein päin ja mun kärsivällisyys ei nyt riitä niiden kanssa tappelemaan joten näillä mennään...