New York kutsuu!!!

Viime päivät on menny kyllä hitaammin ku ikinä, tätä päivää odotellessa. Tänään hyppään viimein lentokoneeseen kohti New Yorkia ja hellua! Tätä päivää on kuulkaa odotettu ja nyt se on vihdoin täällä. En pysy enää paikoillani, saa nähdä mitä kuuden tunnin lennosta tulee...

En oo tehnyt kummempia pariin päivään. Ollut töissä, käynyt salilla ja nähnyt kavereita. Yhtenä iltana käytiin leffassa kattoon Guardians of the Galaxy ja ei ollu kyllä yhtään mun leffa! Menetin mielenkiinnon ennen puoltaväliä mutta onneks popparit oli hyviä.

Sunnuntaina meillä oli au pair -meeting, aika tylsä tällä kertaa. Oltiin Corte Maderassa paloasemalla pari tuntia kuuntelemassa luentoa maanjäristysturvallisuudesta. Hyödyllistä tietoa joo, mutta ei mikään ihan mielenkiintoisin pari tuntia mun elämässä...

Muuten työpäivät on rullaillut normaaliin tahtiin. Robin raikaa täällä melkeinpä 24/7 ja harrastukset on täydessä vauhdissa. B aloitti lauantaina t-ballin ja M näytelmäkerhon joten aamupäivä menikin niiden parissa ja käytiin vielä porukalla ulkona lounaalla niiden jälkeen.

Tän päivän oon ollu töissä kokonaan, mutta oon ollut vähän huono au pair ja pakkaillut B:n leikkiessä. Tätäkin näpyttelen samalla kun katselen poitsun jalkkisreenejä. Parin tunnin päästä oonkin vapaa ja sitte alkaa mun loma! Puol seiskan jälkeen otan bussin lentokentälle ja se on menoa sit!

Seuraavan kerran kuullaankin varmaan kun oon jo takas kotona! Seuraavat päivät on pyhitetty lomailulle ja NYC:ille. Meillä on hulluna suunnitelmia mutta tärkeintä on kuitenki ottaa rennosti ja nauttia huipusta seurasta! Oon aika happyyyy :)

200 päivää jenkeissä!

Mitä hittoa, täällä sitä vaan vielä ollaan! Ekoina päivinä (tai viikkoinakaan) en olis kyllä uskonut että tänne asti selvitään. Viimeiset sata päivää on mennyt puolet nopeampaa kuin ekat sata, en halua edes ajatella kuinka nopeaa seuraavat sata päivää menee. Vastahan me oltiin Melting Potissa juhlimassa mun sataa päivää ja nyt päiviä on takana jo tuplasti sen verran. 

Lueskelin tänään jotain vanhoja viestejä ja muistan niin selvästi, kun sanoin kaikille, että syyskuussa nähdään. Olin melkei varma, että lähden täältä Aleksin kanssa samalla lennolla kotiin. Mutta ei, en olis valmis luovuttaan tätä. Vuodeksi on lähdetty niin vuosihan täällä ollaan. Eikä sillä, että enää haluaisinkaan kotiin. Tottakai mulla on ikävä mun ihmisiä, mutta täällä on mulla hyvä olla just nyt. Mun toinen koti tulee aina olemaan San Franciscossa ja pala sydämestä Californiassa. 

Tälle päivälle ei ole vielä keksitty sen kummempaa juhlintaa, mutta eiköhän me jotain illalle keksitä. Jotenkin mun täytyy itseni palkita tästä suorituksesta! Aamu alkoi ihan normaalisti. Lapset valmiiksi, koiran lenkitys ja lapset kouluun. Itse kävin lenkillä ja skypettelin mammalle. Jossain vaiheessa Isabelle ajeli sitten tänne ja oli taas vuorossa mun tukan värjäys. Tää alkaa sujumaan Isabelleltäki jo rutiinilla ja melko nopeaa selvittiinkin. Mulle jäi vielä pari tuntia loikoilla Vampyyripäiväkirjojen parissa... Onneks oon kohta kattonu kaikki, niin voin palata takas normaaliin elämään!

Hain B:n koulusta kahdelta ja mentiin suoraan puistoileen. Tavattiin siellä Isabelle ja pari muutakin au pairia lapsineen. B leikki tosi hyvin parin tytön kanssa ja tultiinkin kotiin vasta neljän jälkeen. Oltiin molemmat tosi väsyneitä ja nukahdettiinkin lopulta yhdessä B:n sängylle, mie tosin heräsin herätykseen vartin päästä, B ei. Sainkin sitten loppu iltapäivän hengailla yksinäni hostmomia odotellessa. Tai olihan mulla yks seuralainen...

Töiden jälkeen nappasin salikassin mukaan ja ajelin Isabellen kautta salille. Oltiin muka reippaina hetken aikaa ja sitten laittauduttiin salille näteiksi ja lähdettiin syömään dinneriä. Päädytään täällä jotenkin aina vaan samoihin paikkoihin syömään, mutta tänään poikettiin sitten vähän meidän vakkareista. Tää ravintola oli vähän hienompi, muttei kuitenkaan kallis ja ruoka oli hyvää! Jälkkärit haettiin vielä YOLO:sta. Kotia ajellessa popitin Irinaa täysillä ja mietin, että life is pretty damn good juuri nyt. Ja viiden päivän päästä vielä parempaa kun nään Aleksin New Yorkissa!!

Day199

Aloitettiin tänään päivä aamulenkillä! Lasten iskä on siis reissussa ja koira meillä hoidossa, joten lähdettiin sitä heti aamusta sitten B:n kanssa lenkittämään. Muuten vietettiin aamupäivää aika rauhallisesti kotona siivoillen ja koiraa leikittäen. Iltapäivä olikin sitten actionia täynnä! 

Ajeltiin lounaan jälkeen Novatoon, ensiksi ostamaan mulle hiusväriä ja sitten playdeiteille. Napattiin B:n kaveri mukaan ja kurvailtiin jonnekin jumalan selän taakse altaalle. Kannatti kyllä, sillä niiden lasten allas oli valtava ja siellä oli liukumäet ja kaikki. Pettymys oli kuitenkin pienoinen kun liukumäki oli rikki ja suljettu, mutta onneksi vesisuihkut toimi! Tosi kiva paikka, mennään tänne varmasti lähiaikoina uudestaan vaikka meillä onkin membership sinne toiselle altaalle. Tää oli niin paljon kivempi ja isompi! Pojilla oli kivaa ja mie sain taas keskittyä auringonottoon. Ei pahempi iltapäivä yhtään. 

Varttia vaille viis piti hakea M kaverilta ja laittaa se valmiiksi lähtemään partioon kello 6. Siinä välissä sit dinner, koiran lenkitys ja uuden beibisitterin opastaminen. Meillä on siis tän illan ollut semmonen poitsu vahtimassa lapsia ja mie oon ollut vaan vähän pitämässä tilannetta silmällä. Yllättävän hyvin pärjäs neljästoista vuotiaaks mun mielestä, B nukahtikin ylihelposti. Dinneriksi tein muuten nachoja, joista tuli ihan pirun hyviä! Lapsilleki uppos paremmin ku mikään vähään aikaan. Nii ja ne ei oo kärähtäny, meillä vaan nachot jostain syystä on tummansinisiä...

En siis päässyt juuri ulos talosta tänään ja ilta menikin aika lailla Vampyyripäiväkirjoja katsoessa, taas vaihteeksi... Huomenna tehdään kyllä jotain kivaa illalla, mennään ehkä leffaan tai kokkaillaan jonkun luona kun Isabellellä ja Tessillä on molemmilla talot tyhjänä!

Day 198

Täällä oli kunnon kesäpäivä taas. Lämmintä päälle kolmekymmentä eikä tuulesta tietoakaan... Aamupäivän vietin kotona lasten ollessa koulussa. Skypettelin Tanjalle ja voi että mulla on ikävä sitä tyttöä! Tai ylipäätänsä suomiseuraa, ei muista vaan välillä oo mihinkään. Varattiin myös Aleksin kanssa liput katsomaan Mamma Mia-musikaalia New Yorkissa. En tajua, että viikon päästä me ollaan jo siellä!

Kahden maissa hain sitten B:n koulusta. Tultiin kotiin hetkeksi, mutta sain viestiä hostmomilta, ettei mun tarvii huolehtia M:stä tänään, niin päätettiin suunnata iltapäiväksi altaalle. Pitää nyt nauttia näistä aurinkoisista päivistä kun niitä on, talvesta on kuulemma luvattu sateista. Se se oliski, tähän puoleen vuoteen täällä ei oo satanut kertaakaan! B polski pari tuntia ja mää otin brunaa, kuuluhan se päivät niinkin... Välillä tää au pair-homma on kyllä iisiä, tää oli yks niistä päivistä. Eiköhän se sitten huomenna totuus taas valkene kun edessä on koko päivä lasten kanssa...

Kotiuduttiin altaalta yhtä aikaan M:n ja hostmomin kanssa ja sitten olinkin off. Perhe lähti M:n pianotunnille ja mie lenkille ja sovittiin että tavataan Tiburonissa dinnerille. Pikainen lenkki, vielä nopeempi suihku ja sitten kurvailinkin jo pizzeriaan missä nää oli jo mua odottelemassa. Syötiin perus pepperonipizzat ja sunniteltiin loppuviikon aikataulua. Meillä on täällä vähän poikkeustila päällä kun hostdad on reissussa, ja se on sitten palkannut beibisitterit sen päiville. Mun tehtäväks jää sitten niiden tutustuttaminen tehtäviinsä...

Dinnerin jälkeen sit salille. Tarkoituksena oli ihan vaan käydä saunassa ja ottaa iisisti, mutta Isabelle sai mut vähän sitte salinkin puolelle. Nyt onki ihan kaikkensa antanut olo ja ootan vaan, että pääsen peiton alle ja nukkumaan. Hyvää yötä mulle ja kivaa päivää sinne! :)

Day 196

Au pairin arki voi olla välillä tosi helppoa! Jos lapset olis koulussa joka päivä, tää oli varmaan mun unelmaperhe... Olin siis aamulla töissä kaks tuntia ja iltapäivällä kolme. Vietiin kaikki yhdessä M kouluun ja käytiin samalla tutustumassa niiden luokkaan. Se on nyt ykkösellä ja tietenkin innoissaan esitteli siellä sen omaa työpöytää ja kotiläksyjä ja kaikkea. Nakattiin myös B kouluun ja sitten olinkin off.

Skypettelin vähän, katselin vampyyrikirjoja ja siinä se aika ihan huomaamatta vierähtikin. Tuli vähän kiire, että ehdin vielä lenkille ja suihkuun ennen kuin piti hakea B koulusta kahdelta. Pitäis ehkä vähän aktivoitua päivisin, mutta totuus on se, että kaikkeen menee rahaa ja mulla on tällä hetkellä tiukka säästökuuri päällä. Ennen New Yorkia mennään melkeinpä nollabudjetilla tän päivän jälkeen!

B:n haun jälkeen tultiin hetkeksi kotiin. Kokkasin itselle pikalounaan kun se jäi tauolla syömättä ja sit lähdettiinkin hakemaan M. Olin luvannut lapsille froyot koulun jälkeen joten sinne sitten suunnattiinkin. Ensin tietenkin tapeltiin hetki koulun pihalla paikasta, kun molemmillehan ei tietenkään kelvannut sama. Vedettiin vanhaan tapaan pitkää tikkua, B voitti ja ajeltiin Yoloon. 

Froyojen jälkeen kierreltiin viereisessä lelukaupassa tutkailemassa varmaan puoli tuntia. Toisin sanoen kulutettiin aikaa, ennen kun pääsin luovuttaan lapset isälle. Kotona oltiin puol viiden aikaan ja pian isä tulikin jo hakemaan lapsia. Täältä on ehkä aiemminkin käynyt ilmi, ettei toi iskä oo ihan mun suosikki-ihmisten listalla, mutta tänään meni kyllä hermot. En vaan ymmärrä aikusia ihmisiä, joilla ei oo sen verran käytöstapoja, että osais sanoa ees hei...

Illalla treffasin Thereseä ja käytiin Cantinassa dinnerillä. Ite söin kyllä vaan alkuruoan koska säästöbudjetti... No ei, ehdin vetää kotona jo leipää nälissäni niin selvisin sit vähemmällä. Kotona ilta meni sit hostmomin kanssa jutskaillessa. Meistä on kyllä tullut tosi läheisiä, koko ajan tullaan vain paremmin juttuun! Vaikka välillä on kuinka ikävä kotiin, tulee mulla olemaan tosi hankalaa jättää nää tänne ens helmikuussa...

Day 195

Rento sunnuntai takana ja taas yksi kohta mun bucketlistiltä yliviivattuna. Isabelle nappas mut kyytiin kolmen maissa, ja otettiin suunnaksi Tiburonissa sijaitseva hippi-puu. Se on siis yksi näistä kukkuloista, joilta voi nähdä cityn, GG:n,meren, Marinin, kaiken. Etsittiin netistä osoite ja aluks informaatio oli vähän hämärää. Mun hostäiti ei ees tiennyt tän paikan olemassaolosta, eikä paikan päälläkään ollut minkäänlaista kylttiä. Kierreltiinkin aluksi vähän ympyrää niin autolla kuin kävellenkin ennen kuin löydettiin mitä etsittiin. 

Kuten näkyy, maisemat on aika kivat! Ajateltiin ottaa lähiaikoina uus reissu paremman kameran kanssa. Takaisin kävelymatkalla alettiin puhumaan kojooteista ja mountain lioneista ja Isabelle saikin mut jo pienen paniikin valtaan. Vakuuttelin kuitenkin, että ei ne tuu ku puhutaan lujaan ääneen. Kuulin onneks vasta jälkeenpäin, että tänään oli mountain lion hyökännyt 6-vuotiaan kimppuun toisella puolella San Franciscoa... Eli ei me ihan turhaan niitä pelätty. 

Iltapäivällä käytiin syömässä Sol Foodissa ja sen jälkeen vielä froyoilla. Meidän mukana oli myös uus tyttö Corinne Sveitsistä. Taisin tänne aikaisemmin kirjottaa, että nään Itävaltalaista tyttöä, mutta ei, olin varmaan keksinyt sen ihan ite ku sveitsiläinen se kerto olevansa... Mukavalta tytöltä vaikutti ja asuu mun luota vain viiden minuutin kävelymatkan päässä! 

Tällä hetkellä mun masu on ihan pallona tän viikonlopun herkutteluista ja huomenna onkin hyvä palata normaaliin elämään. Nyt kuitenkin unille, että jaksan huomenna mun rankan työpäivän... Rakastan tätä, että B:llä on maanataina koulua, viikon aloitus tuntuu niin paljon helpommalta!

Day 194

Tänään juhlittiin M:n synttäreitä. Oikea päivähän sillä oli jo pari viikkoa sitten, mutta tänään oli sitten juhlien aika. Vännettiin tosiaan koko perjantai-ilta kakkua ja jatkettiin vielä lauantainakin. Sen verran voin sanoa, että olisin saanut sen yksin tunnissa valmiiksi jos kaikki ei olis häseltänyt ympärillä... Margie oli kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen ja sehän se oli tärkeintä!

Synttäreitä vietettiin M:n voimistelusalilla ja mukana oli koko luokan tyttöjen lisäksi pari perhetuttua. Jumppakoutsit veti lapsille jumppaa tunnin verran ja lopuksi syötiin kakkua, that's it! Helppoa ku mikä, toisin kun meidän lapsuudessa kun juhlat kesti koko päivän ja osa jäi monesti yöksikin. Nyt tuolla sohvalla makaa kuitenkin yks aika väsynyt, muttta onnellinen synttärisankari.

Jatkuuu...
Jäi eilen vähän kirjoittelut kesken, kun Isabelle päätti, että nyt ei jäädä kotiin makaamaan vaan tarvitaan pitkästä aikaa vähän tyttö-aikaa. Pakkasin kamppeet ja se tuli hakemaan mut kotiin. Vietiin auto Isabellelle ja käveltiin town centeriin. Vedettiin siellä kiinalaista illalliseks ja napattiin sen jälkeen vähän juomaa mukaan Safewaysta. Laittauduttiin, puhuttiin tyttöjen juttuja ja nautittiin siitä, että oltiin pitkästä aikaa kahdestaan liikkeellä. Oon muutenkin käynyt täällä niin vähän ulkona, että oli kyllä kiva pitkästä aikaa lähteä.

Käytiin muutamassa baarissa San Rafaelissa, mutta täytyy sanoa, että tää paikka on surkeampi ku Tornio. Huonoa musiikkia ja ihmeellisiä tyyppejä, mutta oli meillä ihan hauska ilta kuitenkin! Ens kerralla kyllä suunnataan cityyn, tää paikka on nyt nähty... Kotona paistettiin vielä keskiyön pannukakut paksulla nutellakerroksella ja aamulla heräsin pirteänä ennen yhdeksää. Isa nakkas mut kotiin ennen kun alkoi töihin ja nyt odottelen, että se on off ja päästään tekemään jotain kivaa. Illalla olis tarkoitus nähdä myös uutta Itävaltalaista au pairia!

Day 192

Erittäin laiska bloggaaja täällä hei! En jaksaaa, iltaisin ei vaan kiinnosta yhtään alkaa kirjotteleen. Vampyyripäiväkirjoilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa... Ei täällä kyllä mitään jännää oo tapahtunutkaan, päivät rullailee normaaliin tahtiin. Molemmat lapset on nyt koulussa, joten saan nauttia aamupäivävapaista kolmesti viikossa.

Hypätään nyt suoraan torstaihin jolloin mun töitä-salille-nukkumaan -rutiini vähän rikkoutui. Päivä alko normaalisti töillä ja vietin melkein koko päivän B:n kanssa. Neljän aikaan kuitenkin oli aika pienen ilotanssin, kun perhe pakkas kamansa ja lähti yhden yön kestävälle telttaretkelle. Talo oli siis vihdoin vaan ja ainoastaan mun! Vaikka yksin nukkumisesta en niin tykkääkään, on ihanaa saada omaa rauhaa edes yhdeksi illaksi. Kokkailla omia lempiruokia, kuunnella musiikkia ilman, että joku häiriintyy ja tärkeimpänä: kutsua kavereita kylään. 

Oltiin suunniteltu Theresen kanssa tortillakestit illaksi, mutta ehdin sitä ennen kuitenkin salille. Mulla on nyt tässä viime päivinä tullu monta kertaa mieleen, että "miltäköhän tuntuu sitten kuuden kuukauden päästä kun tuun tänne viimeistä kertaa". Hassua, kun kotiinpaluuseen on kuitenkin vielä puolet jäljellä, mutta se on varmaa, että sali tulee olemaan yks paikoista mitä tulee eniten ikävä. Ehkä hankalaa uskoa mun suusta... Mutta siellä oon tutustunu eniten ihmisiin, viettäny niin monta hauskaa hetkeä, kuten myös välillä itkeny koti-ikävää saunassa. Eikä Isabellestä olis varmaan tullu yks mun parhaista kavereista täällä jos ei nähtäis joka päivä siellä.

Salin jälkeen lähdin sitten ruokaostoksille. Miten voi olla ikävä noinkin arkipäiväistä asiaa!? En ikinä käy täällä kaupassa ja nyt oli hullun kivaa päästä. En malta odottaa, että pääsen cittariin äitin kanssa ostoksille, tyhjennän varmaan koko kaupan. Tällä kertaa nappasin kuitenkin vaan tortillahommelit messiin. Huomasin vasta kaupassa, että ajattelen vissiin kahdella kielellä ihan sekasin, kun kauppalistasta puolet oli englanniksi ja puolet suomeksi... Ajelin kotiin ja Tess kurvailikin meille melkein samaan aikaan, ja päästiin samantien kokkaileen. Olin nälkäkuoleman partaalla ja mielessä pyörivät tortillakuvat ei yhtään helpottanut asiaa. 

Just kun saatiin ateriat valmiiksi, liittyi meidän seuraan myös toinen ruotsalainen au pair, Anna. Vihdoin päästiin asettumaan pöytään, parit kuvat oli tietenkin pakko ottaa eka. Oltiin yhtä mieltä siitä, ettei ruoka oo pitkään aikaan maistunut näin hyvältä, ja vielä parempaa oli syödä se ilman yhtään lasta lähimaillakaan. Vietettiin kiva ja rento ilta jutellen, syöden itsemme ähkyyn ja musiikkia kuunnellen. Jälkkäriks tekasin vielä sellaisen vadelma-mustikka kaurapaistoksen, joka syötiin sit vaniljajätskin ja suklaakastikkeen kanssa. Ei ehkä näytä namilta, mutta sitä se oli!

Kunnon överisyömisen jälkeen maistuikin sitten uni! Oon vähän pelkuri ku oon täällä yksin, mutta nyt ei kyllä ollut nukkumisen kanssa ongelmaa, ruokakooma... Oon nyt päivän jäljessä tän blogin kanssa, eli vasta perjantaina tätä kirjottelen. Huomenna meillä on M:n synttärijuhlat ja tänään on väännetty kakkua koko ilta. Saa nähdä miltä se huomenna näyttää, vastaus selviää seuraavassa postauksessa jos lopputulos on julkaisukelpoinen!

Day 189

Vois melkein sanoa, että oon ollut tän päivän vapaalla vaikka työtunteja tulikin melkein yhdeksän. Heräilin aamulla lasten kanssa, syötiin aamupalaks mun leipomia sämpylöitä ja kuunneltiin Robinia. Päivän plääninä oli Stinson beach, ja sinne suunnattiinkin koko porukalla kymmenen maissa. Täällä vietettiin tänään Labor Dayta, joten myös hostmom oli vapaalla. 

Hengattiin päivä biitsillä, olin periaatteessa töissä mutta lasten leikkiessä ehdin hyvin ottamaan aurinkoa ja lueskelemaan kirjaakin. Meillä oli tarkoituksena treffata siellä myös yks toinen perhe, mutta ei sitten missään vaiheessa löydetty niitä. Päivä oli varmasti yks lämpimimpiä täällä ja ihmismäärä rannalla sen mukainen...

Kolmen maissa suunnattiin kotiin. Napattiin matkalta vähän froyoa mukaan ja kotona olinkin off. Chillailin hetken ennen kuin nappasin Isabellen kyytiin ja lähdettiin "salille". Tällä kertaa treenailut jäi aika lyhyeen, käytiin suihkussa ja venyteltiin pääasiassa. Salin jälkeen kierreltiin vähän aikaa ostarilla ja hengailtiin Isalla ennen kuin päästiin illan pääohjelmaan.

Kasilta napattiin Sausalitosta mukaan Isabellen Vanessa ja sen kaveri. Isa on siis jenkeissä jo toista vuottaan ja vietti ekan vuotensa South-Carolinassa ja nyt sen paras kaveri sieltä tuli moikkaan sitä matkustuskuukaudellaan. Käytiin Cheesecake Factoryssä syömässä ja näytettiin niille vähän meidän huudeja. Kävin myös ekaa kertaa headlandseilla katsomassa Golden Gatea pimeällä. Mahtavat maisemat, mutta eipä niitä ainakaan mun puhelimen kameraan oikein saanut tallennettua... 

Tosi mukava päivä takana! Tuntuu, että kerkesin tehdä vaikka mitä. Huomenna onkin viimeinen pitkä työpäivä molempien lasten kanssa pitkään aikaan. Keskiviikkona Margiella alkaa koulu, syksy on siis virallisesti täällä. Selvisin kesästä, töiden kannalta hankalimmat ajat on nyt siis takana päin. Onneks ilmat ei kovin syksyiseltä vaikuta, yli +25 pitäis olla koko viikko! Nauttikaa te vaan syksystä siellä...