Olin aamupäivän normaalisti töissä. Syötiin aamupalaa ja hengailtiin kotona vaan. Huomas, että lapsetkin tiesi, ettei nähdä vähään aikaan kun ne oli mun kimpussa koko aamun. Yleensä ne roikkuu äidissään jos se on kotona, mutta tänään oli poikkeus. Ne tappeli kumpi pääsee mun syliin ja kumpaan kiinnitän enemmän huomiota. Kyllä ne näköjään ihan oikeasti tykkää musta!
Vein ne lentokentälle kahdentoista aikaan. Tää oli eka kerta siis kun ajoin Marinin ulkopuolella ja aluks meinas vähän jänskättää. Mutta eihän se tuollakaan ollut sen kummempaa, täällä on tosi helppoa ajaa! Hostäiti neuvo mut kyllä eka väärään terminaaliin ja tajus sen vasta kun olin jättänyt ne kyydistä. Se soitti mut takas viemään ne oikeaan paikkaan, mutta en löytänyt enää takas sille ovelle mihin olin ne jättänyt... Kiersin ympäri lentokenttää varmaan kymmenen kertaa, enkä vaan päässyt sinne takas. Lopulta selvis, että kaikki olikin vaan väärinkäsitystä ja ne pääs tsekkaan ittensä sisälle ja minä kotimatkalle.
Iltapäivä meni siivoillessa omaa huonetta ja odotellessa, että Isabelle pääsee vapaalle. Skypettelin Respen kanssa ja kattelin vähän leffaa. Seiskan jälkeen nappasin Safewaysta vähän evästä ja ajelin salille. Mitenköhän selviän kaks viikkoa ilman salia ja varsinkin Isabelleä. Ollaan nähty siellä melkein joka ilta varmaan kuukauden ajan, ja nyt tulee kahden viikon tauko kun eka se on reissussa ja sitten mie...
Nyt oon ihan ylienergisenä täällä, en usko, että saan edes nukuttua. Oon niin innoissaan, kahdentoista tunnin päästä oon jo melkein kentällä vastassa Jenniä, mammaa ja iskää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti