Day 186

Olipas kiva perjantai! M oli edelleen surffileirillä ja B:llä oli koulupäivä, joten oli töissä vaan sen viis tuntia, kaks aamulla ja kolme iltapäivällä. Tauon aikana olin reippaana: siivoilin, skypetin ja lenkkeilin. Suunniteltiin Aken kanssa meidän reissua taas ja varattiin liput kattoon NHL-peliä San Joseen! Ostin myös lentoliput San Diegoon lokakuulle, jeeee! Jotain mitä odottaa sitten Aken lähdön jälkeenkin.

Nyt kun toi NY-reissu on niin lähellä, tuntuu, että aika kuluu koko ajan hitaammin. Vastahan siihen oli sata päivää ja nyt on enää 18, mutta tuntuu, että ikuisuus. En vaan malta odottaa. Saa nähdä millaiset fiilikset on sitten parin viikon päästä...

Kahdelta hain siis B:n koulusta. Snackseiltiin, luettiin kirjaa, katsottiin Peppiä ja rakennettiin Lego-taloja. B valkkas mulle vaatteet ja toimi mun assistenttina kun laitoin itseäni valmiiksi, sillä heti töiden jälkeen suunnattiin kaikki yhdessä M:n parhaan kaverin luo grillijuhliin. Niiden perhe on tosi kiva, nähdään aina M:n koululla ja tuun tosi hyvin juttuun niiden vanhempien kanssa ja ilta olikin tosi mukava! 

Lapset harjoitteli jousiammuntaa, grillattiin hamppareita ja tehtiin S'mores. Mukana oli myös M:n toisen kaverin perhe, tosi mukavia nekin ja tää olikin ehdottomasti kivoin tämmönen ilta mitä hengaan hostperheen ja niiden kavereiden kanssa. Yleensä on aina mennyt niin, että mie oon päätynyt aina katsomaan lasten perään vanhempien ottaessa iisisti, mutta nyt mun käskettiin ottaa drinkki ja antaa lasten mennä vaan. Kuulin koko koulun juorut ja nauroin ihan hulluna. Tuolla koululla kaikki vanhemmat tietää toisensa ja meno tuntuu olevan välillä kuin kauniista ja rohkeista, huhhuh! 

Kun päästiin kotiin, nappasin vaan toisen auton avaimet ja jatkoin matkaa Isabellen luo. Se oli yksin kotona ja menin pitämään seuraa sille kun se valmistautu lähtemään ulos. Ei oltu nähty kahdestaan vähään aikaan joten juttua riitti. Toimin myös tietenkin kampaajana ja lopulta nakkasin sen vielä mallille odotteleen poikia kun suuntasin itse kotiin nukkumaan. 

Välillä ahdistaa hulluna nää säännöt täällä, haluaisin vaan oman kämpän ja oman rauhan. Oon asunut niin kauan omillani, tottunut elämään omilla säännöilläni ja menemään ja tulemaan miten haluan. Nyt yhtäkkiä pitääkin ajatella muita ja elää muiden säännöillä, välillä vaan tuntuu ettei jaksa enää. 23 vee ja kotiintuloaika kello 11 jos seuraavana aamuna on töihin, onko pakko!? Ei toi hostmom onneks kovin tiukka näistä oo, mutta oon liian kiltti rikkomaan sääntöjä... 6 kuukauden päästä kotona pitää sitten kapinoida varmaan ihan vaan siksi KOSKA MIE VOIN!