Turisteilua, shoppailua ja grillailua

Ollaan tehty niin paljon juttuja, etten ees tiedä mistä alottaa. Olisin valmis jo nukkumaan, mutta ajattelin lisäillä tänne muutamat kuvat ennen kuin unohtuu. Haluan kuitenkin muistaa nää hetket ja tiiän, että siellä jotkut odottaa kuulla mitä me ollaan täällä touhuiltu! Meidän San Francisco päivät alkaa käydä vähiin ja parin päivän päästä lennetäänkin jo kohti Vegasia. 

Perjantai alotettiin aamukahvilla auringossa. Lueskeltiin Suomen säätiedotuksia ja kyllä meinas naurattaa, kun katottiin, että siellä on tullut luntakin. Valitti nuo ainakin hyvän ajan tulla tänne lämpöön! Otettiin aamu aurinkoa ja kahden jälkeen otettiin bussi keskustaan. Pyörittiin siellä jonkun aikaa, ja tultiin siihen tulokseen, etteihän siellä mitään kummempaa ole. Suurkaupungin keskusta, paljon kauppoja ja vielä enemmän ihmisiä. Tykkään täällä eniten Fisherman's Wharfista, ja haluttiin säästää se huomiselle, kun otetaan sitten lautta sinne. 

Illalla värjättiin mun tukkaa ja sitten suunnattiinkin Jennin kanssa San Rafaelin yöelämään. Nähtiin siellä Tanja ja muutama muu mun kaveri. Juotettiin Jennille muutamat drinkit ja tanssittiin vähän, mutta oltiin ajoissa kotona.

Lauantain ohjelmassa oli Golden Gate park. Tanja tuli meille aamupäivästä ja suunnattiin kaikki yhdessä sitten sillan toiselle puolelle. Käytiin eka Baker Beachilla ottamassa pakolliset kuvat ja sitten parkeerattiin auto puiston reunalle ja lähdettiin pienelle lenkille. Syötiin hodarit ja kierreltiin ympäriinsä. Tuolla puistossa oli ihan pirun kylmä, niin jäi reissu vähän suunniteltua lyhyemmäksi. 

Puiston jälkeen ajeltiin vielä Marin Headlandseille. Oon käynyt siellä ennenkin, mutta nyt kävin ensimmäistä kertaa siellä, missä saa sillasta kunnon kuvia. Tuuli ihan kamalasti, tuntu, että lentoon lähtee! Jäädyttiin siellä, mutta kun päästiin kotiin, sai taas vaihtaa bikinit päälle!

Lauantai-iltana kokkailtiin sitten meidän juhannusateria. Iskä grillasi pihvejä ja sieniä, tehtiin salaattia ja dipattiin sipsejä Suomesta tuodussa dipissä! Juotiin vähän viiniä ja Baileysiä ja Tanja jäi yöks. Nukuttiin kahdestaan mun pienessä sängyssä, varpaat suussa siis...

Tänään, sunnuntaina, oli tarkoitus pitää vapaapäivä. Eihän me kuitenkaan osattu jäädä koko päiväksi makaamaan, joten käytiin taas vähän shoppailemassa. Löydettiin vähän tuliaisia ja iskä tietenkin taas yhdet kengät... Kotimatkalla napattiin mukaan parit juustokakut Cheesecake Factorystä ja kyllä näytti maistuvan! Ruoan jälkeen käytiin sitten vielä Jennin ja mamman kanssa iltalenkillä täällä mun alueella. Kiikuttiin hirveitä mäkiä ja nähtiin peura ja KOIVU! Piti ihan kuva ottaa, kun luultiin ettei täällä koivuja olis.

Huomenna sitten otetaan aamusta lautta cityn puolelle ja lähdetään kattomaan merileijonia ja syömään Hard Rock Cafeehen! Miks tää aika kuluu näin nopeaa, en halua!

Livermore Outlets

Tää päivä on vietetty shoppaillen! Ajeltiin aamupäivästä Livermoreen, noin tunnin päähän. Matkalla pyörittiin vähän hukassa, kun mun navigaattorin päivitykset oli vanhat, eikä sen mukaan koko outletteja ollut olemassa.Poliisi myös pysäytti koko liikenteen pariin otteeseen, mutta selvittiin lopulta perille.

Oon käynyt tuolla Outleteilla kerran ennenkin ruotsittyttöjen kanssa. Tää paikka on tosi kiva, sellainen ulkoilma kauppakeskus, jossa liikkeitä on joka lähtöön. Iskä hullaantui täysin, ja shoppaili vaatteita vissiin moneksi vuodeksi.... Itse löysin vaan converset, yhden mekon ja pari urheilutoppia. Hyvä reissu kuitenkin, kenenkään ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin!

Kotimatkalla nämä pääsikin sitten näkemään San Franciscon ruuhkat parhaimmillaan. Tai siis pahimmillaan... Kuus kaistaa, ja kaikki ihan tukossa. Päästiin kotiin seiskan jälkeen ja mamma kokkaili meille illalliseks pottuja ja jauhelihakastiketta! Oli tää tyttö kuule taivaassa, kun sai tällaset ateriat eteensä.

Tänään varattiin myös Tanjan kanssa Chicago-loma elokuulle. Mulla on viikko vapaata, kun hostperhe on Mainessa, ja mie meen sitten pitämään seuraa Tanjan travel monthille. 22.8 sanotaankin sitten heipat, ja palaan yksin San Franciscoon... Yhyyy.

Huomenna sitten vähän aurinkoa ja City. Lähetään siis katteleen San Franciscon keskustaa. Hyvää juhannusta vaan teille sinne lumisateeseen! :D

Mun perhe on täällä!!!

Nyt ne on täällä! Tuntuu ihan hullulta. Täällä me asutaan mun talossa, käydään mun lähikaupassa, kävellään mun lenkkireittiä ja syödään mun lemppariravintolassa. Ihan mahtavaaa! Oon jo valmiiksi huolissani, että miten ikinä selviän kun ne lähtee ja jättää mut tänne. 

Tiistaiaamuna heräilin kahdeksan aikaan ja skypettelin Aleksille samalla kun laitoin itseni valmiiksi lentokenttäkeikkaan. Otin bussin kohti cityä, ja sieltä sitten bartin lentokentälle. Paikoillaan istuminen tuotti vaikeuksia ja vuorotellen hymyilytti ja vuorotellen itketti. Löysin oikean aulan nopsaa ja siitä alkoikin loputon odottaminen. Istuskelin lattialla lataamassa puhelinta ja tuijottelin telkkaria, mistä näky käytävään jota pitkin noidenkin piti sitten jossain vaiheessa tulla. Ehin kattoa melkein netflixistä leffan siinä odotellessa! Välillä iskä jo soittikin, että kyllä ne siellä on tulossa vaikka kestääkin, tullijonot vain oli aika pitkät.. 

Sieltä ne sitten lopulta tuli ja syöksyin ihmisjoukon läpi halailemaan niitä ja taisi siinä pieni itkukohtauskin tulla. Samaan aikaan kun näin Jennin siellä kamerassa, tuli Tanjalta viesti, että sen lennot Suomeen on nyt varattu ja se astelee Suomen maalla 27.8...

Haettiin vuokra-auto, ja saatiin sieltä vastoin odotuksia ihan mukavan näkönen Jeeppi! Sillä kelpaa sitten kurvailla täällä seuraava viikko. Kuljettajaks on vaan merkattu iskä, niin mie hoitelen sitten kartturin virkaa seuraavan viikon. Tosi outoa, kun on itse tottunut olemaan ratissa, enkä varsinkaan neuvomaan iskää! Kotimatka sujui hyvin vaikka porukat olikin vähän hukassa, Eka päivän ajomatka Helsinkiin ja sitten 15 tuntia lentämistä ja kymmenen tunnin aikaero, en ihmettele, että uni maistuis. Kello oli kuitenkin vasta 3 joten hereillä täytyi pysyä. 

Käytiin kävelemässä kaupassa ja kokkailtiin omatekoista pizzaa. Oli kyllä hyvää, paljon parempaa kuin missään pizzeriassa! Vietettiin rauhallista iltaa kotona, ja yhdeksän aikaan nuo olikin jo unessa. 

Tänään, elikkä siis keskiviikkona, heräiltiin kahdeksan aikaan. Oon ihan päivistä sekaisin kun ei oo töitä! Keiteltiin aamupuurot ja istuskeltiin pihalla, kun aamusta oli jo niin lämmin. Jenni hankki viidessätoista minuutissa rusketusrajat! Ja se siitä, että mie olisin ollu se ruskeampi... En ymmärrä, meilläkö muka pitäis olla samat geenit... Puolen päivän maissa lähettiin pienelle ajelulle. Käytiin kattomassa lasten koulut, äitin työpaikka ja lähi kauppakeskukset. Ajettiin Northgatelle vikana, ja sinne sitten jäätiinkiin. Toisin kuin vois luulla, meistä eniten innoissaan oli iskä. Se olis voinut pyöriä siellä varmaan ikuisuuden, ja lopulta mie ja Jenni istuskeltiinkin jo ulkona odottamassa noita...

Viiden aikaan oltiin takasin kotona ja otettiin taas vähän aurinkoa. Tosi kuuma päivä tänään, varmaan yli 30c. Illalla suunnattiin vielä dinnerille Sol Foodiin Tanjan kanssa. Olipa ihanaa nähdä sitä taas viikon tauon jälkeen! Eikä ruoastakaan voi kyllä valittaa, oli hyvvää taas! Pikku kaupunkiesittelyn jälkeen ajeltiin kotiin. Jenni ja iskä oli valmiita sänkyyn, mutta mie ja mamma käytiin pienellä kävelylenkillä.

Nyt makaan sängyssä ja kaikki muut nukkuu. Kuuntelen iskän kuorsausta, eikä mulla kerrankaan haittaa yhtään. On hyvä olla :) 

Day 112

Nyt oon VAPAA!! En voi tajuta, ettei mulla oo töitä kahteen viikkoon. Ei tarvii kertaakaan herätä lasten kitinään, eikä keittää puuroa seiskalta aamulla. En lue yhtään kirjaa, enkä leiki yhelläkään supermiehellä. 

Olin aamupäivän normaalisti töissä. Syötiin aamupalaa ja hengailtiin kotona vaan. Huomas, että lapsetkin tiesi, ettei nähdä vähään aikaan kun ne oli mun kimpussa koko aamun. Yleensä ne roikkuu äidissään jos se on kotona, mutta tänään oli poikkeus. Ne tappeli kumpi pääsee mun syliin ja kumpaan kiinnitän enemmän huomiota. Kyllä ne näköjään ihan oikeasti tykkää musta! 

Vein ne lentokentälle kahdentoista aikaan. Tää oli eka kerta siis kun ajoin Marinin ulkopuolella ja aluks meinas vähän jänskättää. Mutta eihän se tuollakaan ollut sen kummempaa, täällä on tosi helppoa ajaa! Hostäiti neuvo mut kyllä eka väärään terminaaliin ja tajus sen vasta kun olin jättänyt ne kyydistä. Se soitti mut takas viemään ne oikeaan paikkaan, mutta en löytänyt enää takas sille ovelle mihin olin ne jättänyt... Kiersin ympäri lentokenttää varmaan kymmenen kertaa, enkä vaan päässyt sinne takas. Lopulta selvis, että kaikki olikin vaan väärinkäsitystä ja ne pääs tsekkaan ittensä sisälle ja minä kotimatkalle. 

Iltapäivä meni siivoillessa omaa huonetta ja odotellessa, että Isabelle pääsee vapaalle. Skypettelin Respen kanssa ja kattelin vähän leffaa. Seiskan jälkeen nappasin Safewaysta vähän evästä ja ajelin salille. Mitenköhän selviän kaks viikkoa ilman salia ja varsinkin Isabelleä. Ollaan nähty siellä melkein joka ilta varmaan kuukauden ajan, ja nyt tulee kahden viikon tauko kun eka se on reissussa ja sitten mie... 

Nyt oon ihan ylienergisenä täällä, en usko, että saan edes nukuttua. Oon niin innoissaan, kahdentoista tunnin päästä oon jo melkein kentällä vastassa Jenniä, mammaa ja iskää!

Viikonloppu nro 16!

Oon ollut täällä 16 viikonloppua, kuulostaapa pitkältä! Paljon pidemmältä kuin 111 päivää. Lupasin muuten itselleni, että kirjoitan joka päivä ennen kuin porukat tulee, mutta ei... Mulla oli tarkoitus viettää tää viikonloppu rauhallisesti siivoilun ja salin parissa, mutta Isabelle raahas mut ulos. 

Lauantai alkoi parin tunnin työskentelyllä. Syötiin aamupalaa ja leivottiin brownieita. Täällä oli tänään isänpäivä, ja lapset halusi leipoa isälleen. Aamu menikin nopsaa, ja kymmenen jälkeen kävin nakkaamassa lapset isälleen. Siitä alkoi mun viikonloppu, jonka viis ekaa tuntia meni sängyssä netflixiä katellen. Viiden aikaan sain raahattua itseni salille ja tarkoituksena oli jatkaa siitä dinnerille Isabellen kanssa. Keksittiin kuitenki, että lähdetään ulos, joten kurvailtiin salin jälkeen nakkaan mun auto kotiin ja safewayn viiniosaston kautta I:n luo valmistautuun iltaan. Tää mun ruotsalainen kaveri kyllä vaan vahvistaa mun kuvaa kaikista ruotsalaisista, kaikella rakkaudella pakko sanoa, että täys hulluhan tää on! 

Ilta meni hiuksia kiharrellessa ja kuunnellessa vanhoja biisejä. Käytiin läpi kaikki Greasen soundtrackista Boten Annaan. Otettiin taksi San Rafaeliin ja käytiin kahdessa eri baarissa. Mulla olis hirveästi haluttanut tanssimaan, mutta toisessa paikassa ei ollut tanssilattiaa ja toisessa DJ oli surkea. Törmättiin pariin tyyppiin joihin oltiin tutustuttu salilla ja hengailtiin niitten kanssa melkein koko ilta. Huippua tutustua paikallisiinkin, kun muuten kaikki kaverit on au paireja. 

Baarin jälkeen olisin kyllä ollut niin valmis Kaktukseen pizzalle, mutta piti tyytyä lämmitettyyn lasagneen... Toisaalta on kyllä hyvä juttu, että täällä menee baarit aikaisemmin kii niin pääsee ihmisten aikoihin nukkumaan! Kun rytmi on se, että kympiltä nukkumaan ja kuudelta ylös, on sitä vähän hankala viikonlopuksi kääntää ympäri. 

Sunnuntai alkoi hyvin! Vaikka väsytti hirveästi, eikä olo muutenkaan ollut huikea, piristi kummasti kun pääsin heti ekaksi skypettään Emmun kanssa pitkästä aikaa! Mulla on kyllä ihanat kaverit kotona. Skypettelin myös Aleksille ja sitten lähettiin Isabellen kanssa aamupalalle Ihopiin. Siellä oli kuitenkin yli puolen tunnin jono, joten vaihdettiin kohteeksi Cheesecake Factory. Olin koko aamun himoinnu pannukakkuja Nutellalla, mutta jouduin tyytymään normaaleihin pannukakkuihin ja ranskalaisiin. Terveellinen aamupala siis ennen kaikkea! Sen jälkeen ei ookaan tarvinnut sitten syödä mitään, tuli massu sen verran täyteen...

Käytiin salilla moikkaan näitä meidän kavereita ja hengailtiin siellä hetki. Ennen kahta Isabelle vei mut kotiin ja siitä eteenpäin oonkin ollut superlaiska. Katoin Pretty Little Liarsia muutaman jakson, ja kävin kaupasta ostamassa smoothien, siinä tän päivän aktiviteetit. Istuskelin laiturilla varmaan tunnin kuunnellen Suvi Teräsniskaa ja muistellen vanhoja. Välillä on ihan mukavaa hengailla vaan yksikseen, tekemättä mitään. Seuraavat viikot onkin sitten täynnä ohjelmaa, ja tietenkin maailman parasta seuraa!

Huomenna pääsen ekaa kertaa ajeleen Golden Gaten toiselle puolelle kun vien hostperheen lentokentälle. Saa nähdä mitä siitä tulee, ja selviänkö hengissä takasin... En käsitä, että sen jälkeen oon sitte vapaa, mun ei tarvii kuunnella lasten kiukuttelua kahteen viikkoon! Jeeeeeeeee!

 

Day 109

Pitkä ja rankka päivä takana, mutta kiva kuitenkin. M:lla oli tänään kevätjuhla, joten aamu oli melko hässäkkää, kun piti saada molemmat lapset juhlakuntoon ja laittaa siinä sivussa itsensäkin. Täällä ei kuulemma oo niin tarkkaa mitä lapset sinne päällensä laittaa, ja M:kin oli aluksi lähdössä risasessa koulun t-paidassa, mutta sain onneks sen mielen muutettua. Mutta oli siellä kyllä kaikkea jalkapallo shortseista pukuihin... Laitettiin hiukset nätisti ja se oli loppujen lopuks oikein tyytyväinen. Sai jättää kepit ja nilkkatuenkin vihdoin kotiin! 

Tää juhla oli ulkona, ja kaikilla luokilla oli siellä oma pieni shownsa. Olin vähän pettynyt, kun odotin jotain leffoista tuttua laulu-ja tanssishowta, mutta ei. Luokat laulo kuorossa, vähän sinne päin ja unohdellen sanoja. Meidän kevätjuhlaesitykset oli aina niin paljon hienompia ja muistan kun niitä harjoteltiin monta viikkoa! Nää oli ehkä korkeintaan pari kertaa vetänyt ne läpi... Kaiken lisäks B oli hullun kiukkunen, ja jouduin sitten vahtimaan sitä siellä leikkikentällä niin osa jutuista meni vähän ohi. Mutta sainpahan aurinkoa, koska tänään oli tosi kuuma!

Juhlan jälkeen mentiin lounaalle parin tuttavaperheen kanssa. Lapsia oli 8 ja meteli sen mukainen. Luulin jo, että saadaan varmaan häätö koko ravintolasta... B nukahti kesken lounaan ja veti sit pikku päikkärit siinä penkillä mun vieressä. Olis kyllä itelläkin tehny mieli nukkua vähän! Mutta ruoka oli kyllä tosi hyvää, vaikka menu näytti vähän epäilyttävältä. En ymmärtänyt puoliakaan jutuista, mitä mun annos sisälti, mutta hyvältä ne maistu. 

Kun vihdoin päästiin kotiin, olin aika väsynyt siitä kaikesta metelistä ja auringosta. Otin pikku päikkärit ja sitten olikin aika alkaa laittautua iltaa varten sillä tänään oli taas au pair meeting! Istuttiin iltaa mun LCC-Kellyn luona. Se oli kokannut koko päivän ja söin ihan liikaa. Mieki vein valkosuklaa-juustokakun sinne ja hyvin näytti kelpaavan. Uskallan siis kokeilla toistekin. Juteltiin ulkoterassilla ja oli tosi mukavaa! Ihan kuin kesäillat kotona, paitsi että oli pimeää. Meidän ryhmä on kyllä huippu, ja kaikki oli tuonut muutaman kaverin mukanaan. Mulla oli siis Isabelle mukana ja jatkettiin sen kanssa siitä vielä yksille San Rafaeliin. 

Nyt oon kuitenkin kotona ja kello on pian 12. Pitää laittaa nukkumaan, että jaksan aamulla nousta pariksi tunniksi töihin. Sitte oon vapaa loppu viikonlopun ja maanantainakin töitä on vaan pari tuntia, kun nakkaan perheen lentokentälle. Sitten koittaakin VAPAUS! 

Days 107 & 108

Vikat pitkät päivät ennen kahden viikon lomaa takana! Nää päivät onkin tuntunut vuoden mittasilta, varsinkin keskiviikkoa. Käytiin vaan aamulla Discovery museumissa, mutta siellä oli niin pirun kylmä, ettei kauaa viihdytty. Loppu päivä taisikin mennä aika pitkälti kotona, en ees muista mitä tehtiin, eli ei varmaan mitään jännää...'

Lähdin suoraan töistä Isabellen kanssa salille ja sieltä suoraan Elenan ja Lenan kanssa leffaan. Käytiin katsomassa The fault in our stars ja en voi taas sanoa muuta ku, että mahtavaaa! Oon kattonu täällä olon aikana enemmän elokuvia, kuin varmaan muutamaan vuoteen yhteensä. Oon kyllä yleensäkin vähän itkupilli ollut täällä, mutta tää elokuva.. Huhhuh, kyyneleet valu varmaan puolet elokuvasta ja taisin ihan kunnolla niiskuttaakin, kun Elena kysy jo, että oonko kunnossa. Vaikka eipä sekään kyllä ollu sen parempi... 

Tää päivä on ollu ihan mukava. Aamu hengailtiin B:n kanssa kotona ja lounaan jälkeen käveltiin parin sadan metrin päähän B:n luokkakaverin luo playdateille. Ollaan oltu siellä muutama kerta ennenkin ja niiden äiti on huippukiva. Juteltiin monta tuntia lasten leikkiessä. Leikkitreffit on kyllä tän au pair-arjen pelastajia. Oltiin kotona vasta ennen neljää, ja viideltä olinkin jo off.

Ilta meni taas salilla. Venyteltiin pitkän kaavan mukaan, kun tuntuu, että joka paikka on niin jumissa. Tarviin hieronnan! Salin jälkeen tekasin ekan juustokakun täällä. Saa nähdä mitä siitä tulee. Tuntuu, että täällä kokkaaminen ja leipominen on niin hankalaa! 

En ymmärrä miten oon näin väsynyt, voisin nukkua varmaan kellon ympäri. Pää ei toimi, en saa kirjotettua yhtään mitään fiksua. Mutta hengissä oon ja kaikki on ihan jees! Mulla on taas semmonen fiilis, että täällä on ihan kivaa. Ehin nukkua melkein yheksän tuntia, kun meen nyt nukkumaan niin heihei!

Day 106

Musta on tullu tosi laiska kuvaamaan. Tältäkään päivältä ei oo ku yks selfie, ja sekin vain koska sain tänään mun californian ajokortin! Olin aamulla töissä vaan pari tuntia, ja yhdeksitoista ajoin DMV:lle suorittaan mun inssiä. Tuntuu ihan hullulta, että ite ajelet sinne autokoululle suorittaan sun ajokoetta. :D Koe oli melko helppo, ajettiin muutaman kerran kortteli ympäri eikä mun tarvinnut ees tehdä taskuparkkia. Ainoa mihin koko homma meinas kosahtaa oli kun tää inssimuija kysy, että miten näytetään kädellä suuntamerkit jos vilkut ei toimi. Muistin, että kerran olin nähnyt jotain kuvia siinä lehtisessä minkä luin ennen kirjallisia ja sain onneks nää veikkaamalla oikein. 

Testin jälkeen hain Elenan ja mentiin lounaalle kiinalaiseen ravintolaan. En oo syöny täällä hirveästi kiinalaista, kun en oo löytäny hyvää paikkaa, mutta tää oli ihan jees. Ei oo kyllä siltikään löytyny Golden Flowerin voittanutta. Nyt ku sais sipulihärkää niin olis kyllä jeees! Lounaan jälkeen ajettiin Northgate mallille hengaileen ja vähän kierteleen kauppoja. Oon kunnon säästökuurilla nyt, haluan shoppailla sitten kun porukat on täällä. Ostin vaan yhen trikoomekon F21:stä viidellä dollarilla, oon ylpeä itsestäni!

Iltapäivällä oli tarkoitus mennä ajoissa salille Isabellen kanssa, mutta sillä tuli vähän hässäkkää, niin lähtö vähän lykkääntyi. Päädyin makoileen sängylle ja kattoon netflixiä, ja heräsin yhtäkkiä yli tunnin päästä.... Pikku päikkärit siis, ja sen jälkeen I olikin valmis lähtemään. Perus salihommat ja nyt pitää sitten alkaa valmistautumaan nukkumaan kun huomenna on taas töitä. Ihan mukavaa pitää vapaapäivä keskellä viikkoa, tuntuu ettei ole semmosta pakkoa tehdä mitään. Viikonloppuisin pitää aina saada kamalasti aikaseksi, kun on vapaata, mutta tänään oli kiva ottaa vaan iisisti.

Day 105

12 tuntia ja 15 minuuttia töitä takana. Meni yllättävän helposti. Olin asennoitunut niin, että tää päivä tulee olemaan kamala, niin olikin positiivinen yllätys kun kaikki meni ihan helposti! Vietettiin B:n kanssa aamupäivä rannalla, lähettiin kympiltä ja oltiin kotona vasta kolmen maissa. M:llä on tää viikko vielä koulua, ja se meni vielä koulusta kaverilleen leikkimään, niin oltiin B:n kanssa kaksin melkein koko päivä. 

Meillä oli alunperin tarkoituksena mennä Rodeo beachille, mutta sinne menevä tie oli suljettu, enkä tiennyt kiertotietä. Valkkasin sit kartasta seuraavan rannan ja ajeltiin sinne muutaman mutkan kautta. Valinta ei ehkä mennyt ihan nappiin, koko paikka oli ihan sumun peitossa. Oli siellä kuitenkin porukkaa, mutta ei pelkoa rusketuksesta... B tykkäs kuitenkin ja rakenteli ihan innoissaan hiekkalinnoituksia. Oltiin siis meren rannalla, mutta siinä oli semmonen pieni lampi vieressä, jossa B sitten kahlaili. Tässä kuvassa olis siis vuoria, mutta sumu peittää kaiken....

B nukahti onneks kotimatkalla autoon, ja jatko päikkäreitä kotona. Sain pienen auringonotto hetken siinä! Haettiin M viideltä, syötiin dinneriä, viikkaltiin pyykkejä ja lapset kävi kylvyssä. Ilta meni nopsasti, mutta olin kyllä aika poikki. Jaksoin kuitenkin tsempata itseni salille, ja nyt onkin sitten hyvä fiilis. Ei päästy saunaan, kun joku mummeli pötkötteli lauteilla lukemassa lehteä, mutta toivottavasti parempi onni huomenna. 

Oon huomenna vapaalla melkein koko päivän ja suunnitelmissa olis treffailla varmaan Elenaa ja Isabellea. Kivaa saada vapaa päivä keskellä viikkoa, vähän muutosta normaaliin rytmiin. 

Days 103 & 104

Aikamoinen viikonloppu takana. Tänä viikonloppuna oon ollut ihan älyttömän kiukkunen, mutta viettänyt myös yksiä parhaista hetkistä täällä. Tämmösen vuoristoradan eläminen on tosi rankkaa. Koskaan et voi tietää, milloin suunta muuttuu. 

Lauantain aloitin työskentelemällä pari tuntia. Laitoin M:n valmiiks heppailu-synttäreille ja kateellisena kuuntelin sen intoilua siitä, kuinka se pääsee silittämään poneja. Mieki haluan! Jonain päivänä menen täällä kyllä vielä ratsastamaan. Yhdeksän maissa mua ei enää tarvittu, ja suljeuduin mun huoneeseen skypettämään. Soitin mammalle ja siellä olikin sitte myös serkkuja kylässä. Ihania tyttöjä, kisusi keskenään ihan entiseen malliin ja näytti kieltä kameralle ku yritin kysellä kuulumisia, mulla on niitä niin ikävä!

Ennen puoltapäivää Tanja tuli hakemaan mua, ja meillä oli tarkoitus mennä pelaamaan jalkapalloa. Päästiin kentälle ja mulle iski samantien yläasteen liikkatunnit mieleen ja sanoin, että miehän en muuten pelaa. Muut näytti liian hyviltä, niin ajattelin, että parempi pysyä vaan suosiolla kentän laidalla... Tanja oli onneks myös väsy, joten maattiin siellä yhden pelin ajan. Sitten tulikin jo nälkä, joten jalkkis vaihtui näihin.

Siellä me istuttiin pizzalla ja juustokakkutehtaassa lenkkarit jalassa ja urheiluvaatteet päällä, eikä ollut ees morkkis. Parhaat pizzat jenkeissä ehottomasti. Mietittiin, että mitä tänään keksittäisiin, ja päätettiin, että mehän lähdetään ulos! Mun piti olla töissä viidestä kahdeksaan, mutta Tanja tuli meille hengailemaan ja ottaan päikkärit, että päästään sitten heti lähtemään. Mun työt vaihtukin, että oon töissä kymppiin asti ja mun lapsien lisäksi sain hoidettavaksi myös naapurin muksut. 

Ilta meni pienen sekasorron vallitessa, mutta ehdin kuitenkin lapsien hoidon lomassa laittautua vähän valmiiksikin. Omat lapset tuntuu niin helpoilta, ja oon kyllä onnellinen, että niitä ei oo enempää kuin kaks. En ymmärrä miten jotkut pärjää neljän kanssa koko ajan. Tai pärjäähän siinä, mutta ei se kyllä kivaa enää ole. Meikkailin samalla kun lapset katsoi leffaa ja kun ne vihdoin rauhottui nukkumaan, vedin mekon päälle ja alettiin odotteleen hostmomia kotiin. Kun istuttiin sohvalla vielä varttia vaille ykstoista, oli fiilikset tällaiset.

Kun päästiin vihdoin lähtemään, ajettiin auto Tanjalle, kumottiin pullo viiniä ja otettiin taksi San Rafaelin keskustaan. Vietettiin huippu ilta tanssien, tän muistan kyllä pitkään! Musiikki oli hyvää ja tutustuttiin paljon ihmisiin, tähän baariin mennään varmasti toistekin. Vaikka välillä näytti, ettei ikinä päästä lähtemään ja meinattiin jo jäädä vaan nukkumaankin, niin tää ilta oli kyllä sen sähläyksen arvoinen. Tykkään mun suomitytöstä hulluna! 

Olin Tanjalla yötä ja sunnuntaina se herätti mut jo yhdeksän jälkeen. Väsytti ihan liikaa, mutta piristyin kummasti kun Aleksi soitteli skypellä, että nyt on liput on varattu! Nähdään siis New Yorkissa 101:n päivän päästä! Voi sanoa jo, että alle puolet jäljellä. Ei tarvii varmaan ees kertoa kuinka innoissaan oon. 

Aamu meni laiskotellessa, mutta kahdentoista maissa Isabelle tuli hakemaan mua ja otettiin bussi Cityyn. Haluttiin vain hengailla ja käydä vähän katsomassa paikkoja, kun tämä oli I:lle vasta toinen kerta San Franciscon puolella. Istuskeltiin Union Squarella ottamassa aurinkoa ja juttelemassa. Suunniteltiin mitä halutaan näyttää täältä meidän perheille kun ne tulee ja päätin, että huomenna alan tekemään kunnon lukujärjestystä porukoille ja Jennille! Täällä on niin paljon nähtävää, ja pelkään, että kaikki jää tekemättä jos ei oo jonkunlaista suunnitelmaa. Että varokaa vaan, meidän viikosta täällä voi tulla aikataulutetumpi ku lomista erään nimeltä mainitsemattoman kummitädin kanssa.... ;D

Tanja päätti kans ottaa bussin cityyn sen au pair meetingin jälkeen, ja se liittyikin sitten meidän seuraan. Suunnattiin melko pian siitä sitten Fisherman's Wharfille. Se on kyllä ehdottomasti yksi minun lemppari paikoista täällä. Pieniä kauppoja, paljon ihmisiä ja joka puolella tapahtuu jotain. On laulajia, soittajia, taikureita ja tanssijoita. Käytiin katsomassa merileijonia ja ostamassa taffyja, namnam! Syötiin aikaista dinneriä Hard Rock Cafe:ssa. Oon edelleen ihan järkyttyny, kuinka kallista se on täällä. Maltalla vietetiin melkein joka perjantai-ilta drinkkejen ja nachojen parissa, mutta täällä ei tulis kuuloonkaan kun hinnat on kaksinkertaiset. 

Pyörittiin hetki vielä kaupoissa, ja otettiin bussi kotiin. Olin kotona seiskan maissa ja siitä lähtien oon istunut tässä kirjottamassa tätä. Tänään ei oikein ajatus luista, mielessä pyörii tuhat muuta asiaa. Oon huomenna töissä 12 tuntia, ja saatiinkin pieni tappelu aikaiseksi siitä. Musta tuntuu, että oon pakotettu suostumaan ihan kaikkeen täällä sillä uhalla, että menetän mun ylimääräiset vapaat ja oikeudet jos sanon ei. Oon saanut paljon vapaita, että pääsen tekemään reissuja, ja tuntuu, että mun odotetaan tekevän mitä vain sen eteen.

Oon aika väsynyt tähän hommaan, mutta nyt mennään sen voimalla, että ens viikolla mun perhe on täällä. Oon sanonut tän varmaan tuhat kertaa, mutta en oo ikinä ollu näin ilonen siitä, että pääsen halaamaan niitä yhdeksän yön päästä. Pyydän jo valmiiksi anteeks sitä jos kiukuttelen ja oon hankala. Vaikeinta täällä on nimittäin se, että sulla ei oo lupaa näyttää jos sulla on paha mieli tai joku ärsyttää. Nielet vaan kaiken ja itket sitten illalla omassa huoneessa. Ens viikolla saan vihdoin tiuskia takas niin paljon kuin haluan, ja tiiän, että musta tykätään silti. 

Days 101 & 102

Täällä on taas helteet! Aurinko vaikuttaa ihan hirveästi minun mielentilaan, ja nyt kun sitä riittää, niin oon heti paljon pirteämpi ja iloisempi. Työtkin on sujunut melko helposti ja nyt onkin edessä viikonloppu. Enää yks työviikko ennen mun lomaa, siitä kyllä selviää vaikka lapset kuinka kiukuttelis. 

Torstai oli ihan perus työpäivä. Ainut piristys päivään oli uus pannukakkuresepti. Sekottelin vähän uutta pancakemixiä, banaania ja vaniljajauhetta, päälle kuivattuja mansikoita. Oli ihan sairaan hyviä! Oon jotenki jo niin tottunut tähän, että työpäivät menee helposti. Tiedän mistä asioista tulee ongelmia, ja milloin lapset kiukkuilee. Osaan olla välittämättä siitä, jos oon välillä maailman surkein au pair niiden mielestä, ja antaa turhan kitinän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kokonaisuudessaan tullaan hyvin toimeen, ja lapsetkin alkaa pikkuhiljaa tajuta, että oon nyt täällä oikeasti vähän pidempään enkä lähdössä huomenna. 

Olin reippaana mun aamupäivä-tauolla, ja sain aikaseksi vaikka mitä. Käytiin äidin kanssa läpi niiden pakkaushommia ja luettelin aika hyvän listan juttuja mitä haluan. Ruisleipäää!!! Löydettiin hotelli Vegasiin myös. Yhdentoista maissa hain Isabellen ja suunnattiin Collegelle hankkimaan opiskelijakortit. Ei menny reissu ihan suunnitelmien mukaan, meiltä muun muassa puuttui lista kursseista mitä käydään ja raha sen kortin maksamiseen. Käytiin sitten lähimmältä automaatilta hakemassa rahaa, ja Isabelle unohti korttinsa siihen masiinaan... Huomattiin se vasta kun oltiin jo takas siellä teettämässä niitä kortteja ja I joutu sitten lähteen juoksemaan sinne pankkiin. Sai kuitenkin onneks korttinsa takasin ja saatiin jopa ne opiskelijakortitkin tehtyä. 

Myöhästyin vähän mun lounaalta Elenan kanssa tän sähläyksen takia, mutta ehdittiin kuitenkin hetki juttelemaan. Ei oltu nähty pitkään aikaan kunnolla, ja juttua riittikin. Meillä ei mee jotenkin aikataulut yhtään yhteen tällä hetkellä, ja on tosi hankalaa löytää aikaa nähdä. Huomenna ehkä yritetään taas. 

Illalla käytiin taas Isabellen kans salilla. Sain vihdoin ostettua sen salikortin, ja maksoin vain 150 dollaria kolmesta kuukaudesta. Tosi halpaa, ainakin kun välillä luulin jo, että joudun maksamaan 86 dollaria kuukaudessa. Nyt oon tosi tyytyväinen, tykkään käydä tuolla niin paljon. Oon käynyt tuolla vasta pari viikkoa, mutta nyt jo tuntuu, että tunnen puolet porukasta. Kaikki tulee jutteleen ja moikkailee. Saunottiin pitkään ja yhtäkkiä sinne tulee joku nainen kysymään, että miten ollaan saatu tämä huone näin kuumaksi. Sanottiin, että ollaan lämmitetty sitä kauan ja heitetty paljon vettä kiukaalle. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvonen, kun se nainen selitti kuinka se on aina miettiny, että mitä se kulho tekee siellä. Se on siis aina "saunonut" siellä heittämättä ollenkaan vettä kiukaalle. Jenkit....

Perjantai menikin sitten taas melkeinpä sisällä. M jäi taas kotiin, kun niillä oli koulussa joku vaelluspäivä, eikä noilla kepeillä hirveästi lenkkipolkuja kuljeta. Katsottiin aamulla Notre Damen kellonsoittaja, tai siis lapset katsoi ja mie nuokuin nurkassa. Hostmom ohjeiden mukaan kokkasin lounaaksi polentaa, jotain maissi-muussia, josta leikattiin siivuja ja paistettiin pannulla. En tajunnu ottaa kuvaa, mutta voin kertoa, etten kokkaa toista kertaa. Mun mielestä ihan kamalaa, mutta lapset veteli hyvällä ruokahalulla.

Iltapäivä vietettiin kirjastossa ja kolmen aikaan olinkin vapaa. Hostäiti vei M:n lääkäriin ottaan röntgenkuvat sen nilkasta. Siitä kun se loukkas on kuitenki jo melkein kaks viikkoa ja se ei vieläkään suostu ottaan painoa sille. Mie vietin vähän yli tunnin auringossa maaten, mulla on hirveä kiire saada väriä pintaan, kun on kerrankin tilaisuus olla ehkä edes vähän ruskeampi kuin Jenni!

Ajelin Tanjan luo kun se pääsi töistä, ja tavattiin pari muuta aupparia seiskan jälkeen Sol Foodin merkeissä. Kyllä mulla olikin ollut jo ikävä tota paikkaa, nyt on ollut vissiin kolmen viikon tauko! Ruoan jälkeen käytiin yksillä sellasessa ihan kivassa baarissa nimeltä Flatiron. Mulla ärsyttää hulluna, kun olisin tänään halunnut jäädä juhlimaan muiden kanssa, mutta en voinut kun aamulla oli töihin. Sain hostäidilltä viestin ysin jälkeen, että se onkin kotona huomenna, mutta se ei kuitenkaan sanonut, että olisin vapaa. Kysyin sitten onko mulla huomenna töitä vai ei, enkä ikinä saanut vastausta. Tässä nyt sitte oon yhdeltätoista valmiina sängyssä ihan vaan sen vuoksi, että saan todennäköisesti kuulla aamulla seiskalta, ettei mua tarvita tänään... 

Vaikka tykkäänkin tästä työstä, välillä on niin hankalaa, kun asuu samassa talossa pomonsa kanssa. Oon tottunut asumaan yksin, päättämään itse omista asioistani ja huolehtimaan itsestäni, niin nyt sitten pitääkin ilmottaa menonsa jollekin. Eikä mitään voi suunnitella varmasti, kun ikinä et voi olla ihan varma, miten oot ensi viikolla töissä. Ei mun olot täällä mitkään huonot oo, tiedän niin paljon huonompiakin perheitä, mutta välillä tämmöset jutut niin ärsyttää.

Huomenna on taas uusi päivä, ja meinaan ehkä mennä nolamaan itteni jalkapallokentälle! Wish me luck!

Day 100!!

Sata päivää täynnä! Tää päivä on kulunut leffoja katsellessa, ja välillä tuntui, ettei tää työpäivä lopu ikinä. Meillä oli B:n kanssa kivoja suunnitelmia tälle päivälle, mutta aamulla sain kuulla, että M jääkin kotiin lepuuttaan jalkaansa ja mun tehtävä on pitää se aloillaan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty... Hostmom anto kuitenki luvan rajattomaan elokuvien katseluun ja siinä se päivä sitten vierähtikin. 

Sain valita ekan leffan, koska M:n mielestä mun sataa päivää piti juhlia. Katsottiin Pocahontas, ja tiedän jo mitä katotaan kun seuraavan kerran pääsen valitsemaan: Notre Damen kellonsoittaja on ehdoton, kun aletaan käymään mun lapsuuden lemppareita läpi. B valitsi Tarzanin ja M jonkun ihme animesadun, jonka mie jätin sit kokonaan välistä. Leffojen lisäksi ehdittiin pitää pehmoleluille bileet, piirtää, leikkiä Turtlesia ja lukea satuja. Onneks huomenna on taas helppo päivä. En tykkää yhtään viettää koko päivää sisällä kun ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä.

Töiden jälkeen syötiin yhdessä tacoja, ja M:n ehdotuksesta lähdettiin juhlimaan mun täällä oloa jälkkäreille Melting Potiin. Käytiin samassa paikassa tyttöjen kanssa mun synttäreillä, ja siitä asti M on halunnut sinne kun kerroin, että siellä pääsee dippaamaan vaahtokarkkeja suklaaseen. Olihan se hyvää, ja lapset innoissaan. Join myös yhden Pina Coladan, oli hyvväää!

Illalla Isabelle raahasi mut vielä väkisin salille. Mulla ei siis vieläkään oo sinne korttia, mut on vaan päästetty sinne ilmaseks. Huomenna meen hakemaan opiskelijakorttia ja sitten pääsen ehkä oikeasti ostamaan sen jäsenyyden. Sitten ei tarvii enää kurkkia kulman takana kuka on töissä ja puhua itteään sisään... 

Tänään varmistu, että saan melkein viikon vapaata kun Aleksi tulee tänne! Päästään viikonloppuna varaamaan lennot, eli syyskuussa mua kutsuu taas NYC! Oon aika innoissaan, enää vähän yli sata päivää. Ja sitä ennen on luvassa vielä Los Angeles, Las Vegas, Chicago, Washington D.C, Palm Springs ja toivottavasti San Diego. Jos tää ei olis mun elämää niin voisin olla vähän kateellinen....