What a weekend!

Onpa kyllä tapahtumarikas viikonloppu takana! Oon vihdoin tajunnut, että mulla ei oo loputtomasti aikaa näillä huudeilla ja meinaakin iskeä jo paniikki, etten ehdi nähdä kaikkea mitä haluan. Tämä viikonloppu oli mun vika kokonaan vapaa viikonloppu ja spesiaali siinäkin mielessä, että sain talon kokonaan itselleni hostperheen lasketellessa Tahoella. Olin aluks vähän kade kun en päässyt mukaan, mutta B oli oksentanu koko viikonlopun joten oon ihan happy, että en ollu mukana.

Perjantaina siis lähetin perheen matkaan puolen päivän maissa ja voi sitä tunnetta kun tiedät seuraavat kaks päivää voit tehdä just sitä mitä itse haluat! Ekat pari tuntia käytin parhaalla mahdollisella tavalla tietenkin, päikkärit <3. Jossain vaiheessa kun sain sit itseni ylös, oli aika napata Thea kyytiin ja lähteä shoppailemaan iltaa varten. Kokkailtiin dinneriks uunilohta ja jälkkäriks suklaamoussea, Thea oli ihan yllättynyt mun taidoista! Ruokailun jälkeen aukastiin sitte meidän juhlajuomat ja alettiin valmistautumaan iltaan, luvassa oli kerrankin juhlintaa cityn puolella! 

Kiharreltiin hiuksia ja meikkailtiin oikein pitkän kaavan mukaan, kivaa vaan hengailla ja kuunnella musiikkia kun siihen on mahdollisuus. Kympin maissa lähdettiin sit kohti kaupunkia Jonin ja Eddyn kanssa. Käytiin muutamassa baarissa ja kummassakaan ei oikein sovittu joukkoon, toinen oli täynnä latinoja ja toinen korealaisia ja kiinalaisia. Musiikki oli kuitenkin hyvää ja meillä oli kiva ilta. Rakastan San Franciscoa yöllä, oli ihanaa vaan ajella ympäriinsä sit baarien jälkeen. Käytiin myös Dolores parkissa katselemassa öistä San Franciscoa. Oon kyllä onnellinen, että voin kutsua tätä paikkaa mun toiseksi kodiksi. 

Lauantai menikin sitten melko laiskoissa tunnelmissa. Katottiin neljä leffaa ja mässäiltiin sipsejä ja vähän lisää suklaamoussea. Sen verran käytiin ihmisten ilmoilla, että saatiin haettua lisää herkkuja ja syötiin dinneriä Applebee'sissä. Nukahdin varmaan ennen kymmentä, Thea oli siis meillä molemmat yöt. 

Aamulla kello oli soimassa ysiltä ja oli aika jättää laiskottelut taakse. Vedettiin lenkkeilyvaatteet päälle ja lähdettiin lähimpään Starbucksiin tapaamaan pari muuta au pairia ja lapsenvahtia joiden kanssa ajeltiin sitten Golden Gatelle. Jätettiin auto parkkiin ihan sillan lähellä ja lähdettiin kapuamaan ylös sitä jumalatonta mäkeä. Maisemat oli melko mahtavat pitkin matkaa! 

Meidän hullu matkanjohtaja Anna oli ottanut vähän liian kunnianhimoisen tavoitteen ja jouduttiinkin jättämään reissu puolitiehen, siinä vaiheessa kun oltiin kävelty jo pari tuntia, eikä oltu vieläkään perillä siellä minne se olis halunnut meidät viedä. Käveltiin sit takas autolle ja ajettiin sinne meidän määränpäähän, Pt. Bonitas majakalle. Parkkipaikaltakin kävelyä tuli vielä varmaan maili, joten ihan hyvä semmonen viiden kilometrin kävelylenkki takana. Ja puolet tietenkin ylämäkeä! 

Iltapäivällä minun ja Thean oli tarkoitus suunnata Berkeleyyn tsekkaamaan miltä se yliopisto näyttää, mutta Thean hostäiti oli vienyt autonavaimet mennessään... Odoteltiin niitä sitten muutama tunti ja sitten olikin jo vähän myöhästä lähteä enää sinne. Keksittiin sitten, että Twin Peaks olis kiva nähdä pimeälläkin, joten otettiin suunnaksi city. Saavuttiin sinne just auringonlaskun jälkeen, kun ei ollut vielä ihan säkkipimeää. Istuskeltiin katselemassa kaupungin tuhansia valoja, harmi kun ei niitä vaan mun kameralla saa ikuistettua niin kauniina kuin ne oikeasti on. 

Oltiin lähdössä kotimatkalle, kun huomattii jotain joka pilaskin sitten melkein koko viikonlopun, meidän autoon oli murtauduttu. Tai siis Thean hostvanhempien autoon.. Pelkääjänpuolen ikkuna oli rikottu ja Thean laukku viety, lompakko ja kotiavamet mukanaan... Mulla oli kerrankin tuuria ja olin unohtanut mun lompakon kotiin. Soitettiin sit poliisit paikalle, mutta eipä nekään sille tietenkään kummempaa voinut. Ajeltiin kotiin ilman ikkunaa, mie takapenkillä kun sitä lasia oli ihan joka puolella. 

Ei saanut tää viikonloppu ihan parasta mahdollista päätöstä, mutta mielummin näin ku, että oltais jouduttu vaikka onnettomuuteen. Tämmösille ei vaan voi mitään, nyt ei auta ku toivoa, ettei sen lasin korjaaminen maksa miljoonia...