Day 159

Heräsin tänään ihan pirteenä, ja ennen lapsia! Ihmeiden aika ei oo ohi. Juotiin hostmomin kanssa aamuteet rauhassa ennen kuin lapset kömpi ylös ja mulla alko sitten työt. Olin tänään töissä vaan pari tuntia aamulla ja se kului nopsaan vaan kotona hengaillessa. Maattiin lasten kanssa mun sängyllä melkein tunti vaan jutellen. M on kysellyt viime aikoina ihan hirveästi Suomesta ja toivokin synttärilahjaks Suomi-reissua. Kelpais mulle, olisin helposti voinut kyllä lähteä matkaoppaaksi...

Viime päivinä on ollut taas vähän koti-ikävää ilmassa, mutta kyllä täältä taas noustaan. Kaikki kaverit on lähdössä kotiin ja uudet au pairit vaikuttaa ihan pimeiltä, mutta ei auta ku tosissaan yrittää tutustua porukkaan. On mulla onneks Isabelle vielä!

Töiden jälkeen laittauduin valmiiks ja pähkäilin varmaan puoli tuntia shortsien ja housujen välillä. Määränpäänä oli city Elenan kanssa, ja sinne on aina tosi hankalaa pukeutua. Voi olla tosi kuuma, tai tosi kylmä, ja todennäkösesti valitset just aina ne väärät vaatteet... Tänään meni kuitenkin nappiin valinta, sillä siellä oli melkein kylmempi ku Suomessa talvella! 

Vedettiin lounaaksi ihan mielettömän kokoset hampparit Westfield mallilla Jälkkäriks tietenkin milkshaket ja sen jälkeen tuntui, ettei liikkeelle pääse. Otettiin sit bussi Fisherman's Wharfille kattoon perus turistihommat vikaa kertaa ennen ku Elena lähtee kotiin tiistaina. Siellä oli muutama muukin, ja kirottiin turistit alimpaan helvettiin, itsehän kun ei niitä olla... Merileijonat oli tullu takas myös niin käytiin tietenkin moikkaan!

Kierreltiin siellä hetkinen, kunnes tarkotuksena oli ottaa bussi takaisin keskustaan. Helpommin sanottu kuin tehty, joka paikka oli niin täynnä ihmisiä, ettei mitään mahdollisuuksia päästä bussiin. Koitettiin kolme eri linjaa, kunnes luovutettiin ja ostettiin ferryticketit Tiburoniin. Tajuttiin sitten, ettei me sieltäkään päästä kotiin enää kun busseja ei mee iltaisin ja kävelymatkakin on vähän liian pitkä. Soitettiin kaikki potentiaaliset kyytivaihtoehdot läpi, ja sitten viimeisenä vaihtoehtona kokeiltiin Elenan hostäitiä. Se onneks pelasti meidät pulasta ja oon vihdoin kotona lämpimän viltin alla. Jalatkin alkaa pikkuhiljaa sulamaan.

Ihan hullua oikeasti miten täällä tää sää vaihtelee. Aamulla kun käveltiin bussipysäkille täällä, oli pelkällä t-paidalla kuuma, mutta cityssä olin jäässä hupparilla ja takilla... Saakelin sumu. 

Nyt viettelen sitten ensimmäistä rauhallista lauantain koti-iltaa pitkääään aikaan! Kerrankin kun ei tarvii aamulla herätä, oon tietenkin ihan valmis nukkumaan kello kymmenen. Nyt leffa pyöriin, ja aamulla en kyllä nouse ylös sängystä ennen kahtatoista!