Go Giants!

Tiistaina oli Tanjan vika päivä täällä, ja mun hostäiti oli huippu ja antoi sen mulle vapaaksi! Yllärivapaan kunniaksi käytin aamun hyödyksi, ja siivosin mun huoneen. Vaikka eipä tässä kyllä kauaa mee.. Ehin myös skypetellä ja kirjottaa vähän blogia, ennen kuin Tanja jo soitti ja hoputti niille päin. 

Siellä se sit odotteli mua kahden saakelin ison matkalaukun ja yhden pahvilaatikon kanssa. Kuinka hemmetisti tavaraa ihminen voi hamstrata kahdessa vuodessa?! Tuntui, että en saa ees yhtä laukkua raahattua alakertaa, vissiin tosissaan syytä patistaa itsensä takas sinne salille... Raahattiin siis nää laukut Marianan luo. Tanja aikoi viettää siellä vikan yön kun M oli luvannut ajaa sen kentälle. 

Lähdettiin sitten hoitamaan vähän asioita. Tanja etsi lahjaa hostperheelle ja mullakin oli pienet shoppailut siinä. Syötiin sushia lounaaks ja sen jälkeen suunnattiin FedExille lähettämään yks pahvilaatikollinen Tanjan tavaroita kotiin. Oltiin kuultu, että lähettäminen on kallista, mutta kyllä loksahti kaikilla suut auki kun kuultiin hinnaks 455 dollaria.... Siihen jäi sitten se homma, eikä ehditty keksiä muuta, kun oli jo kiire Tanjan luo. Sen oli aika sanoa heipat hostperheelle. En tiiä mitä mulla kyllä siitä aikanaan tulee kun meinas tuolla jo tulla itku...

Heippojen jälkeen päästiin sitten suuntaamaan ferry terminaliin jossa meitä jo odottelikin Giants-ferry! Oltiin siis varattu liput pesispeliin, kannustamaan San Fransisco Giantseja. Kuten ehkä kaikki tietää, en todellakaan oo mikään urheiluhullu, mutta tää vaan on jotain semmosta, mitä täällä pitää ainakin kerran tehdä. Ja Tanja on pelannu pesistä lähemmäs kymmenen vuotta, niin pääsin säännöistäkin melkein kärryille...

Oltiin tietenkin otettu halvimmat mahdolliset paikat, mutta meillä kävi tuuri! Tutustuttiin menomatkalla kahteen poikaan joilla oli kausikortit ja myöskin paikat areenan parhaimmasta sektiosta, ja ne lupas salakuljettaa meidätkin sinne. Punottiin samantien maailman mahtavin juoni, joka kuulosti kyllä mun mielestä ihan kuolemaan tuomitulta.

Mentiin eka omille istuimille, areenan ylimpään kerrokseen. Näköalat oli huikeat, mutta pakko myöntää, ettei sieltä hirveästi peliä seurattu. Parinkymmenen minuutin kuluttua pistettiin suunnitelma täytäntöön. Meidän onneks ovella oli sen verran puusilmä mies, ettei tajunnut yhtään kun kolme tyyppiä kävelee vartin sisällä samalla lipulla sisään! Vastoin kaikki odotuksia päästiin siis sisälle, ja nyt näki jo pallonki, jeeee! 

vastaan

Giantsit hävis, mutta silti oli kyllä huippu ilta. Ihmisten kannustaminen on ihan eri luokkaa täällä ku Suomessa, ja muutenkin tunnelma oli kyllä huikea! Lisäksi sain pari uutta kaveria, ja Tanja varmasti ikimuistoisen vikan SF-illan. 

Ferry oli takasin Marinissa vasta kahdentoista aikaan. Silmät ristissä ajelin sitten Tanjan kotiin, halattiin pitkään, mutta säästyttiin itkuilta. Me nähdään 19 päivän päästä Chicagossa, eli sitten itketään vasta... Tuntuu kyllä oudolta, ettei me enää ikinä mennä Sol Foodiin tai vietetä sleepovereita. Ei playdateja eikä Tiktakin huudattamista täysillä autossa. Tulee ikävä.