Los Angeles

Perjantaiaamuna oli siis aika jättää Las Vegas taaksemme ja suunnata kohti Los Angelesia. Otettiin taksi hotellilta kohti lentokenttää, mutta lähtevien terminaalin sijaan suunnattiin autonvuokraus pisteelle hakemaan meidän autoa. Oltiin varattu muistaakseni joku Ford, mutta se miekkonen siellä sai taivuteltua meidät vaihtamaan sen kunnon katumaasturi Chevroletiin. 
Tähän olis kuulunut kuva siitä meidän autosta, mutta en löydä sitä mistään!

Laitettiin navigaattoriin Los Angeles ja lähdettiin matkaan, kilometrejä edessä noin 440. Ei tarvinut ajaa ees kymmentä kilometriä, kun ympärillä oli enää vaan aavikkoa, silmien kantamattomiin vain hiekkaa ja vuoria. Aina välillä siellä tyhjyyden keskellä oli hotelli, jonkunlainen diner tai bensa-asema. Pysähdyttiin myös yksillä outleteilla taas, että iskä pääs vähän shoppaileen jälleen kerran... 

Porukat toi mulle tuliaisiksi Kaija Koon CD:n, joten sitä kuunneltiin sitten aika lailla koko matka. Ja senkin jälkeen on muuten ollut aika kovalla kuuntelulla! Täällä toistetaan radiossa vaan níitä samoja biisejä vielä enemmän kuin Suomessa, niin tää tuli kyllä tarpeeseen. Suvi Teräsniskaa ku sais kans, niin olis jees, vink vink... Pysähdyttiin matkalla myös syömään jollekkin pienelle bensa-asemalla ja törmättiin suomalaisiin! Tosi hassua, että täällä ollessani en oo törmännyt kertaakaan suomalaisiin sattumalta, mutta nyt ton kahen viikon aikana kahdesti. Ensin keskellä Golden Gatea, ja sitten keskellä ei mitään, jossain Las Vegasin ja Los Angelesin välillä. 

Matka meni yllättävän helposti, ilman ruuhkia ja hotellikin löytyi helposti. Yövyttiin Hollywoodissa, Hollywood Hills-hotellissa.  Varattiin se vasta pari päivää ennen reissua, ja ei oikein oltu varmoja millanen majotus meitä siellä odottaa, mutta mie ainakin yllätyin iloisesti. Kiva hotelli, hyvällä paikkaa, vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Walk of Famelta! 

Vietettiin perjantai-iltaa melko rauhallisesti. Käytiin kävelemässä pikkumutka, mutta tultiin aika pikasesti takaisin hotellille ja syötiin siellä dinneriä. Iskä paimens meidät nukkumaan vissiin ennen yhdeksää, että päästään aamusta liikenteeseen...

Lauantaiaamuna herättiin pirteinä jo kasin maissa. Syötiin aamupalaa hotellin ravintolassa. Tässä vaiheessa porukatkin oli päässyt jo tutuiksi jenkkikokojen kanssa, joten tilattiin neljän aamupalan sijasta enää kolme. Naureskeltiin, että parempi onkin jo tässä vaiheessa alkaa säästämään, mutta oikeasti niissä kolmessakin annoksessa oli vähän liikaa! Hei nii joo ja juotiin kuuden dollarin pahat tuoremehut! 

Aamupalan jälkeen oli tarkoitus ajaa Hollywood-kyltille. Kävin siellä silloin Aishan kanssa ja tiesin reitin, mutta jostain syystä minua ei kuunneltu ja päädyttiin jonnekin ihan muualle.. Kyltti kyllä näky, mutta kaukana! Tässä vaiheessa meinas iskeä kyllä kunnon kiukut päälle, mutta sovittiin, että otetaan iltapäivällä uusi yritys.

Ajeltiin siitä sitten Santa Monicaan. Jumituttiin ruuhkaan parkkipaikkaa etsiessä, mutta päästiin lopulta käveleskelemään rannalle. Rakastan Santa Monicaa, sitä rantaa ja laituria (vai mikä on pier suomeksi?). Kierreltiin siellä hetki, syötiin jätskiä ja otettiin tietenkin kuvat route 66:n päätepisteessä. Käytiin myös kävelemässä vähän siellä kävelykadulla, missä viimeksikin Aishan kanssa shoppailtiin. Tällä kertaa etsinnässä oli kengät, koska mulla ja jennillä oli molemmilla jalat niin rakoilla, että oli pakko saada varvastossut jalkaan ja heti!

Santa Monicasta matkalla hotelille otettiin sitten uusi reitti Hollywood-kyltille ja päästiinkin perille tällä kertaa. Otettiin tälläkin kertaa varmaan miljoona kuvaa, yhdessä ja erikseen, ja joka mahdollisesta kuvakulmasta.

Kyltin jälkeen otettiin pikku breikki hotellin altaalla makoillen. Lämpöä piisasi, munkin jalat otti kyllä tän reissun aikana hyvin väriä! Rakkoja oli varmaan sata, ja hetken lepo tekikin hyvää, kun illalla oli luvassa Walk of Fame. Ihmisiä oli vielä enemmän kuin viimeksi, mutta voidaanpas sanoa, että sielläkin on käyty. Räpsittiin aika paljon kuvia, mutta aina siellä on joku kinkki kameransa kanssa taustalla...

Käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa, missä mie sain yhtäkkiä hirveän päänsäryn. Tuntu, että taju lähtee, mutta muutaman buranan ja limsan jälkeen se meni onneks ohi ja pystyttiin jatkamaan kiertelyä. Shoppailtiin vähän tuliaisia ja turistikrääsää tietenkin ja kierreltiin kauppoja muuten vaan. Oltiin kuitenkin aika ajoissa hotellilla ja ehdittiin vielä iltauinnille. Tai meidän vesipeto uiskenteli, ja mie istuskelin altaan reunalla tällä kertaa. 

Lauantai-iltana mulle alkoi jo vähän iskeä loman loppumis- paniikki, eikä uni meinannut tulla millään. En olis millään ollut valmis lopettamaan tätä reissua, ja mulle San Franciscoon palaaminen tarkotti myös töihin palaamista. Vaikka meillä olikin vielä pari yhteistä päivää edessä, tais lauantaina muiden nukahdettua tulla itku. Olisin vaan halunnut pysäyttää ajan siihen ja lomailla ainakin kuukauden lisää. 

Sunnuntaiaamuna oli kuitenkin aika startata auto kohti San Franciscoa. Syötiin aamupalaa hotellilla, pakkailtiin kamat ja checkattiin ulos ysin maissa. Los Angelesista mun kotiin on matkaa noin 625 kilometriä, ja oltiinkin varauduttu ajamaan aikalailla koko päivä. Pienestä tingasta huolimatta päädyttiin ajamaan kotiin nopeinta mahdollisinta reittiä, eli keskellä ei mitään koko matka. Nähtiin me kuitenkin tomaattirekkoja, miljoona lehmää, ison navetta ikinä ( haju oli sen mukanen) ja syötiin myös mun jenkkiajan ekat mäkkärit. Ei ollut kyllä yhtään sen parempaa kun Suomessakaan...

Meidän navigaattori sekoili koko matkan, keksi meille tuhat reittiä, eikä siltikään osannut näyttää meille oikeaa reittiä. Seurailtiin sitten myös minun puhelimen karttaa, mutta siitä huolimatta, tai just tämän kahden kartan seurailun vuoksi, ei päästy oikeaa reittiä kotiin. Tarkoitus oli kiertää San Francisco pohjoispuolelta, ja tulla suoraan Marinin puolelle, mutta päädyttiin lopulta Bay Bridgelle ja suoraan San Franciscon keskustaan. Iskä oli muutaman kerran reissun aikana sanonu, että keskustaan hän ei aja, ja nyt oltiinkin sitten siellä keskellä pahinta ruuhkaa. Tän lisäksihän siellä sattu juuri tuona viikonloppuna olemaan Pride, joten katuja oli suljettu kulkueen vuoksi...

Hengissä kuitenkin selvittiin ja en oo ikinä ollut niin onnellinen kun vihdoin päästiin tälle puolen Golden Gatea! Ilta menikin sitten chillaillessa rankan ajomatkan jälkeen. Istuttiin ilta-auringossa ja kahdeksan maissa Jenni ja äiti saatto mut bussille kun suuntasin Aishan kanssa juhlimaan cityyn. Mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa.