Thanksgiving weekend

Nyt on sitten Jenkkien yks suurimmista juhlista takana ja voidaan alkaa odottelemaan joulua! Huomenna pääsen aukaisemaan ekan luukun mun joulukalenterista, eikä enää tarvii tuntea itseään hulluksi jos tekee mieli kuunnella vaan joululauluja. Sää ei kyllä tunnu kovin jouluiselta, maa on täynnä keltaisia lehtiä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Vähän niinku suomen syyskuu...

Torstain kiitospäivää vietin siis hostmomin kanssa Livermoressa viinitilalla. Meillä oli aamulla pieni väärinkäsitys paikan sijainnista, ja sanoin, että voin ajaa sinne yksin, jos se haluaakin jäädä sinne pidempään. Lähtökuopissa vasta tajusin, että tää paikka onkin melkein sadan kilometrin päässä toisella puolella San Franciscoa ja seitsemän kaistaisia moottoriteitä. Näitä teitä myös on menee toistensa päällä ja alla ja vieressä ihan kuin hämähäkin seitissä, mutta niin mie vaan siellä kurvailin. Ja vieläpä ilman navigaattoria! Ohjeena oli vaan seurata hostmomia ja sen uutta poikakaveria.

Tää paikka missä iltaa vietettiin oli tosi nätti, vanha kartano viinitarhoineen ja juomaa oli kyllä myös sen mukaisesti! Harmi vaan kun mulla oli se auto... Ihmisiä oli lähemmäs 30 ja etukäteen tunsin 7. Ihan liikaa uusia kasvoja ja nimiä, nyt jälkeenpäin en kyllä muista ketään. Mutta tosi kivaa porukkaa, oli tosi rento olo enkä tuntenut itseäni yhtään ulkopuoliseksi. Ruokaa oli ihan älytön määrä, ja olin melkein yllättynyt siitä, että se oli ihan hyvää! En oo ikinä tykännyt kalkkunasta, muista ihme tunnistamattomista ruokalajeista puhumattakaan, mutta maistelin kaikkea ja jopa tykkäsin suurimmasta osasta. Mun lemppariks muodostui kuitenkin ihan kiitospäivään liittymätön jälkiruokana ollut kookos-juustokakku. Pumpkin pie ei kyllä mulle uppoa, eikä omenapiirakkakaan maistu miltään ilman kunnon vaniljakastiketta.

Kotiin ajelin joskus kasin jälkeen PMMP:n pitäessä mua hereillä. Hostmom unohti antaa mulle semmosen laitteen millä maksetaan siltojen tullit, ja tajusin vasta siellä maksukopilla, ettei ne ota korttia, joten jouduin ajelemaan Richmondin sillan yli ilman maksua ja nyt odotellaan sitten sitä, että sakkolasku kolahtaa postiluukkuun. Hostmom lupas kyllä huolehtia siitä mutta illalla meinas vähän kiukuttaa. Mulla harmittaa myöskin kun mulla ei oo kuvia tuolta illalliselta. Olis vaan tuntunut tyhmältä alkaa ottamaan kuvia, kun en oikein tuntenut ketään.

Olin sekä torstai-, että perjantaiyön yksin kotona kun lapset oli isällään ja hostmom reissussa kans. Olipa ihanaa kun sai nukkua ilman, että kukaan on kolistelemassa ja kiljumassa aikaisin aamulla. Perjantai aamupäivää vietin kotona laiskotellen, kunnes yhden jälkeen vihdoin sain patistettua itseni salille. Oon nyt tsempannut taas salin suhteen ja opetellut käymään siellä yksinkin. Hyvä minä!

Kolmen jälkeen Isabelle oli off ja lähdettiin kierteleen Northgatea ja Black Fridayn tarjouksia. Olin kuullut, että Black Fridayna on ihan hulluna tarjouksia ja toooosi halpaa, joten olin vähän pettynyt. Olihan niitä tarjouksia, mutta ei nyt mitenkään erikoisia. Löysin kuitenkin Calvin Kleinin hupparin 25 dollaria ja farkut ja topin. Tess liittyi myös meidän seuraan illalliselle Tomatinaan ja vietettiin sen jälkeen varmaan pari tuntia Macy'sin sovituskopissa kokeillen mitä kamalimpia ja hienoimpia mekkoja. Saatiin kyllä kunnon vatsalihastreeni pelkästä nauramisesta.

Perjantai-illan vietosta en kyllä tiedä kannattaisko edes mainita, mutta menköön nyt. Löysin nimittäin listan elokuvista jotka poistuu Netflixistä 1. joulukuuta ja sieltä iski semmonen nimi silmään, että mun oli pakko verestää nuoruusmuistoja. Perjantai-iltaa vietin siis peiton alla teekuppi kädessä Spice Girls-elokuvaa katsellen. Jep, aika noloa. Varsinkin kun muistin edelleen ainakin puolet leffasta ulkoa...

Lauantaina nukuin taas pitkään ja venytin nousemista mahdollisimman pitkään. Meillä oli Isabellen kanssa suunnitelmissa city-reissu ja tarkoituksena lähteä puolen päivän aikaan, mutta lähtö vähän viivästyi, kun mulla oli taas ongelmia pankin kanssa. Joitain asioita tässä maassa ja näissä ihmisissä en kyllä tajua ja tää hiton shekkien kirjoittaminen on yks niistä. Sain mun palkan shekkinä niinkuin joka viikko, mutta pankissa huomattiinkin, että se oli päivätty vasta sunnuntaille, joten ei muuta kuin takas kotiin hakemaan hostmomilta uutta. Sit uus yritys pankkiin ja tällä kertaa sainkin rahat käteen. Tää odottelu ja edestakaisin ajelu, ehti kuitenkin saada mut kyllä niin raivon valtaan, että haukuin joka ikisen ihmisen siinä pankissa suomeksi samalla kun asioin ystävällisesti englanniks... Vaikka eihän se ees niitten vika ollut vaan sen ton äiskän joka kirjotti sen väärän päivämäärän. Miksei nää vaan voi opetella käyttämään nettipankkia!?

Päästiin kuitenkin lopulta matkaan ja cityyn shoppailemaan. Mun oli kyllä tarkoituksena säästää rahaa, mutta Isabelle halus cityyn, tää saattaa nimittäin olla sen vika viikonloppu täällä. Se on nyt rematchissa, eli etsii uutta perhettä loppuvuodekseen. Sen hostäiti täällä on ihan sekopää, enkä ymmärrä miten sen on jaksanut tänne asti, mutta viimeviikolla sen kärsivällisyys loppui, ja nyt sillä on ens viikkoon aikaa löytää uus perhe tai suuntana on Ruotsi. Oon päättänyt, etten sure asiaa vielä, kun edelleen on mahdollista, että uus perhe löytyykin vaikka meidän huudeilta. 

Suunnattiin melkein heti Fisherman's Wharfille päin ja päädyttiin mexicolaiseen syömään ja juomaan, mie kylläkin vain kokista. Isabellen kaveri Aaron liittyi meidän seuraan ja kierreltiin vähän ympäriinsä shoppaillen. Päädyttiin lopulta johonkin pieneen pubiin syrjäisille kujille ja siellä oli muuten halvimmat drinkit ikinä. Juotiin Isabellen kanssa joku rakastavaisten malja puokkiin ja makso vaan 16 dollaria! 

Takas Marinin puolelle päästyämme käytiin vielä pelaamassa pilistä läheisessä baarissa. Jäin Isabellelle yöksi, todennäkösesti viimeistä kertaa... Ens viikonlopun se on Tahoella ja sit seuraavana jo jossain muualla kun täällä. Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja sit I nakkaskin mut kotiin samantien. Sillä oli iltapäivä töitä, mutta mie vietin sunnuntaita omassa huoneessa siivoillen ja Netflixiä katsellen. Illalla oli tarkoituksena käydä salilla, mutta houkuttelinkin Thean mun mukaan lenkille. Ei oltu päästy edes puoleen väliin kun alkoi satamaan vettä, mutta päätettiin, että ei olla sokerista ja vedetään lenkki loppuun. Ajateltiin myös, että meidän takit on vedenpitävät, mutta ei muuten ollut... Kotona sai alusvaatteistakin sitten vääntää vettä, ja kengät ei taida olla vieläkään kuivat. 

Reippaan lenkkeilyn jälkeen päädyttiin sitten In-N-Outiin hamppareille kun kummankaan jääkaapista ei löytynyt mitään syötävää. Kulutetut kalorit siis tuplana takas, mutta kerrankos sitä. Loppuillan vietin sitten kotona rentoutuskasettia kuunnellen. Oon nähnyt viime aikoina ihan ihme unia ja nukkunut niiden takia tosi huonosti niin ajattelin kokeilla tuommosta ja se kyllä ainakin näin yhden yön kokeilun perusteella toimi. Toissayönä näin muunmuassa unta, että tulin Suomeen, eikä mun siskontytöt enää ymmärtänyt mua kun en osannut melkein ollenkaan suomea..

Tuo melkein neljän päivän vapaa teki kyllä niin hyvää. Oon saanut nukkua ja viettää aikaa ilman lapsia. Nyt jaksan nää kolme työviikkoa ennen Floridaan lähtöä! Sieltä kun kotiudutaan niin mulla onkin enää 7 työviikkoa jäljellä. Tää viikko ei kyllä alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, hain just B:n koulusta kun sieltä soitettiin, että se on kipeä. Nyt se on oksentanut pari kertaa ja nukahti just. Toivottavasti tää ei oo mikään pitkä tauti, oksentavat lapset ja minä kun ei oikein sovita yhteen... Tähän asti oon selvinnyt ja oon kyllä ylpeä itsestäni!