Day 157

Työpäivä ei oo pitkään aikaan tuntunut näin pitkältä. Mulla on ekaa kertaa koko viikon sekä M, että B kokoaikaisesti ja ne on vasta viime viikkoina oppinut kunnolla ärsyttään toisiaan. Välillä tekis vaan mieli sulkea toinen vaatekomeroon ja toinen vessaan, lähtee niin järki. Maailman paras au pair siis täällä näin.....

Vietettiin aamupäivä puistossa ja meillä oli mukana myös yks B:n kaveri. Syötiin pikniklounas, lapset leikki pienessä purossa ja pääsin periaatteessa helpolla, mutta kyllä kolmea on jo välillä aika hankala pitää silmällä, varsinkin kun kaikki juoksee eri suuntaan. Oli tosi kuuma päivä taas ja unohdin varmaan juoda tarpeeks vettä siinä  häslingissä, kun kotona iski taas kamala päänsärky. Pari tuntia meni vaan hostdädiä odotellessa, halusin vaan laittaa silmät kiinni ja nukkua hetken. Ylläri, että se oli tietenkin just tänään myöhässä ja lopulta hostmom tuli päästään mut vapaalle. 

Pienten päikkäreiden jälkeen olo oli jo hieman parempi, joten Isabelle tuli hakemaan mut sen kanssa Safewayhyn shoppaileen kakkutarvikkeita. Jonilla on huomenna synttärit, mutta päätettiin yllättää se jo tänään leipomalla sille kakku. Haluttiin päästä helpolla, joten napattiin mukaan valmiit kakkumixit ja kuorrutteet. Oli huippua hengailla I:n kanssa pitkästä aikaa. Yleensä ollaan nähty melkein joka päivä, mutta nyt on kaikenlaisten reissujen takia mennyt melkein kaks viikkoa siitä kun ollaan viimeksi nähty kahdestaan. 

Meidän kakusta ei meinannut tulla aluksi oikein mitään, mutta ajatushan se on tärkein. Toinen kerros onnistukin sitten jo paremmin, ja päällisestä tuli mahtava! Oltiin kyllä niin ylpeitä itsestämme. Jonin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun marssittiin sisälle Happy Birthdayta laulaen, ollaan kuulemma parhaita ikinä. Eikä kakku maistunutkaan yhtään hullummalle, viikon sokerin tarve tuli kyllä täyteen...

Hengailtiin hetki Jonilla youtubea selaillen ja otettiin Isabellen kanssa pikku lepo kakun jälkeen, tuli kyllä yliannostus sokeria ja suklaata... Jos se edes on meidän kohalla mahdollista. Isabelle nakkas mut kotiin ja nyt pitää mennä nukkumaan, huomenna on onneks perjantaiiiii!

Go Giants!

Tiistaina oli Tanjan vika päivä täällä, ja mun hostäiti oli huippu ja antoi sen mulle vapaaksi! Yllärivapaan kunniaksi käytin aamun hyödyksi, ja siivosin mun huoneen. Vaikka eipä tässä kyllä kauaa mee.. Ehin myös skypetellä ja kirjottaa vähän blogia, ennen kuin Tanja jo soitti ja hoputti niille päin. 

Siellä se sit odotteli mua kahden saakelin ison matkalaukun ja yhden pahvilaatikon kanssa. Kuinka hemmetisti tavaraa ihminen voi hamstrata kahdessa vuodessa?! Tuntui, että en saa ees yhtä laukkua raahattua alakertaa, vissiin tosissaan syytä patistaa itsensä takas sinne salille... Raahattiin siis nää laukut Marianan luo. Tanja aikoi viettää siellä vikan yön kun M oli luvannut ajaa sen kentälle. 

Lähdettiin sitten hoitamaan vähän asioita. Tanja etsi lahjaa hostperheelle ja mullakin oli pienet shoppailut siinä. Syötiin sushia lounaaks ja sen jälkeen suunnattiin FedExille lähettämään yks pahvilaatikollinen Tanjan tavaroita kotiin. Oltiin kuultu, että lähettäminen on kallista, mutta kyllä loksahti kaikilla suut auki kun kuultiin hinnaks 455 dollaria.... Siihen jäi sitten se homma, eikä ehditty keksiä muuta, kun oli jo kiire Tanjan luo. Sen oli aika sanoa heipat hostperheelle. En tiiä mitä mulla kyllä siitä aikanaan tulee kun meinas tuolla jo tulla itku...

Heippojen jälkeen päästiin sitten suuntaamaan ferry terminaliin jossa meitä jo odottelikin Giants-ferry! Oltiin siis varattu liput pesispeliin, kannustamaan San Fransisco Giantseja. Kuten ehkä kaikki tietää, en todellakaan oo mikään urheiluhullu, mutta tää vaan on jotain semmosta, mitä täällä pitää ainakin kerran tehdä. Ja Tanja on pelannu pesistä lähemmäs kymmenen vuotta, niin pääsin säännöistäkin melkein kärryille...

Oltiin tietenkin otettu halvimmat mahdolliset paikat, mutta meillä kävi tuuri! Tutustuttiin menomatkalla kahteen poikaan joilla oli kausikortit ja myöskin paikat areenan parhaimmasta sektiosta, ja ne lupas salakuljettaa meidätkin sinne. Punottiin samantien maailman mahtavin juoni, joka kuulosti kyllä mun mielestä ihan kuolemaan tuomitulta.

Mentiin eka omille istuimille, areenan ylimpään kerrokseen. Näköalat oli huikeat, mutta pakko myöntää, ettei sieltä hirveästi peliä seurattu. Parinkymmenen minuutin kuluttua pistettiin suunnitelma täytäntöön. Meidän onneks ovella oli sen verran puusilmä mies, ettei tajunnut yhtään kun kolme tyyppiä kävelee vartin sisällä samalla lipulla sisään! Vastoin kaikki odotuksia päästiin siis sisälle, ja nyt näki jo pallonki, jeeee! 

vastaan

Giantsit hävis, mutta silti oli kyllä huippu ilta. Ihmisten kannustaminen on ihan eri luokkaa täällä ku Suomessa, ja muutenkin tunnelma oli kyllä huikea! Lisäksi sain pari uutta kaveria, ja Tanja varmasti ikimuistoisen vikan SF-illan. 

Ferry oli takasin Marinissa vasta kahdentoista aikaan. Silmät ristissä ajelin sitten Tanjan kotiin, halattiin pitkään, mutta säästyttiin itkuilta. Me nähdään 19 päivän päästä Chicagossa, eli sitten itketään vasta... Tuntuu kyllä oudolta, ettei me enää ikinä mennä Sol Foodiin tai vietetä sleepovereita. Ei playdateja eikä Tiktakin huudattamista täysillä autossa. Tulee ikävä. 

Dolores park

Vietettiin sunnuntaina Tanjan läksiäisiä cityn puolella Dolores parkissa. Ollaan oltu siellä kerrran ennenkin ja taisinkin lisäillä silloin muutamat kuvat, mutta lisää tulee taas!

Heräiltiin lauantain baari-illan jäljiltä hieman väsyneinä siinä ysin jälkeen, kiskastiin vaatteet päälle ja saatiin Tanjan hostäidiltä kyyti San Rafaelin keskustaan. Napattiin Trader Joe'sista vähän evästä mukaan ja otettiin bussi cityyn. Cityssä käytiin shoppailemassa vähän lisää ruokaa ja viiniä ja mentiin sitten bartilla melko lähelle tätä puistoa. Aurinko paisto täydeltä terältä ja tää puolen kilometrin kävelymatka bartilta puistoon tuntui ikuisuudelta, mutta päästiin lopulta perille. 

Tanja oli kutsunut paikalle kaikki tuttunsa, ja aika paljon porukkaa sinne saapuikin. Eka meidän seuraan liittyi lisää suomityttöjä, kun Neli saapui, ja toi mukanaan Jennan, Lindan ja Minnan. Minnan ekat sanat mulle oli, että sä oot kyllä jostain lapista.... :D Ehdittiin istuskella melkein tuntinen Suomi-porukalla ja tuntui kyllä tosi oudolle! En oo kertaakaan täällä olon aikana hengannut noin isolla jengillä missä kaikki puhuis samaa kieltä, ja nyt kun kaikki puhu päällekkäin Suomea, tuntu että en osannu muodostaa enää yhtään järkevää lausetta. 

Meidän seuraan liitty koko ajan lisää porukkaa ja lopulta meitä oli suomalaisten lisäksi typpejä mexicosta, columbiasta, saksasta, jenkeistä ja ruotsista. Syötiin ihan liikaa herkkuja, otettiin aurinkoa ja juotiin viiniä. Mun viinipullo jäi kyllä kesken, kun tajusin, että mun pitää olla vielä illalla ajokunnossa. Olin luvannut viedä Tanjan kotiin ja kaikki mun tavarat oli myös sen luona...

Vietettiin tuolla puistossa melkein kahdeksan tuntia ja mulla oli kyllä ihan tosi kiva päivä. Ihanaa vaan istuskella, ottaa rennosti, jutella huippujen tyyppien kanssa ja ottaa aurinkoa. Kotiin suunnattiin vasta kahdeksan jälkeen. Bussissa olin varma, että joku hullu nainen käy vielä mun ja Tanjan kimppuun kun se selitti koko matkan kuinka me ollaan sen mielestä ihan selviä vankikarkureita... Ja kaikki ilmeisesti sen takia, että meillä oli lippikset päässä!? 

Nyt kuitenkin muutama kuva mun yhdestä lempipaikoista San Franciscossa.

Days 151 & 152

Takana on taas kunnon hässäkkä viikonloppu! Oon saanu kuulla ku on jääny blogi vähän vähemmälle huomiolle, mutta kyllä täältä tääs noustaan. Tanja vika päivä San Franciscossa on tiistaina, joten sen jälkeen mulla ei muuta ookaan ku aikaa. Aattelin täyttää mun päivät salilla ja töillä, ku on tässä viime aikoina vähän jääny lenkkeilyt ja muut...

Perjantaita vietin töissä seiskaan asti. Katsottiin lasten kanssa leffaa, otettiin iisisti ja käytiin ostamassa koiralle sänky. Näillähän on siis koira, mutta se on yleensä aina hostdadin luona. Nyt M on kuitenkin saanut päähänsä, että se haluaa koiran meille ja se tuli sit yökylään perjantaina. Eihän koiraa tietenkään voi millekään vanhalla viltille voi laittaa nukkumaan, vaan käytiin sitten ostamassa sille sänky. Yleensä tykkään kaikista koirista, mutta jotenkin tää näiden hurtta vaan ärsyttää mua. 

Shoppailemasta suunnattiin sitten jätskille Tanjan ja sen muksujen kanssa. Oli Tanjan vika viimeinen kunnollinen työpäivä, joten päätettiin vähän herkutella ja käydä Coldstonessa. Parasta jätskiä, ja lapsetki tykkäs. Jätskien jälkeen lapset leikki vielä ulkona hetken, ennen kun oli aika sanoa heiheit. B oli söpö, anto jopa pusun Tanjalle ja mietti vielä autossa, että kuinkakohan Tanjan hostlapset pärjää ilman sitä.. 

Kokkailin meille dinneriks kanaa kermakastikkeessa, ja maistu melkein samalle kuin kotona! Täällähän ei mitään ruokakermoja oo, mutta sain tehtyä normaalista kermasta ja tuorejuustosta ihan hyvän kastikkeen. Ja sain syödä melkein kaiken ite ku lapset ei oikein innostunu...

Oli vapaa seiskan aikaan, ja lähdin viettään iltaa yhden Tanjan kaverin, Marianan, luo. Syötiin pizzaa, muut joi viinä ja uiskenteli altaassa. Mulla meni vähän juhlat ohi, kun oli aamulla töitä. Lähdinkin kotiin aika aikaisin nukkumaan. Onnistuin herättään koko talon kun tulin kotiin. En tietenkään ees muistanu koko koiran yökyläilyä ja tulin normaalisti sisälle, ja koira sai hepulit kun ei tunnistanut mua...

Lauantaina olin aamun töissä, että hostmom pääsi joogaan. Keittelin aamupuurot ja sen jälkeen olinkin jo vapaa. Skypettelin mammalle ja Akelle samalla ku laittelin itteni valmiiksi ja kahdentoista jälkeen lähdettiin hostperheen kanssa Point Reyesiin semmosille hippifestareille.

Siellä oli paikallisia bändejä soittamassa ja paljon ruokakoruja ja ihmisiä vaan chillaamassa. Oli ihan mukavaa, aurinko paisto ja oltiin parin tuttavaperheen kanssa. Istuskeltiin nurmikolla, kuunneltiin musiikkia ja lapset leikki keskenään, menee se työpäivä näinkin!

Kuuden maissa lähdettiin sieltä ja nuo kävi nakkaamassa mut Tanjalle. Siellä oli Tanjan lisäksi myös niiden uus au pair Justiina (ei sitä kyllä oikeasti kirjoteta noin, en vaan tiiä yhtään miten...) Puolasta. En tietenkään osaa näin yhden tapaamisen perusteella sanoa, että tuleeko meistä kavereita, mutta ensivaikutelma ei oikein vakuuttanu... Syötiin dinneriks pizzaa ja alettiin sitten valmistautumaan iltaan. Meillä oli tarkoitus käydä pyörähtään San Rafaelin baareissa vikaa kertaa, mutta saatiinkin kyyti cityyn! 

Mexicolainen Caro ja saksalainen Andy tuli hakemaan mua ja Tanjaa ysin jälkeen ja ajeltiin kohti cityä. Vietettiin kiva ilta isossa clubissa nimeltä Pura. Tanssilattioita oli useammassa kerroksessa, joten päästiin kuuntelemaan kaikkea hiphopista salsaan. Olisin kyllä ollu valmis kotiin nukkumaan jo ennen yhtä, hitto musta on tullu vanha... 

Palm Springs

Kotiuduttiin eilen meidän lomalta illalla kymmenen maissa, ja nukahdin varmaan ennen kuin sain pään tyynyyn. On tuo lomailu rankkaa! +46c melkein koko ajan ja lasten kanssa uiskenteleminen vei multa kyllä kaikki voimat. 

Aloitetaanpas nyt kuitenkin keskiviikko aamusta. Heräilin kahdeksan aikaan aamupalalle ja muut oli jo aamu-uinnilla. Käytiin syömässä läheisessä ravintolassa kunnon pannukakut ja suunnattiin sitten takas altaalle. Siellä hengailtiinkin sitten monta tuntia. Meidän hotelli oli ihan kiva, vaikkakaan tää allasalue ei ollut mikään kamalan suuri. Lapset oli kuitenkin tyytyväisiä, ja mieki uin enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Ei siellä vaan pystynyt ees olemaan kauaa poissa vedestä, niiin pirun kuuma!

Kahden maissa ajateltiin ottaa pikku breikki auringosta ja kävellä parin korttelin päähän taidemuseoon. Parin mutkan jälkeen löydettiinkin oikeaan paikkaan, vaikka lämpöhalvaus oli kyllä lähellä! Vaikka siellä museossa oli kyllä ihan siistejä maalauksia, niin mun lempijuttu oli kyllä ilmastointi.... 

Museolta jatkettiin matkaa Hard Rock Hotellin altaalle ja tarkoituksena oli hengailla siellä hetki. Siinä matkalla mietittiin, että paljonkohan täällä on lämmintä ja veikkailtiin sitä neljääkymmentä. Tsekkasin sitten netistä, että osuttiinko oikeeseen, ja tulos kyllä järkytti! 46 astetta, ja koko kesän ennätys. Huhhuh,ei ihme, että oli kuuma tai että viidensadan metrin matka hotellilta toiselle tuntu maratoonilta.

Hard Rockin allas oli vähän pettymys, mutta vedettiin siellä sitte maailman parhaimmat Lemonadet! Uitiin kuitenkin hetki, ennen kuin lähettiin sitten vaeltamaan takaisin hotellilla. Harkittiin kyllä vakavasti taksin ottamista... 

Oltiin hotellilla ennen viittä, ja päätettiin että nyt on parempi ottaa ihan iisisti. Olin lätrännyt aurinkorasvan kanssa koko päivän, mutta silti kyllä vähän iho punotti ja oli tosi huono olo.. Hakastiin dinnerit taas huoneeseen ja mie painuinkin jo ennen kasia yöunille. Hirvee päänsärky, oksetti ja oli tosi heikko olo, auringonpistos tais siis iskeä vaikka kaikkeni yritin sitä välttääkseni. Ärsytti, kun olisin vaan halunnut maata sängyllä ja nauttia mun telkkarista kun kerrankin sellainen oli!

Torstaina heräsinkin sitten pirteänä seiskan jälkeen. Melkein kahdentoista tunnin yöunet oli tehneet tehtävänsä, ja olo oli paljon parempi. Lähdin M:n kanssa aamu-uinnille ja sieltä sitten kaikki yhdessä aamupalalle. Meidän aamupalapaikka oli molempina aamuina sama, tosi söpö perinteinen amerikkalainen diner. 

Aamupalan jälkeen pakattiin, tsekattiin ulos hotellista ja ajeltiin toiselle puolelle Palm Springsiä vähän siistimpään hotelliin altaalle ja jätskille. Tää hotelli oli tosi kiva ja allas vielä kivempi! Uiskenneltiin pari tuntia ja otettiin M:n kanssa kilpailuja, että kumpi seisoo kauemmin käsillään vedessä ihan niinkuin Jennin kanssa pieninä. Lopuksi syötiin vielä jätskit ja otin tuhat kuvaa lapsista ja hostmomista eri paikoissa ympäri tätä hotellia ennen kuin päästiin matkaan.

Edessä oli siis yhdeksän tunnin ajomatka kotiin. Lähdettiin Palm Springsistä puoli yhden maissa ja ajettiin kyllä pikavauhtia kotiin. Pysähdyttiin kerran syömään ja pari kertaa vessaan ja tankkaamaan. Lapset oli ihan superkilttejä, kumpikaan ei valittanut kertaakaan! Olin aivan ihmeissäni kyllä, en olis osannut odottaa, että matka voi mennä noin hyvin. Tuntu, että itellä teki tiukempaa kuin lapsilla, vaikka oonkin aina tykännyt autossa istumisesta...

Oltiin kotona kymmenen maissa ja olin kyllä niin valmis nukkumaan. Olin torkkunut autossa varmaan puolet matkasta, mutta silti kymmenen tunnin yöunet tuntu tulevan tarpeeseen. Meillä oli kyllä tosi kiva reissu, ja mun mielestä tää lähensi meitä tosi paljon. Ehittiin juttelemaan hostäitin kanssa vaikka mistä tossa matkalla ja tullaa kyllä hyvin juttuun! Ja nyt on taas kaks uutta paikkaa nähtynä, ja saattaa olla, että mennään Santa Barbaraan vielä uudestaankin! 

Terveisiä Palm Springsistä!

Täällä ollaan siis hostperheen kanssa lomailemassa vähän eteläisemmässä Californiassa, Palm Springsissä. Keskellä aavikkoa, noin +40c asteen lämmössä. Lähdettiin matkaan maanantaiaamuna, ja ajeltiin noin parin pysähdyksen kautta Santa Barbaraan. Matka meni yllättävän hyvin, olin kuvitellut, että matkasta lasten kanssa tulis ihan kamalaa. Onneks on iPadit! Itekään en ollut niin kuollut Las Vegasin jäljiltä, kuin oletin. Kotiuduin sieltä siis vasta sunnuntai-iltana, joten ehdin just vaihtaa laukkuun kamat ja nukkua, ennen kuin lähdettiin seuraavaan reissuun. Kirjottelen sieltäkin postausta tässä kyllä!

Saavuttiin meidän motellille Santa Barbaraan noin viiden aikaan maanantaina. Meillä oli täks yhdeksi yöksi vain yksi huone, jossa kaksi sänkyä ja me vallattiin niistä M:n kanssa toinen. Siitä on viime aikoina tullut ihan mun tyttö, hengais aina vaan mun huoneessa jos vois. Vaihdettiin nopsaa uikkarit päälle ja lähdettiin tsekkaan uima-allas. Ei ehditty viettää siellä kovin kauaa aikaa, ennen kun olikin jo aika lähteä dinnerille. Mua se ei kyllä haitannut yhtään, sillä mun iho oli jo valmiiks vähän punasena Vegasista...

Mun hostäiti on siis asunut Santa Barbarassa joskus kymmenen vuotta sitten, joten käytiin katsomassa sen vanhaa kämppää ja oli tarkoitus mennä sen lempiravintolaan syömään, mutta se oli suljettu maanantaisin... Päädyttiin sitten pieneen tosi kivaan ulkoilmaravintolaan. Maiston ekaa kertaa mustekalaa! Olkaa kaikki ylpeitä musta hei, kuka olis uskonu tätäkään. Istuttiin siis ulkona, ja oli tosi lämmin! Ihan erilaista kuin San Franciscossa. Hostäiti sano, että sillä tekis tosi paljon mieli muuttaa takas Santa Barbaraan, enkä kyllä pistäis minäkään vastaan! Rakastuin tuohon paikkaan täysin.

Illalliselta käveltiin jälkkärille pieneen jätskipaikkaan ja söin parasta jätskiä pitkään aikaan! Suklaalla kuorrutettuja mansikan palasia vaniljajätskissä. Ajeltiin ympäriinsä katsellen maisemia, ja siellä oli niiiiin nättiä. Ihania pikku kauppoja ja kahviloita, paljon valoja ja palmuja ja ihana ranta ja aaaah! SB nousi kyllä ehdottomasti lempparipaikkoihin täällä. 

Päästiin hotellille vasta yhdeksän jälkeen, ja olikin aika painua nukkumaan. Nukahdin itse varmaan ennen kuin lapset... Au pairillahan pitäis olla aina oma huone, myös reissatessa, mutta ei mun mielestä ollut mikään maailmanloppu viettää yks yö samassa huoneessa. Sain jopa nukkua aamulla kasiin, kun lapset karkas kylppäriin kattomaan iPadilta sarjoja, kun mie ja HM nukuttiin. 

Ajettiin aamupalalle downtowniin, johonkin joogakeskukseen. HM:llä on kunnon terveellinen elämä-vaihe menossa, joten ei saatu pekonia aamupalaks... Vaikka tää on kyllä ihan hyvä juttu ton Las Vegasin jälkeen. Tää paikka jossa syötiin, oli kyllä tosi nätti. Ihanasti sisustettu, tosi kodikas. Ruokalista näytti melko mielenkiintoselta, mutta löyty sieltä lopulta mulle ja lapsillekin jotain!

Aamupalalta ajettiin sitten rannalle hetkeksi. Vesi oli melko kylmää, joten pitäydyin auringonotossa... Mun iho ei ilmeisesti vieläkään kestä tätä aurinkoa. Oon saanut väriä ihan hyvin, ja mulla oli kyllä kunnolla aurinkorasvaa, mutta silti parissa tunnissa pylly palo ihan täysin. Että kiva kolmen tunnin automatka sitten Santa Barbarasta Palm Springsiin rannan jälkeen...

Oltiin perillä täällä meidän Palm Springsin hotellilla viiden aikaan. Mie ja M suunnattiin altaalle, kun HM ja B jäi huoneeseen lepäämään. Altaan vesi oli melkein kuumempi kuin ilma, joten viilentymisestä ei juuri voinut puhua, mutta kivaa meillä oli silti! Uitiin kilpaa ja toimin uimahyppytelineenä, kädet siis ponnistuslaudaks ja tyttö oli ihan innoissaan. Tultiin sisään kuuden jälkeen ja päädyttiin dinnerille lähtemisen sijaan siihen, että hostmom kävi hakasemassa meille ruokaa. Siihen loppukin sitte se terveellinen ruokavalio, ja pizza maistu ihan pirun hyvälle....

Dinnerin jälkeen olin off ja oon pyörinyt vaan tässä huoneessa ja nauttinut omasta rauhasta. Sain nyt oman huoneen ja ei mulla ainakaan tilasta oo puutetta. Oon nukkunut kohta viisi kuukautta semmosessa pienen pienessä sängyssä, niin hukun nyt varmaan tähän jättisänkyyn! Jos ikinä pääsen uneen, kun ilmastointi huutaa viimistä päivää..