Chicago

Mun Chicagon seikkailu alkoi siis varhain maanantaiaamuna. Heräsin neljän maissa meidän hotellilta, kiskoin pimeässä vaatteet päälle ja lähdin kävelemään kohti Bart-asemaa. Viiden jälkeen olin jo lentokentällä ja tsekkasin sisään mun lennolle. Lentoyhtiönä oli tällä kertaa Virgin Airlines, joka on mun lemppari. Henkilökunta on aina tosi mukavaa, ja googlatkaapa niiden safetyvideo, siistiä! Sain ikkunapaikan, eikä mun viereen tullut ketään, joten nukuin koko matkan. Nukahdin ennen kun noustiin ilmaan ja heräsin kun landattiin, pientä univelkaa vissiin...

Perillä Chicagossa kuulin sitten, että Tanja oli missannu sen lennon. Se sai kuitenkin lennon vielä samalle päivällä, mutta jouduin odottelemaan sitä joku viis tuntia. Parempi se kuitenkin, kuin että se olis tullut vasta seuraavana päivänä. Vietin muutaman tunnin lentokentällä puhelinta lataillen ja sitten suuntasin keskustaan mäkkäriin syömään jätskiä ja lukemaan kirjaa. Tanjan lento laskeutui eri kentälle kun mun, joten oltiin sovittu, että tavataan keskustassa. Lopulta se sieltä saapui ja mulla meinas kyllä tulla itku ku tajusin kuinka ikävä mulla oli ollut mun Suomi-tyttöä!

Oltiin varattu meidän majoitus AirB&B:stä, eli asuttiin jonkun paikallisen tytön asunnossa, sen vierashuoneessa. Otettiin juna meidän kämpille päin, mutta parin pysäkin jälkeen huomattiin, että ollaan menossa juuri päinvastaiseen suuntaan. Tehtiin siis pieni kiertoajelu heti aluksi... Oltiin muuten ainoat valkoiset koko junassa, ja muutenkin oli välillä vähän semmonen olo, ettei sovita joukkoon. Pientä väsymystä oli ilmassa, ja juttujen taso oli melko alhaalla. Oltiin lopulta kämpillä vasta joskus ysin maissa muistaakseni. Asunto oli kivempi kun osasin odottaa ja tää meidät majoittava tyttö tosi mukava!

Päätettiin lähteä pienelle iltakävelylle etsimään ruokakauppaa ja pizzaa. Matka oli vähän spooky, mutta löydettiin kauppa kuitenkin ja syötiin iltapalaa Domino'sissa. Oon aina kuullu, ettei tää paikka oo mitenkään hyvä, mutta mie ainakin söin yhden parhaista pizzoista täällä oloni aikana! Napattiin kaupasta vähän aamupalaa messiin ja kämpillä sammuttiin kyllä samantien kun sänkyyn päästiin.

Tiistaina herättiin paikallista aikaa vasta kahdeltatoista, kellohan on siis kaksi tuntia enemmän kuin Californiassa. Mietin hetken, että mikä tää outo ääni on, kunnes tajusin, että hitto täällähän sataa! Tuijoteltiin ikkunoista ihmeissämme kun vettä tuli taivaan täydeltä. Vois kuvitella, että oltais oltu kiukkuina kun ekana päivänä sataa vettä, mutta mulla vaan hymyilytti. En ollut nähnyt oikeaa sadetta puoleen vuoteen! Kyllähän täälläkin välillä tihuttaa, mutta ei niitä pisaroita voi juuri edes nähdä, saatika, että sitä vois oikeaksi sateeksi sanoa.

Meinattiin lähteä tanssimaan pihalle sadetanssia, mutta päätettiin kuitenkin laittautua, napata sateenvarjo mukaan ja lähteä tutustumaan kaupunkiin. Kun päästiin ulos, olikin sade jo tiessään ja ilma paljon lämpimämpi kun odotin. Otettiin juna keskustaan ja lähdettiin ekana etsimään lounaspaikkaa. Bongasin Panera Breadin ja siellä syötiinkin taas yhden Cheddar-broccoli keitot ennen kuin lähdettiin etsimään nähtävyyksiä.

Päädyttiin oikeastaan ihan vahingossa tän monista elokuvistakin tutun patsaan, The Beanin, luo. Sieltä jatkettiin sit rantaa pitkin, suuntana The Field-museo. Ilma oli pirun kuuma ja valittiin vähän pitempi reitti ilmeisesti. Jalat oli rakoilla jo ekan päivän jälkeen ja tajuttiin, että museotkin menee kohta kiinni. Päätettiin siis jättää ne seuraavalle päivälle ja otettiin sen sijaan suunnaksi Chicago360, joka on Chicagon neljänneksi korkeimmassa rakennuksessa sijaitseva näköalatasanne. Käytiin katteleen maisemia, mutta oltiin vähän pettyneitä, kun luultiin että siellä pääsee uloskin, mutta ei päässytkään. 

Yritettiin etsiä leffateatteria, mutta ei löydetty lähistöltä yhtäkään ja puhelimista oli akku loppunut aikaa sitten. Päädyttiin siis suhtkoht ajoissa kotiin, tarkoituksena kattoa leffaa vaikka netflixistä, mutta nukahdettiin molemmat ennen kuin ehdittiin aloittaa... 

Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus herätä ajoissa, mutta ei taidettu kyllä päästä ennen yhtätoista ylös. Mistä sitä unta vaan riitti!? Eilisestä viisastuneena pukeuduttiin tänään vähän kevyemmin ja lähdettiin yrittään uudestaan sinne museoihin.  Tanja oli ostanut itselleen Citypassin, jolla pääsi siis moniin nähtävyyksiin sisälle, mutta mie ajattelin säästää ja jätin sen ostamatta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olis ollut ehkä fiksumpaa ostaa se ihan suosiolla kans, kun rahaa meni kuitenkin... Tanja alotti siis aamun planetaariovisiitillä, mutta mie jäin ulos chillaileen. Ei paha ollut sekään. Aurinko paistoa, edustalla koko kaupunki ja Lake Michigan.

Istuskelin auringossa melkein pari tuntia, kunnes Tanja vihdoin tuli ja lähdettiin seuraavaksi tsekkaan Shedd aquarium. Paljon fisuja, delfiinishow, mutta ei juuri mitään erikoista. Olisin selvinnyt ilmankin, varsinkin kun käytiin täällä jo yhdessä akvaariossa porukoiden kanssa.

Etittiin hyvää illallispaikkaa ympäri kaupunkia, ja lopulta päädyttiin paikkaan jonka logossa oli Elefantti, nimeä en edes muista. Siellä oli kuitenkin Viinikeskiviikko ja viinit puoleen hintaan joten tilattiin samantien pullo pöytään. Syötiin rauhassa ja otettiin jälkkärikin puokkiin, mutta ei siltikään jaksettu syödä sitä, kertoo siis jotain jenkkien annoiskoista taas... Dinnerin jälkeen otettiin juna kämpille, vaihdettiin partyvaatteet päälle ja lähdettiin ettiin baarikatua, jolle meidän vuokraemäntä neuvoi meidät.

Tehtiin paljon uusia tuttavuuksia, tanssittiin, kierrettiin monta eri baaria sitä parasta etsiessä. Löydettiin meille kelpaavaa musiikkia lopulta jostain maanalaisesta danceclubista ja viihdyttiinkin siellä sitten kahteen asti. Sen jälkeen haettiin jätskit mäkkäristä ja etsittiin vesisateessa junapysäkkiä. Tapojen mukaan matkustettiin eka väärään suuntaan, odoteltiin kakskyt minuuttia seuraavaa ja oltiin kotona vasta viiden maissa. Meinas tulla jossain vaiheessa jo väsykiukku molemmille, mutta aamulla jo nauratti. Olipahan sekin seikkailu. Mun mielestä Chicago tuntuu kuitenkin paljon turvallisemalta kaupungilta kun San Francisco, tykkäsin kovasti fiiliksestä siellä ja ihmisistä.

Torstaina väsy oli aika kova, mutta ei haluttu missata meidän viimeistä päivää. Sunnattiin siis eka Field-museumille ja tällä kertaa päästiin sinne asti ajoissa. Sisällä nähtiin mm. suurin ja kokonaisin Tyrannosaurus Rexin luuranko! Kierreltiin siellä pari tuntia ja vaikka en yleensä mikään museotyyppi olekaan, oli tää mun mielestä aika siisti. 

Käytiin Cosi:ssa syömässä tosi hyvät flatbreadit, harmi ku en oo nähnyt sitä täällä meillä päin! Seuraavaksi otettiinkin suunnaksi Willis tower ja sen Skydeck. Yks Chicagon korkeimmista rakennuksista siis, ja siinä olevat "parvekkeet" 412 metrin korkeudessa. Nää parvekkeet on siis tehty kokonaan lasista, eli voit nähdä myös alas. Arvatkaa vaan olinko kauhuissani siellä ylhäällä! Oltiin Tanjan kanssa siellä pari tuntia, kun haluttiin nähdä maisemat sekä valoisalla, että pimeällä. Eka tuntu, etten millään uskalla astua siihen lasille, mutta hetken ku hengitteli niin selvisin. Hetken päästä sitten otettiinkin kuvia jo vaikka missä asennossa, uskalsin jopa kattoa alas! 

Tänä iltana oltiin sitte kerätty vähän parempaa infoa, ja tiedettiin mihin suunnistaa elokuvateatteria etsimään. Teatterin piti olla ihan siinä huudeilla, mutta siellä oli hirveät rakennukset meneillää, niin jouduttiin kiertään useampi kortteli ympäri ja matkaa tuli samalla varmaan pari kilometriä lisää. Päästiin kuitenkin lopulta sinne ja nähtiin "Let's be cops!" Taas yks perushauska komedia, joista tykkään. Naurettiin hulluna, sanoinki Tanjalle, että kikata nyt ku vielä voit ku eihän Suomessa saa elokuvissa päästää ääntä...

Kämpillä oltiin kahdentoista maissa. Katsoin kun Tanja pakkaili kamojaan, olin ehkä vähän herkkiksenä kun tajusin, että kohta se lähtee. Nukahdettiin joskus yhden aikaan ja jo viideltä soi herätyskello. Tanja nappas laukun selkään, halattiin ovella ja ehkä vähän itkeskeltiinkin. Kuus kuukautta, mun paras jenkkikamu ja nyt se jätti mut. Vähän päälle kuuden kuukauden päästä sit nähdään ja katotaan miten tää kaksikko pärjää Oulun yössä!

Kolme erikoista juttua Chicagosta pitää vielä ihan näin erikseen mainita: pyöröovet, ei aseita -merkit ja mac'n'cheese... Ilmeisesti chicagolaisten lemppareita nimittäin kahta ekaa löyty joka hiton paikasta ja vimpalle oli ihan oma patsas.

Mun perjantai meni nukkuessa ja skypetellessä. Lento oli vasta illalla, ja kotona olin vasta puolen yön jälkeen. Täällä mua odotti vaan tyhjä talo, ja päälle iskikin heti aika paha lomalta paluu -masennus. Nyt olo on kuitenkin jo paljon pirteämpi, seuraavaa reissua odotellessa. 24 yötä niin nään hellun New Yorkissa!!