Torstai oli ihan perus työpäivä. Ainut piristys päivään oli uus pannukakkuresepti. Sekottelin vähän uutta pancakemixiä, banaania ja vaniljajauhetta, päälle kuivattuja mansikoita. Oli ihan sairaan hyviä! Oon jotenki jo niin tottunut tähän, että työpäivät menee helposti. Tiedän mistä asioista tulee ongelmia, ja milloin lapset kiukkuilee. Osaan olla välittämättä siitä, jos oon välillä maailman surkein au pair niiden mielestä, ja antaa turhan kitinän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kokonaisuudessaan tullaan hyvin toimeen, ja lapsetkin alkaa pikkuhiljaa tajuta, että oon nyt täällä oikeasti vähän pidempään enkä lähdössä huomenna.
Olin reippaana mun aamupäivä-tauolla, ja sain aikaseksi vaikka mitä. Käytiin äidin kanssa läpi niiden pakkaushommia ja luettelin aika hyvän listan juttuja mitä haluan. Ruisleipäää!!! Löydettiin hotelli Vegasiin myös. Yhdentoista maissa hain Isabellen ja suunnattiin Collegelle hankkimaan opiskelijakortit. Ei menny reissu ihan suunnitelmien mukaan, meiltä muun muassa puuttui lista kursseista mitä käydään ja raha sen kortin maksamiseen. Käytiin sitten lähimmältä automaatilta hakemassa rahaa, ja Isabelle unohti korttinsa siihen masiinaan... Huomattiin se vasta kun oltiin jo takas siellä teettämässä niitä kortteja ja I joutu sitten lähteen juoksemaan sinne pankkiin. Sai kuitenkin onneks korttinsa takasin ja saatiin jopa ne opiskelijakortitkin tehtyä.
Myöhästyin vähän mun lounaalta Elenan kanssa tän sähläyksen takia, mutta ehdittiin kuitenkin hetki juttelemaan. Ei oltu nähty pitkään aikaan kunnolla, ja juttua riittikin. Meillä ei mee jotenkin aikataulut yhtään yhteen tällä hetkellä, ja on tosi hankalaa löytää aikaa nähdä. Huomenna ehkä yritetään taas.
Illalla käytiin taas Isabellen kans salilla. Sain vihdoin ostettua sen salikortin, ja maksoin vain 150 dollaria kolmesta kuukaudesta. Tosi halpaa, ainakin kun välillä luulin jo, että joudun maksamaan 86 dollaria kuukaudessa. Nyt oon tosi tyytyväinen, tykkään käydä tuolla niin paljon. Oon käynyt tuolla vasta pari viikkoa, mutta nyt jo tuntuu, että tunnen puolet porukasta. Kaikki tulee jutteleen ja moikkailee. Saunottiin pitkään ja yhtäkkiä sinne tulee joku nainen kysymään, että miten ollaan saatu tämä huone näin kuumaksi. Sanottiin, että ollaan lämmitetty sitä kauan ja heitetty paljon vettä kiukaalle. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvonen, kun se nainen selitti kuinka se on aina miettiny, että mitä se kulho tekee siellä. Se on siis aina "saunonut" siellä heittämättä ollenkaan vettä kiukaalle. Jenkit....
Perjantai menikin sitten taas melkeinpä sisällä. M jäi taas kotiin, kun niillä oli koulussa joku vaelluspäivä, eikä noilla kepeillä hirveästi lenkkipolkuja kuljeta. Katsottiin aamulla Notre Damen kellonsoittaja, tai siis lapset katsoi ja mie nuokuin nurkassa. Hostmom ohjeiden mukaan kokkasin lounaaksi polentaa, jotain maissi-muussia, josta leikattiin siivuja ja paistettiin pannulla. En tajunnu ottaa kuvaa, mutta voin kertoa, etten kokkaa toista kertaa. Mun mielestä ihan kamalaa, mutta lapset veteli hyvällä ruokahalulla.
Iltapäivä vietettiin kirjastossa ja kolmen aikaan olinkin vapaa. Hostäiti vei M:n lääkäriin ottaan röntgenkuvat sen nilkasta. Siitä kun se loukkas on kuitenki jo melkein kaks viikkoa ja se ei vieläkään suostu ottaan painoa sille. Mie vietin vähän yli tunnin auringossa maaten, mulla on hirveä kiire saada väriä pintaan, kun on kerrankin tilaisuus olla ehkä edes vähän ruskeampi kuin Jenni!
Ajelin Tanjan luo kun se pääsi töistä, ja tavattiin pari muuta aupparia seiskan jälkeen Sol Foodin merkeissä. Kyllä mulla olikin ollut jo ikävä tota paikkaa, nyt on ollut vissiin kolmen viikon tauko! Ruoan jälkeen käytiin yksillä sellasessa ihan kivassa baarissa nimeltä Flatiron. Mulla ärsyttää hulluna, kun olisin tänään halunnut jäädä juhlimaan muiden kanssa, mutta en voinut kun aamulla oli töihin. Sain hostäidilltä viestin ysin jälkeen, että se onkin kotona huomenna, mutta se ei kuitenkaan sanonut, että olisin vapaa. Kysyin sitten onko mulla huomenna töitä vai ei, enkä ikinä saanut vastausta. Tässä nyt sitte oon yhdeltätoista valmiina sängyssä ihan vaan sen vuoksi, että saan todennäköisesti kuulla aamulla seiskalta, ettei mua tarvita tänään...
Vaikka tykkäänkin tästä työstä, välillä on niin hankalaa, kun asuu samassa talossa pomonsa kanssa. Oon tottunut asumaan yksin, päättämään itse omista asioistani ja huolehtimaan itsestäni, niin nyt sitten pitääkin ilmottaa menonsa jollekin. Eikä mitään voi suunnitella varmasti, kun ikinä et voi olla ihan varma, miten oot ensi viikolla töissä. Ei mun olot täällä mitkään huonot oo, tiedän niin paljon huonompiakin perheitä, mutta välillä tämmöset jutut niin ärsyttää.
Huomenna on taas uusi päivä, ja meinaan ehkä mennä nolamaan itteni jalkapallokentälle! Wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti