Day 192

Erittäin laiska bloggaaja täällä hei! En jaksaaa, iltaisin ei vaan kiinnosta yhtään alkaa kirjotteleen. Vampyyripäiväkirjoilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa... Ei täällä kyllä mitään jännää oo tapahtunutkaan, päivät rullailee normaaliin tahtiin. Molemmat lapset on nyt koulussa, joten saan nauttia aamupäivävapaista kolmesti viikossa.

Hypätään nyt suoraan torstaihin jolloin mun töitä-salille-nukkumaan -rutiini vähän rikkoutui. Päivä alko normaalisti töillä ja vietin melkein koko päivän B:n kanssa. Neljän aikaan kuitenkin oli aika pienen ilotanssin, kun perhe pakkas kamansa ja lähti yhden yön kestävälle telttaretkelle. Talo oli siis vihdoin vaan ja ainoastaan mun! Vaikka yksin nukkumisesta en niin tykkääkään, on ihanaa saada omaa rauhaa edes yhdeksi illaksi. Kokkailla omia lempiruokia, kuunnella musiikkia ilman, että joku häiriintyy ja tärkeimpänä: kutsua kavereita kylään. 

Oltiin suunniteltu Theresen kanssa tortillakestit illaksi, mutta ehdin sitä ennen kuitenkin salille. Mulla on nyt tässä viime päivinä tullu monta kertaa mieleen, että "miltäköhän tuntuu sitten kuuden kuukauden päästä kun tuun tänne viimeistä kertaa". Hassua, kun kotiinpaluuseen on kuitenkin vielä puolet jäljellä, mutta se on varmaa, että sali tulee olemaan yks paikoista mitä tulee eniten ikävä. Ehkä hankalaa uskoa mun suusta... Mutta siellä oon tutustunu eniten ihmisiin, viettäny niin monta hauskaa hetkeä, kuten myös välillä itkeny koti-ikävää saunassa. Eikä Isabellestä olis varmaan tullu yks mun parhaista kavereista täällä jos ei nähtäis joka päivä siellä.

Salin jälkeen lähdin sitten ruokaostoksille. Miten voi olla ikävä noinkin arkipäiväistä asiaa!? En ikinä käy täällä kaupassa ja nyt oli hullun kivaa päästä. En malta odottaa, että pääsen cittariin äitin kanssa ostoksille, tyhjennän varmaan koko kaupan. Tällä kertaa nappasin kuitenkin vaan tortillahommelit messiin. Huomasin vasta kaupassa, että ajattelen vissiin kahdella kielellä ihan sekasin, kun kauppalistasta puolet oli englanniksi ja puolet suomeksi... Ajelin kotiin ja Tess kurvailikin meille melkein samaan aikaan, ja päästiin samantien kokkaileen. Olin nälkäkuoleman partaalla ja mielessä pyörivät tortillakuvat ei yhtään helpottanut asiaa. 

Just kun saatiin ateriat valmiiksi, liittyi meidän seuraan myös toinen ruotsalainen au pair, Anna. Vihdoin päästiin asettumaan pöytään, parit kuvat oli tietenkin pakko ottaa eka. Oltiin yhtä mieltä siitä, ettei ruoka oo pitkään aikaan maistunut näin hyvältä, ja vielä parempaa oli syödä se ilman yhtään lasta lähimaillakaan. Vietettiin kiva ja rento ilta jutellen, syöden itsemme ähkyyn ja musiikkia kuunnellen. Jälkkäriks tekasin vielä sellaisen vadelma-mustikka kaurapaistoksen, joka syötiin sit vaniljajätskin ja suklaakastikkeen kanssa. Ei ehkä näytä namilta, mutta sitä se oli!

Kunnon överisyömisen jälkeen maistuikin sitten uni! Oon vähän pelkuri ku oon täällä yksin, mutta nyt ei kyllä ollut nukkumisen kanssa ongelmaa, ruokakooma... Oon nyt päivän jäljessä tän blogin kanssa, eli vasta perjantaina tätä kirjottelen. Huomenna meillä on M:n synttärijuhlat ja tänään on väännetty kakkua koko ilta. Saa nähdä miltä se huomenna näyttää, vastaus selviää seuraavassa postauksessa jos lopputulos on julkaisukelpoinen!