Next stop San Diego!

Nyt tuli aika jättää ihana Florida taakse ja lähteä viettään vähän toisenlaista lomaa. Seuraavat kuusi päivää menee ilman lapsia, yhessä mun lempparipaikoista, San Diegossa. Oon tällä hetkellä Phoenixin lentokentällä Arizonassa odottamassa jatkolentoa, edessä on vielä ainakin neljä tuntia hengailua täällä kentällä... Vähän meinaa väsyttää, herätys kun oli jo neljän jälkeen.  Onneks mulla on täällä kuitenkin laatulukemista!

Mun vika päivä North Palm Beachilla meni melko vauhdikkaasti. Aamusta lähdettiin lasten kanssa katsomaan merikilpikonnia semmoseen rescue-paikkaan. Siellä oli siis paljon kilppareita jotka oli pelastettu vahingoittuneina merestä. Osa oli joutunut veneiden kolhimaksi ja osan kimppuun oli hyökännyt hai. Nyt ne oli sitten siellä saamassa hoitoa, ennen kuin ne vapautetaan taas mereen pulikoimaan. 

Iltapäivällä shoppailtuun West Palm Beachin Worth Avenuelle. Tai hostmom shoppaili, mun rahat ei ihan riittänyt niihin putiikkeihin, mutta oli silti kiva käydä kiertelemässä hm:n kanssa ihan kahdestaan. Alunperin tarkoituksena oli mennä rannalle, mutta aamulla alkoi satelemaan vettä ja jouduttiin sit skippaamaan se. 

Illalla hostmomin siskopuoli lapsineen tulio kyläilemään ja vietettiin sitten siinä vähän joulua uudestaan. Kuuden jälkeen kokosin kuitenkin lapset ja lähdettiin naapuriin katsomaan leffaa, aikuiset kun jäi pitäämään perhekokousta. Syötiin lasten kanssa pizzaa ja katsottiin sekä Peter Pan, että Viidakkokirja. M:n ja B:n lisäksi mulla oli hoidettavana niiden serkut, R 2,5v ja M 6kk. Ilta meni yllättävän helposti, tää beibi oli hullun sulonen! Ei ujostellut yhtään ja nukahtikin melko helposti. Myös tää vanhempi poika meni ihan ite nukkumaan. Nostin sen vaan sänkyyn ja sinne se jäi nukkumaan. Sanoinkin mun lapsukaisille, että parempi ottaa mallia, meillä kun se nukkumaanmeno on aina kunnon projekti...

B nukahti sohvalle ennen kymppiä, mutta M ja mie katottiin leffoja puol yhteentoista, jolloin meitä tultiin vihdoin hakemaan kotiin. Mulla on parantunut välit molempiin lapsiin entisestään tällä reissulla! Molemmat halailee koko ajan ja muutenkin turvautuu entistä enemmän muhun. Alkaa pelottaan lähtö koko ajan enemmän, tulee olemaan ihan mahdotonta jättää mun söpikset tänne...

Hostpappa ja mummo innostui mun myötä myös Suomesta niin, että ne suunnittelee nyt tosissaan visiittiä Suomeen! Ei tiedä vaikka saataisiin ensi talvena vieraita jenkeistä. Hyvällä tuurilla hostmomkin pääsis lasten kanssa mukaan. Olis kyllä huippua, pääsisin näyttämään niille vähän mun maisemia. Ja iskän poronkäristystä!

Aamulla oli siis aikainen herätys, varttia vaille viis oltiin jo papan kanssa autossa matkalla kohti Fort Lauderdalen lentokenttää ja nyt on edessä enää tunnin lento San Diegoon. Meillä on seuraaville päiville hirveästi suunnitelmia, mutta tärkeimpänä uusi vuosi Las Vegasissa! Matkaan lähdetään tiistaiaamuna neljän tytön voimin ja takas tullaan 1. päivä. Perjantaina mun pitääkin jo sit lentää takas San Franciscoon. Hyvin todennäköisesti en SD:ssä ehdi kirjoittelemaan, joten Onnellista uutta vuotta kaikille! <3 Kohta voi jo sanoa, että tuun tän vuoden puolella kotiin.

American Christmas

Nyt on joulun juhlinnat takana, niin Suomessa kuin täällä meilläkin. Näillehän 24. päivä ei ole mikään kummempi juhlapäivä vaan joulua juhlittiin tänään, joulupäivänä. 

Mun jouluaatto alkoi kuitenkin jouluisissa merkeissä, kun pääsin mukaan mummolan joulutunnelmiin skypen välityksellä. Siellä ne veti mun lempparijäädykettä siinä kameran edessä ja aukasi paketteja. Ehkä vähän olin kade, mutta onneks mullakin oli vielä muutamia suomisuklaita jäljellä! Oli ihanaa nähdä kaikki siellä yhdessä, ja mulla oli itelläkin paljon parempi mieli kuin olisin osannut kuvitella. Olin varautunut, että itkuksihan se menee, mutta eipä mennykkään, mustahan on tullu melkonen kovis täällä.

Soittelin myös hellulle ja Jyväskylän porukallekkin, mutta sitten pitikin jo kiiruhtaa aamupalalle. Siitä sit biksut päälle ja altaalle. Nää isovanhemmat kuuluu purjehdusklubiin, jolla on oma allasalue tuolla rannalla. Vietettiin päivää siis siellä uiden ja auringossa paistatellen. Musta on vissiin oikeasti tullut täällä californiagirl, kun ajattelin, että ei nyt mikään kovin lämmin päivä oo, mutta mittari näyttikin kolmeakymmentä. Suomessa ei varmaan mun mielestä oo enää ikinä lämmintä jos kolmekymmentä ei tunnu miltään...

Syötiin lounasta altaalla ja oltiin kotona vasta siinä vaiheessa, kun olis jo pitänyt olla matkalla seuraavaan paikkaan. Iltaa vietettiin siis mun hostäidin veljen perheen luona. Siellä oli ihmisiä varmaan lähemmäs kolmekymmentä, niistä vaan 6 olin tavannut aiemmin... Täällä on kyllä kaikki olleet tosi kiinnostuneita Suomesta ja au pairiudesta ja nyt tää hm:n veljen perhe harkitsee kans aupparia. Eniten ollaan kuitenkin puhuttu matkustamisesta, mun mielestä on nimittäin ihan hullua, että suuri osa ihmisistä joita olen täällä tavannut, ei ole koskaan käynyt Californiassa, eikä osa edes New Yorkissa, vaikka se on niin lähellä! 

Illalla yritettiin saada lapset ajoissa nukkumaan, että me päästiin leikkimään joulupukkia. Täällä siis lahjat odottaa aamulla kuusen alla, joulupukilta tulleet käärimättöminä, ja muiden ihmisten antamat käärittynä. Joulupukki ei siis suinkaan tule vierailulle, vaan käy vaan yön aikana jättämässä lahjat lapsille. M ja B sai pukilta lahjaksi matkan Disneyworldiin, joten mummo oli ostanut puhallettavan Mikki Hiiren, joka piti sitten kädessään kirjettä joulupukilta:

M olis halunnut herätä aamulla jo viiden jälkeen, mutta sain sen onneksi jatkamaan unia seitsemään asti. Voi sitä kiljumista kun täältä aamulla paljastu vaikka mitä leluja mitä ne oli toivonut, ja siinä sivussa tuntuikin, ettei nää kaks oikein ees tajunnut koko Disneyworldiin pääsemistä. Nää on toivonut sitä jo useamman vuoden  ja odotettiin totaalista sekoamista ja nyt niiden reaktio oli vaan että "cool". Ehkä ne sit intoilee kun on oikeasti.

Joulupukilta saadut lahjat lapset sai siis heti aamusta, mutta paketeissa olevien lahjojen piti odottaa vähän myöhempään. Syötiin aamupalaksi munia, pekonia ja isoisän leipomia leipiä. Vähän oli ikävä riisipuuroa, mutta pitää keitellä sitä taas sitten kun meen kotiin. Aamupalan jälkeen sit hm:n veli perheineen tuli tänne ja päästiin vihdoin pakettien kimppuun. Täällä mentiin kuulemma niiden perinteisella periaatteella. Istuttiin kaikki ringissä ja yksi kerrallaan aukaisi paketin kaikkien muiden katsoessa. 

Oon kyllä yllättynyt miten hyvin lasten kärsivällisyys riitti! Ne istuskeli kiltisti odottamassa omaa vuoroaan ja jakso melkein olla kiinnostuneita muidenkin paketeista. Miekin sain muutaman paketin ja oon kyllä erittäin tyytyväinen! Villasukat ja hieronta oli kyllä mun lempparit, molemmat tulee niin tarpeeseen. Sekä sain myös ihanan uuden neuleen, thänks sisko <3 Lapset tykkäs mun ostamista muumihuppareista enemmän kuin odotin, ne piti niitä päällä melkein koko illan vaikka täällä oli aika kuuma. Myös villasukista tuli paljon kiitosta! Mun hostäiti oli ihan äimistynyt kun kerroin, että mummo kutoo monet kymmenet sukat jouluksi...

Illallista syötiin isolla porukalla, perheen lisäksi paikalla oli pari tuttavaperhettä. Täytyy kyllä sanoa, että mikään ei voita suomalaista joulupöytää! Vaikka itellä jääkin kaikenmaailman laatikot syötyä, olin mun mielestä täällä joulupöytä tosi tyhjän näköinen ilman niitä. Meillä oli tietenkin kalkkunaa ja pottumuusia, mutta siihenpä sen mun kohdalla aika lailla jäikin. Oli siellä vaikka minkälaista seosta, mutta ei ulkonäkö ihan täyttänyt mun kriteerejä... Ai nii ja ehittiin muuten jossain vaiheessa kalastamaankin takapihalle!

Pääsin täälläkin vastaamaan jälkkäripuolesta, joten tekaisin Baileys-juustokakun. Ei ollu vissiin vikatikki, sen verran sain siitä kehuja! Oli kyllä hyvää omastakin mielestä ja se olikin mun tän joulun lemppari. Tai pottumuusi, voisko uskoa!?

Istuttiin iltaa jutellen ja laulettiin muutama yhteislaulukin. Mukava ja rauhallinen ilta, mutta kahdeksan aikaan kaikki oli jo valmiina nukkumaan. Nyt istuskelen täällä terassilla kirjoittelemassa tätä, muut nukkuu jo. Huomenna on mun vika päivä täällä. Meillä on hirveästi suunnitelmia, hostpappa tarjoutu jopa viemään minut ajelulle sen omalla pienlentokoneella! En tiedä uskaltaudunko kyytiin, katsotaan sitä sitten huomenna... 
Hyvää huomenta Suomeen ja ottakaa hei iisisti tapsan tansseilla älkääkä paleltuko umpparin jonossa! 

Jollei jouluna ole lunta...

Terkkuja Floridasta, täällä on ihanaaa! Aurinko paistaa, tää talo on ihana ja näillä on vene! Isovanhemmat hemmottelee mua siinä missä lapsiakin ja musta todella tuntuu, että oon lomalla vaikka lasten kanssa hengaankin. Ihanaa kun voi taas lähteä ulos shortseilla ja tuulikaan ei tunnu kylmältä. Ikkunasta näkyy ranta ja veneitä ja mitä hienoimpia taloja. 

Mun lento tänne meni hyvin, vaikka uni ei ihan tullutkaan niin kuin kuvittelin. Sain torkuttua vähän, mutta fiilikset oli aika väsyneet. Otin lentokentältä ensin bussin juna-asemalle ja sieltä sit junan kohti West Palm Beachia missä nää meidän isovanhemmat asuu. Host-pappa tuli hakemaan mua junalta, muut kun oli kotona laittautumassa valmiiksi tapaamaan joulupukkia. Mie vetasin kans vähän edustavampaa vaatetta niskaan ja lähdin niiden mukaan. Tää tapaaminen oli yhdessä kauppakeskuksessa, joka oli muuten hienoin mitä oon ikinä nähnyt! 

Lapset pääs juttelemaan pukin kanssa ja ottamaan muutamat kuvat ja molemmat oli oikein innoissaan. Jopa vaatteista kiukuttelu unohtu.. Nää siis inhoaa yli kaiken laittaa vähän hienommat vaatteet päälle. M on yleensä ihan ok, mutta nyt ei mekkoa saanu päälle kun itkun kanssa ja B vetäs puolen tunnin raivarit lattialla kun piti laittaa joku muu kun turtles-teeppari päälle... Syötiin lounasta California Pizza Kitchenissä ja sit tultiinkin jo kotiin. 

Lapset halus rannalle, joten vaihdettiin vaan nopsaa vaatteet ja lähdettiin uuteen reissuun. Ajettiin läheiselle rannalle, käytiin vähän kahlailemassa vedessä ja kerättiin simpukoita kunnes M:ää pisti amppari ja jouduttiin lähtemään kotiin. Reissu jäi vähän lyhkäseks, mutta päästiinpäs käymään kuitenkin. 

Illalla meille tuli hostäidin veli perheineen syömään. Kaikki täällä on hullun mukavia ja kysellyt paljon Suomesta ja meidän jouluperinteistä. Eilen vietettiin monta tuntia ruokapöydässä jutellen ja viiniä juoden. Mun oli tarkoitus mennä superaikasten nukkumaan, mutta lähdettiinkin vielä illalla hostmomin kanssa Targetiin ostaan muutamia joululahjoja ja lahjapaperia. Yhdeltätoista pääsin viimein nukkumaan ja tuli kyllä helposti uni!

Tiistaiaamua vietettiin veneellä. Isoisä käytti meitä mutkan katsomassa kunnon huvijahteja ja ottamassa vähän arskaa tuolla vesillä. Olin varma, että tuun merisairaaksi, mutta enpäs tullutkaan! Mentiin välillä tosi lujaakin mutta ei tuntunu missään. Yritettiin bongata Tiger Woodsin vene, se kun kuulemma pitää sitä täällä, mutta ei löytynyt. 

Lounaan jälkeen lähdettiin lasten, hostmomin ja isoäidin kanssa teatteriin katsomaan musikaalia Petteri Punakuonosta. Mie olin varmaan enemmän innoissaan kuin lapset, ihan mahtava show. Siellä oikeesti porot lensi ja muutenki ihan mahtavia näyttelijöitä ja laulajia! Oon vaan niin innoissaan kaikesta, että voisin hehkuttaa tätä ikuisuuden. 

Mutta tietenkin, vaikka täällä on ihanaa ja kivaa ja aurinkoista ja kaikkea, ei sitä voi kiistää ettei mulla olis koti-ikävä. Tai en tiedä voiko ees sanoa, että koti-ikävä, mutta haluaisin vaan pikavisiitin kotiin huomiseks. Viettää yhden päivän kaikkien rakkaiden kanssa, syödä kinkkua ja poronkäristystä (näiden mielestä oli muuten hullun hassua, että syödään poroa jouluna, millä se pukki sit tulee jos porot on syöty!?) ja ottaa vaan iisisti siellä kynttilöiden ja joulukoristeiden ja lumen keskellä. Saunoa ja syödä joulupuuroa ja valvoa pitkään yöhön. Tai ihan mitä vaan kunhan ne mun ihmiset olis siellä minun kanssa. 

Onneks pääsen huomenna sentään vähän osaksi meidän perinteistä joulua. Mulle on luvattu laittaa kunniapaikka pöydän päähän ja pääsen skypen välityksellä moikkaamaan mummoa ja pappaa ja serkkuja ja muuta perhettä <3 Aion vetää mummon tekemät villasukat jalkaan ja vetää peiton alla suomisuklaita samalla kun muut syö kinkkua ja avaa joululahjoja. Ens vuonna oon sitten siellä mukana taas, onneksi. 

Mutta kaikki te siellä kotona, nauttikaa teiän ihanasta talvesta, perheestä ja ystävistä ja ruoasta! Ja nii ja muistakaa, että Suomessa on maailman parhaat suklaat. Hyvää joulua kaikille <3

On my way to Florida!

Tällä kertaa bloggailen täältä San Franciscon lentokentältä! Lento lähtee vähän yli tunnin päästä, jos nyt päästään ajoissa matkaan. Näyttää nimittäin siltä, että aika monet lennot on ainakin vähän myöhässä... Yritin aikani värkkäillä tätä konetta nettiin, mutta ei onnistu, katsotaan siis koska pääsen tän julkaisemaan. Enköhän viimeistään perillä sitten. 
Kello on tällä hetkellä melkein kymmenen illalla, lento lähtee yhdeltätoista ja perillä Floridassa oon sitä aikaa 7:20, mikä on siis meidän aikaa 4:20 eli täysin keskellä yötä. Sieltä otan sit junan kohti West Palm Beachia ja mun hostmummolaa jossa mun hostperhe jo odottaakin. Sain onneks ikkunapaikan tälle lennolle, joten mun unenlahjoilla oon varmaan unessa ennen kuin kone pääsee ees ilmaan... 

Palataanpas kuitenkin ajassa vähän taaksepäin, mulla on nimittäin ollut aika kiva viikonloppu! Perjantai-iltaa vietin salilla ja kotona yksin leffaa katsoen. Kaverit lähti ulos syömään ja leffaan, mutta mie skippasin, suurimmaks osaks vähän kipeän olon takia. Piti kyllä myös säästää rahaa, ettei tarvii Vegasissa pihistellä! Mulla oli välillä tosi kipeä kurkku ja muutenkin tosi kipeä olo, mutta se meni sit aika nopsaa ohi kun vedin varmaan kymmenen kuppia teetä päivässä. Ei oo varaa tulla kipeäks nyt. 

Lauantaiaamun aloitin töissä, mutta hostisä tuli hakemaan lapsia ysin maissa joten siitä asti olin sitten vapaalla. Tarkoituksena oli reippaana pakata heti aamusta, mutta en vaan yhtään tykkää siitä hommasta niin keksin tietenkin kaikkea muuta paljon mukavampaa tekemistä. Keittelin muunmuassa taas riisipuuroa! <3 Kahden maissa Thea kuitenkin soitteli, että tarviinko pakkausapua, ja siinä vaiheessa oli sitten pakko oikeasti survoa ne kamppeet laukkuun, että päästiin tekemään jotain muutakin sille päivää. Alun perin oli tarkoituksena lähteä saliporukan kanssa juhlimaan, mutta suunnitelmat muuttu niin tuhanteen kertaa, ettei sitten lopulta jaksettu lähteä mihinkään. Vedättiin kollarit jalkaan ja kävästiin froyolla, minkä jälkeen vietettiin leffailtaa Thealla. Nukahdin taas kyllä ylläri kesken leffan...

Sunnuntaille oliki sit suunnitelmaa hulluna! Viiden maissa heräiltiin ja kuudelta oltiin matkalla kohti SFO:ta. Hostperheen lento lähti kasin maissa ja mie kävin nakkaamassa ne sinne. Voi sitä tunnetta, kun kentältä kotiin ajellessa kun tajusin, ettei mulla oo töitä kahteen viikkoon! Ens viikon tuun toki hengailemaan niiden kanssa, mutta en periaatteessa oo töissä missään vaiheessa. 

Kotona nukuin vielä hetken, ennen kuin kymmeneltä Thea tuli jo hakemaan mua ja lähdettiin Ikeaan lounaalle. Mietin Ikeassa, että pitää ottaa kuvia blogiin, mutta etteköhän te kaikki tiiä miltä ne ikean lihapullat näyttää, vai mitä... Nappasin myös vähän lisää glögiä mukaan, että saan sitte joulun jälkeen paistaa vikat piparit ja keitellä glögiä.

Ikealta kurvailtiin (nimenomaan kurvailtiin, kun ajettiin vissiin viis kertaa harhaan) kohti Berkeleytä ja kauneimpia joululauluja! Ehittiin kuulemaan myös osa jumalanpalveluksesta (tai jumapalveluksesta niinkuin niiden kyltissä luki) ja olihan se aika hassua. Ei siellä ihan hulluna porukkaa ollut, mutta en silti oo kohta vuoteen nähny näin paljon suomea puhuvia ihmisiä yhdessä. Aluks oli vaan semmonen idiootti-hymy huulilla, mutta sitten pappi sano jotain hassua ja alko ärsyttään kun en voi kommentoida, ilman että joku ymmärtää... Tuun varmasti päästämään niin monia sammakoita suustani kun kotiudun.

Jumalanpalveluksen jälkeen syötiin vähän pipareita ja vihreitä kuulia ja kunnon voileipiä, ennen kuin alettiin sitten laulelemaan. Tanssittiin Tip Tappia lasten kanssa ja muutenkin oli välillä aika mielenkiintonen meininki, mutta hauska siellä oli käydä! Ja näin Suomi-tyttöjä! Siellä oli siis myös Neli, Jenna ja Linda joita en oo siis tainnut Tanjan läksiäispiknikin jälkeen nähdäkään...

Joululaulujen jälkeen ajeltiin kaikki meille päin ja kokkailtiin yhdessä Tortilloja dinneriks. Oli hyvvää taas ja seuraki ihan hyvää. Kerrankin suomalaisia oli enemmän kun ruotsalaisia! Tess tuli kyllä Thean seuraksi puolustaan Ruotsia, mutta tällä kertaa Suomi vei. Hengailtiin iltaa meillä kuunnellen suomalaista musiikkia ja mie pakkailin vielä vikat tavarat. Pääsin sopivasti tyttöjen kyydillä lentokentälle, se kun on siinä matkan varrella meiltä niille. Autossa oli bileet, poika sauno ja muuta vastaavaa. Tunnelma katossa siis!

Nyt me aletaan boardaamaan, eli kuullaanpas seuraavan kerran sitten Floridan lämmöstä. Tai ainakin toivottavasti siellä on lämmintä. Mikä tahansa on kyllä parempi kun tää vesisade...Ai nii ja mulla on nyt 300 päivää jenkeissä takana ja oon saanut lennot Suomeen! Laskeudun Suomen maan kamaralle 17. päivä maaliskuuta siis!

neljäskymmeneskolmas viikko jenkeissä!

Oon mennyt tän viikon säästöbudjetilla, mikä tarkottaa siis sitä, että parempi pysyä kotona... Illat oon viettänyt joko kotona, salilla tai lenkkeilemässä Thean kanssa. Huippua, kun on joku noin lähellä, että voidaan lähteä yhdessä lenkille tai vaan hipsutella kollareissa toisen luo katsomaan leffaa. Oon niin tottunut täällä, että ilman autoa ei pääse mihinkään.. Tuossa ku mainitsin noista kollareista niin tuli mieleen, että tajusin että oon täällä kyllä välillä ihan kodittoman näkönen. Sama huppari ja leggarit tai collegehousut menee helposti viikon, jos ei parikin ja välillä pitää ihan miettiä koska oon viimeks pessyt hiuksia, saatikka sitten harjannut... M:kin on mulle jo muutaman kerran maininnut, että Emma värjää jo sun hiukset, ne näyttää ihan kamalilta.

Huomenna ajattelinkin sitten hoitaa sen pois alta, oon sitten nättinä reissussa. Saa vaan nähdä mitä mun hiustenvärjäämisestä tulee kun mun kumpikaan mun henkilökohtaisista kampaajista ei oo enää täällä. Homma siirty Tanjan lähtiessä Isabellelle, mutta Thea sano, ettei sitä kannata päästää niihin hommiin, joten täytyy varmaan kokeilla yksin. 

Oon ollut tällä viikolla taas normaalia enemmän töissä kun M sairastui maanantaiaamuna. Se päivä meni taas sitte yhen örkkätauti-potilaan kanssa ja selvisin! Se tauti meni onneks päivässä ohi. Kaikkina muina päivinä ollaankin pidetty playdate Thean kanssa, meillä kun on just samanikäset lapset jotka vielä tulee kaikki hyvin toimeen keskenään. Tiistaina oltiin niillä, keskiviikkona meillä ja tänään sit puistossa. Lapset viihtyy ja au pairit pääsee helpolla...

Tähän loppuun ajattelin lisäillä muutamia kuvia meidän Muir Woods-reissulta. Käytiin Thean ja Isabellen kanssa Isabellen vikana päivänä pienellä kävelylenkillä katsomassa jättimäisiä punapuita.