Myrsky repii puita, taivas salamoi

Ohhoh, en ees tajunnut, että en oo kirjottanut tänne Thanksgivingin jälkeen! Sen jälkeen onkin tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. Isoimpana juttuna varmaan se, että tiistaiaamuna vein Isabellen lentokentälle, mistä se otti lennon kohti Washington D.C:tä ja sen uutta hostperhettä. Mun kaverit alkaa käymään siis aika vähiin, mutta niin kyllä käy aikakin, enää 8 viikkoa töitä jäljellä!

Mitään muuta superjännää ei oo tapahtunut, oon ollut töissä aika paljon. Täällä on satanut melkein joka päivä ja tänään vietetään kotipäivää myrskyvaroituksen vuoksi. Meidän alueen koulut on suljettu ja ihmisiä on ohjeistettu pysymään sisällä kovien tuulien ja tulvien vuoksi. Lapset on vetänyt patjat, peitot, tyynyt ja pehmolelut lattialle ja hyppii yläsängyltä siihen. Tää päivä ei varmaan oo ikinä ohi...

En kyllä ymmärrä mitä nää skitsoaa täällä tuon sateen kanssa, en mie tätä kyllä nimittäin myrskyksi kutsuis... Siis joo, vettä on tullut paljon, mutta ainoa asia mistä mmun mielestä voi olla huolissaan on tulvat. Ei nää tuulet kyllä mitään puita kaada... Mutta joo onhan se tietenki hyvä sulkea koko alueen koulut, Suomessa sais pitää puolet vuodesta kii jos tämmösistä välitettäis...

Viime viikonloppuna käytiin Theresen ja Thean kanssa San Rafaelissa syömässä. Valkattiin yelpistä joku ravintola, mutta paikan päällä huomattiin, että se oli täynnä vanhoja ihmisiä ja tultiin siihen tulokseen, ettei ihan sovittu joukkoon. Päätettiin kävellä ympäri keskustaa ja etsiä ravintolaa kun ilma oli kerrankin kivan lämpönen eikä edes satanut vettä. Päädyttiinkin lopulta ihan toiselle puolelle kaupunkia Pizza Orgasmicaan. Tää paikka oli mun mielestä tosi kiva, istuttiin laittalla tyynyillä semmosen matalan pöydän ääressä. Ruokakin oli hyvää ja mun pienestä pizzasta jäi kotiinkin ainakin kahden päivän lounaat. 

Ei oltu tajuttu edes ajatella, että sää vois meidän reissun aikana muuttua ja järkytyttiin kun vettä tuli kaatamalla kun meidän olis pitännyt kävellä se parin kilsan matka takas autolle. Mietittiin hetki jopa taksin tilaamista, mutta skandinaavithan ei pienestä hätkähdä! Tungettiin lopulta pizzanjämät hupparien alle ja lähdettiin taivaltamaan kolmestaan yhden pienen sateenvarjon alla. Tiet tulvi, eikä sateenvarjostakaan juuri ollut apua, mutta ainakin pizzat pysyi kuivina... 

Itsenäisyyspäivänä katsottiin Linnan juhlia netistä, vaikka lasten mielestä se oli kyllä tylsää... Päivällä leivoin keksejä meidän au pair meetingiin joka sitten myöhemmin peruttiin. Seurauksena oli siis noin viiskytä superherkkua suklaakeksiä odottamassa syöjäänsä, ei hyvä Floridan ja rantakunnon kannalta... Thea hengaili meillä koko päivän ja illalla piipahdettiin Katrinin synttäri-illallisella the Cheesecake Factoryssä. 

Muutama ilta menikin sitten autellen Isabelleä pakkaamaan. Tai no en ehkä ollut mikään paras auttaja kyllä, istuin lattialla ja soitin Spotifystä jotain tosi vanhoja biisejä. Pakkailun jälkeen käytiin sit iltapalalla Safewayssä.

Maanantaina oli sitten aika Isabellen läksiäisillalliselle. Kokoonuttiin taas Cheesecake Factoryyn. En oikeesti tykkää siitä paikasta yhtään, mutta se on vaan niin helppo jos on paljon porukkaa. Meitä oli yhdeksän, minä ja ruotsijengi siis. Sain kyllä kunnon kielikylvyn tossa parissa tunnissa vaikka kovasti yritin muistuttaa pitämään kielen englannissa... Oon kuitenkin aika ylpeä itsestäni, ymmärsin suurimman osan jutuista jopa silloin kun puhuttiin ruotsia!

Isabellen vikaa yötä west coastilla vietettiin yhdessä mun kasikymppisessä sängyssä. Uni jäi melko vähille kun viideltä aamulla oltiin jo matkalla lentokentälle. Pikaiset itkut lentokentällä ja sitten pitikin jo kaasutella töihin... En kyllä oikein vieläkään tajua, ettei se asu enää tossa kymmenen minuutin päässä ja mun pitää nykyään mennä salille aina yksin. Ihan tylsää...

Tähän väliin sitten muutama sekalainen kuva tältä viikolta. Käytiin mm. shoppailemassa B:n kanssa ja se halus, että meidän pitää ottaa kuvat meidän lempipehmoleluista, että voidaan näyttää Elfielle mitä halutaan. Ai nii, en oo ees kertonu koko tontusta! Lapsilla on siis semmonen tonttu jonka hostäiti joka yö piilottaa eri paikkaan ja se sieltä sitte vahtii lapsia ja kertoo yöllä joulupukille onko ne ollut kilttejä. Sen nimi on siis Elfie ja nää ihan tosissaan uskoo siihen ja kummasti loppuu kiukuttelut kun sanon, että Elfie katsoo...

Enää 10 päivää Floridaan! En malta odottaa. Huomenna meen vähän shoppaileen, pitäis löydää uudet bikinit... Muuten oonkin jo valmiina lähtöön, joululahjatkin on kaikki nyt kaikki hankittuna. Pääsin siinä suhteessa tosin melko helpolla, äiti kun on hoitanut shoppailemiset mun puolesta ja ne saapui tänne pari päivää sitten, samoin kuin myös pari pakettia mulle! Saa nähdä miten maltan odottaa jouluun asti!