neljäskymmeneskolmas viikko jenkeissä!

Oon mennyt tän viikon säästöbudjetilla, mikä tarkottaa siis sitä, että parempi pysyä kotona... Illat oon viettänyt joko kotona, salilla tai lenkkeilemässä Thean kanssa. Huippua, kun on joku noin lähellä, että voidaan lähteä yhdessä lenkille tai vaan hipsutella kollareissa toisen luo katsomaan leffaa. Oon niin tottunut täällä, että ilman autoa ei pääse mihinkään.. Tuossa ku mainitsin noista kollareista niin tuli mieleen, että tajusin että oon täällä kyllä välillä ihan kodittoman näkönen. Sama huppari ja leggarit tai collegehousut menee helposti viikon, jos ei parikin ja välillä pitää ihan miettiä koska oon viimeks pessyt hiuksia, saatikka sitten harjannut... M:kin on mulle jo muutaman kerran maininnut, että Emma värjää jo sun hiukset, ne näyttää ihan kamalilta.

Huomenna ajattelinkin sitten hoitaa sen pois alta, oon sitten nättinä reissussa. Saa vaan nähdä mitä mun hiustenvärjäämisestä tulee kun mun kumpikaan mun henkilökohtaisista kampaajista ei oo enää täällä. Homma siirty Tanjan lähtiessä Isabellelle, mutta Thea sano, ettei sitä kannata päästää niihin hommiin, joten täytyy varmaan kokeilla yksin. 

Oon ollut tällä viikolla taas normaalia enemmän töissä kun M sairastui maanantaiaamuna. Se päivä meni taas sitte yhen örkkätauti-potilaan kanssa ja selvisin! Se tauti meni onneks päivässä ohi. Kaikkina muina päivinä ollaankin pidetty playdate Thean kanssa, meillä kun on just samanikäset lapset jotka vielä tulee kaikki hyvin toimeen keskenään. Tiistaina oltiin niillä, keskiviikkona meillä ja tänään sit puistossa. Lapset viihtyy ja au pairit pääsee helpolla...

Tähän loppuun ajattelin lisäillä muutamia kuvia meidän Muir Woods-reissulta. Käytiin Thean ja Isabellen kanssa Isabellen vikana päivänä pienellä kävelylenkillä katsomassa jättimäisiä punapuita.

Take me to church

Mulla on erittäin kiva ja rentouttava viikonloppu takana. Oon viettänyt aikaa kavereiden kanssa, nukkunut hyvin ja enää viikko reissuun! Perjantaina olin töissä alle kolme tuntia kun lasten iskä vietti niiden kanssa illan, se kun ei päässyt siinä torstaina hirmumyrskyssä tänne meille hakemaan lapsia... Päivällä kiertelin Northgatella etsimässä uusia biksuja Floridan reissulle, mutta ei tää joulukuu täälläkään oo ihan mikään paras sesonki biitsivaatteille. 

Otsikko tulee siitä, kun tästä biisistä on muodostunut mun ja Thean biisi. Alussa inhottiin sitä molemmat ja nyt mulla tulee vaan Thea mieleen siitä ja ollaankin otettu tavaksi hoilata sitä autossa niin lujaa kun kurkusta lähtee. Perjantai-iltana se sit laitto mulle viestiä, että miten olis pieni kirkkoreissu Lucia-juhlan merkeissä ja tottakai minä olin heti messissä. Takana oli ehkä pieni taka-ajatus: nyt saan siitä kuskin ja seuralaisen kauneimpiin joululauluihin ens viikonloppuna! Mutta tääkin juhla oli ihan kiva, joululauluja englanniksi ja ruotsiksi ja jälkeenpäin saatiin vielä pipareita ja pirun vahvaa glögiä. Oli tainnu mennä kyllä fifty-fifty kaavalla tää näiden seos. Että semmoset iltamat kirkossa täällä...

Lucia-juhlan jälkeen katsottiin vielä meillä leffaa ja menin nukkumaan melko ajoissa, lauantai kun oli työpäivä. Tai no en nyt tiedä voiko sitä ees työpäiväksi sanoa kun olin vapaa jo ennen yhdeksää. Hostmamma vei lapset aamupalalle joulupukin kanssa ja mie lähdin kohti cityä Thean ja Theresen kanssa. Thea saa ajaa cityyn sen autolla, joten se nappas meidät kyytiin ja lähdettiin navigoimaan kohti halvinta mahdollista parkkihallia. Parkkeeraaminen on täällä ihan pirun kallista! Tulee melkein halvemmaksi mennä bussilla ees taas, mutta se taas on niin hidasta... Ai nii joo ja täällä paisto pitkästä aikaa aurinko ja sen kunniaks piti ottaa tietenki selfie.

Union squarella oli lauantaina Santacon, mikä on siis tapahtuma, missä hulluna ihmisiä pukeutuu joulupukeiksi ja niii... En ees tiiä onko siellä mitään kummempaa ohjelmaa, muuta kun, että kaikki on tosi humalassa. Ja ihmiset tanssii keskellä katua ja on muutenkin ihan hulluja. Mun mielestä tää oli tosi hauskaa. Seisottiin kauan aikaa vain yhdessä paikkaa keskellä Union squarea katsomassa ihmisiä. Huippua kun täällä ihmiset jaksaa panostaa tällasiin, en osaa kuvitella tämmöstä tapahtumaa Suomeen.

Käytiin myös lounaalla ja pyörimässä vähän kaupoissa, ennen kuin tultiin takas Marinin puolelle neljän maissa. Thea lähti töihin, mutta mie ja Tess lähdettiin vielä jatkamaan shoppailua. Löysin TJMaxxista uuden matkalaukun. Yhdellä kun en täältä kuitenkaan kotiin selviä, ostin uuden nyt ennen joulua niin saan sen mukaan tuon jättimäisen keltaisen sijasta. 

Käytiin myös leffassa katsomassa joku avaruusleffa jonka nimeä en ees muista enkä jaksa myöskään nyt googlettaa. Tiesin jo ennen leffaa, että tää ei oo ihan mun juttu, mutta yllätyin silti positiivisesti, oletus kun oli etten välttämättä pysy edes hereillä. Kotona nukahdinkin saman tien ja nukuin hullun hyvin. Johtuen ehkä siitä kun lapset ei ollu kotona yötä, eikä kukaan siis tömistelemässä aamulla. Ihanaa kun saa herätä just silloin kun itsestä tuntuu! 

Sunnuntaina olin poikkeuksellisen reippaana. Yleensä sunnuntait menee vaan löhöillessä, mutta tänään hyppäsin heti aamusta keittämään riisipuuroa! Olin alusta asti varma, että pohjaanhan se palaa, enkä ikinä pääse sitä syömään, mutta ylitin kyllä itseni! Ei palanu pohjaan ja oli ihan hullun hyvää, hyvä minä!

Sain myös järkkäiltyä vähän huonetta ja käytyä mun vaatteita läpi. Oon oikesti shoppaillut täällä yllättävän vähän! Vasta nyt viime aikoina on tullut ostettua vähän liikaa tavaraa.. Kahden maissa nappasin sit Thean kyytiin ja lähdettiin Northgatelle luistelemaan! Sinne on tehty nyt joulun ajaksi luistelukaukalo joten pakkohan meidän oli lähteä kokeilemaan, että tuleeko siitä mitään. 

Aluks tuntu kyllä, että en pysy ees pystyssä, mutta loppua kohti oltiin ku mitäki jääprinsessoja. Okei, no ehkä ei ihan, mutta tunsin kyllä itseni melko taitavasti kun siellä aikuisetki tepasteli menemään jonkun tuolin varassa... Enkä kaatunut ku kerran! Oli ihan hullun kivaa, ihana sunnuntai! Syötiin Panera Breadissa keittoa välillä ja haettiin kaakaota ja käytiin sitten luistelemassa vielä vähän lisää. Ehottomasti yks parhaista päivistä vähään aikaan.

Huomenna alkaakin sitten viimeinen viikko ennen lomaa. Pitää alkaa pakkailemaan pikkuhiljaa. Lapset on niin innoissaan, että en tiiä miten tästä vikasta viikosta selvitään kun niiden mielessä ei oo mikään muu kuin Florida ja joulu ja joulupukki ja tuhat paikkaa mitä ne mulle haluaa näyttää. Mun hostlapset on kyllä parhaita <3 Oon tosi onnellinen täällä just nyt.

Myrsky repii puita, taivas salamoi

Ohhoh, en ees tajunnut, että en oo kirjottanut tänne Thanksgivingin jälkeen! Sen jälkeen onkin tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. Isoimpana juttuna varmaan se, että tiistaiaamuna vein Isabellen lentokentälle, mistä se otti lennon kohti Washington D.C:tä ja sen uutta hostperhettä. Mun kaverit alkaa käymään siis aika vähiin, mutta niin kyllä käy aikakin, enää 8 viikkoa töitä jäljellä!

Mitään muuta superjännää ei oo tapahtunut, oon ollut töissä aika paljon. Täällä on satanut melkein joka päivä ja tänään vietetään kotipäivää myrskyvaroituksen vuoksi. Meidän alueen koulut on suljettu ja ihmisiä on ohjeistettu pysymään sisällä kovien tuulien ja tulvien vuoksi. Lapset on vetänyt patjat, peitot, tyynyt ja pehmolelut lattialle ja hyppii yläsängyltä siihen. Tää päivä ei varmaan oo ikinä ohi...

En kyllä ymmärrä mitä nää skitsoaa täällä tuon sateen kanssa, en mie tätä kyllä nimittäin myrskyksi kutsuis... Siis joo, vettä on tullut paljon, mutta ainoa asia mistä mmun mielestä voi olla huolissaan on tulvat. Ei nää tuulet kyllä mitään puita kaada... Mutta joo onhan se tietenki hyvä sulkea koko alueen koulut, Suomessa sais pitää puolet vuodesta kii jos tämmösistä välitettäis...

Viime viikonloppuna käytiin Theresen ja Thean kanssa San Rafaelissa syömässä. Valkattiin yelpistä joku ravintola, mutta paikan päällä huomattiin, että se oli täynnä vanhoja ihmisiä ja tultiin siihen tulokseen, ettei ihan sovittu joukkoon. Päätettiin kävellä ympäri keskustaa ja etsiä ravintolaa kun ilma oli kerrankin kivan lämpönen eikä edes satanut vettä. Päädyttiinkin lopulta ihan toiselle puolelle kaupunkia Pizza Orgasmicaan. Tää paikka oli mun mielestä tosi kiva, istuttiin laittalla tyynyillä semmosen matalan pöydän ääressä. Ruokakin oli hyvää ja mun pienestä pizzasta jäi kotiinkin ainakin kahden päivän lounaat. 

Ei oltu tajuttu edes ajatella, että sää vois meidän reissun aikana muuttua ja järkytyttiin kun vettä tuli kaatamalla kun meidän olis pitännyt kävellä se parin kilsan matka takas autolle. Mietittiin hetki jopa taksin tilaamista, mutta skandinaavithan ei pienestä hätkähdä! Tungettiin lopulta pizzanjämät hupparien alle ja lähdettiin taivaltamaan kolmestaan yhden pienen sateenvarjon alla. Tiet tulvi, eikä sateenvarjostakaan juuri ollut apua, mutta ainakin pizzat pysyi kuivina... 

Itsenäisyyspäivänä katsottiin Linnan juhlia netistä, vaikka lasten mielestä se oli kyllä tylsää... Päivällä leivoin keksejä meidän au pair meetingiin joka sitten myöhemmin peruttiin. Seurauksena oli siis noin viiskytä superherkkua suklaakeksiä odottamassa syöjäänsä, ei hyvä Floridan ja rantakunnon kannalta... Thea hengaili meillä koko päivän ja illalla piipahdettiin Katrinin synttäri-illallisella the Cheesecake Factoryssä. 

Muutama ilta menikin sitten autellen Isabelleä pakkaamaan. Tai no en ehkä ollut mikään paras auttaja kyllä, istuin lattialla ja soitin Spotifystä jotain tosi vanhoja biisejä. Pakkailun jälkeen käytiin sit iltapalalla Safewayssä.

Maanantaina oli sitten aika Isabellen läksiäisillalliselle. Kokoonuttiin taas Cheesecake Factoryyn. En oikeesti tykkää siitä paikasta yhtään, mutta se on vaan niin helppo jos on paljon porukkaa. Meitä oli yhdeksän, minä ja ruotsijengi siis. Sain kyllä kunnon kielikylvyn tossa parissa tunnissa vaikka kovasti yritin muistuttaa pitämään kielen englannissa... Oon kuitenkin aika ylpeä itsestäni, ymmärsin suurimman osan jutuista jopa silloin kun puhuttiin ruotsia!

Isabellen vikaa yötä west coastilla vietettiin yhdessä mun kasikymppisessä sängyssä. Uni jäi melko vähille kun viideltä aamulla oltiin jo matkalla lentokentälle. Pikaiset itkut lentokentällä ja sitten pitikin jo kaasutella töihin... En kyllä oikein vieläkään tajua, ettei se asu enää tossa kymmenen minuutin päässä ja mun pitää nykyään mennä salille aina yksin. Ihan tylsää...

Tähän väliin sitten muutama sekalainen kuva tältä viikolta. Käytiin mm. shoppailemassa B:n kanssa ja se halus, että meidän pitää ottaa kuvat meidän lempipehmoleluista, että voidaan näyttää Elfielle mitä halutaan. Ai nii, en oo ees kertonu koko tontusta! Lapsilla on siis semmonen tonttu jonka hostäiti joka yö piilottaa eri paikkaan ja se sieltä sitte vahtii lapsia ja kertoo yöllä joulupukille onko ne ollut kilttejä. Sen nimi on siis Elfie ja nää ihan tosissaan uskoo siihen ja kummasti loppuu kiukuttelut kun sanon, että Elfie katsoo...

Enää 10 päivää Floridaan! En malta odottaa. Huomenna meen vähän shoppaileen, pitäis löydää uudet bikinit... Muuten oonkin jo valmiina lähtöön, joululahjatkin on kaikki nyt kaikki hankittuna. Pääsin siinä suhteessa tosin melko helpolla, äiti kun on hoitanut shoppailemiset mun puolesta ja ne saapui tänne pari päivää sitten, samoin kuin myös pari pakettia mulle! Saa nähdä miten maltan odottaa jouluun asti!

Thanksgiving weekend

Nyt on sitten Jenkkien yks suurimmista juhlista takana ja voidaan alkaa odottelemaan joulua! Huomenna pääsen aukaisemaan ekan luukun mun joulukalenterista, eikä enää tarvii tuntea itseään hulluksi jos tekee mieli kuunnella vaan joululauluja. Sää ei kyllä tunnu kovin jouluiselta, maa on täynnä keltaisia lehtiä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Vähän niinku suomen syyskuu...

Torstain kiitospäivää vietin siis hostmomin kanssa Livermoressa viinitilalla. Meillä oli aamulla pieni väärinkäsitys paikan sijainnista, ja sanoin, että voin ajaa sinne yksin, jos se haluaakin jäädä sinne pidempään. Lähtökuopissa vasta tajusin, että tää paikka onkin melkein sadan kilometrin päässä toisella puolella San Franciscoa ja seitsemän kaistaisia moottoriteitä. Näitä teitä myös on menee toistensa päällä ja alla ja vieressä ihan kuin hämähäkin seitissä, mutta niin mie vaan siellä kurvailin. Ja vieläpä ilman navigaattoria! Ohjeena oli vaan seurata hostmomia ja sen uutta poikakaveria.

Tää paikka missä iltaa vietettiin oli tosi nätti, vanha kartano viinitarhoineen ja juomaa oli kyllä myös sen mukaisesti! Harmi vaan kun mulla oli se auto... Ihmisiä oli lähemmäs 30 ja etukäteen tunsin 7. Ihan liikaa uusia kasvoja ja nimiä, nyt jälkeenpäin en kyllä muista ketään. Mutta tosi kivaa porukkaa, oli tosi rento olo enkä tuntenut itseäni yhtään ulkopuoliseksi. Ruokaa oli ihan älytön määrä, ja olin melkein yllättynyt siitä, että se oli ihan hyvää! En oo ikinä tykännyt kalkkunasta, muista ihme tunnistamattomista ruokalajeista puhumattakaan, mutta maistelin kaikkea ja jopa tykkäsin suurimmasta osasta. Mun lemppariks muodostui kuitenkin ihan kiitospäivään liittymätön jälkiruokana ollut kookos-juustokakku. Pumpkin pie ei kyllä mulle uppoa, eikä omenapiirakkakaan maistu miltään ilman kunnon vaniljakastiketta.

Kotiin ajelin joskus kasin jälkeen PMMP:n pitäessä mua hereillä. Hostmom unohti antaa mulle semmosen laitteen millä maksetaan siltojen tullit, ja tajusin vasta siellä maksukopilla, ettei ne ota korttia, joten jouduin ajelemaan Richmondin sillan yli ilman maksua ja nyt odotellaan sitten sitä, että sakkolasku kolahtaa postiluukkuun. Hostmom lupas kyllä huolehtia siitä mutta illalla meinas vähän kiukuttaa. Mulla harmittaa myöskin kun mulla ei oo kuvia tuolta illalliselta. Olis vaan tuntunut tyhmältä alkaa ottamaan kuvia, kun en oikein tuntenut ketään.

Olin sekä torstai-, että perjantaiyön yksin kotona kun lapset oli isällään ja hostmom reissussa kans. Olipa ihanaa kun sai nukkua ilman, että kukaan on kolistelemassa ja kiljumassa aikaisin aamulla. Perjantai aamupäivää vietin kotona laiskotellen, kunnes yhden jälkeen vihdoin sain patistettua itseni salille. Oon nyt tsempannut taas salin suhteen ja opetellut käymään siellä yksinkin. Hyvä minä!

Kolmen jälkeen Isabelle oli off ja lähdettiin kierteleen Northgatea ja Black Fridayn tarjouksia. Olin kuullut, että Black Fridayna on ihan hulluna tarjouksia ja toooosi halpaa, joten olin vähän pettynyt. Olihan niitä tarjouksia, mutta ei nyt mitenkään erikoisia. Löysin kuitenkin Calvin Kleinin hupparin 25 dollaria ja farkut ja topin. Tess liittyi myös meidän seuraan illalliselle Tomatinaan ja vietettiin sen jälkeen varmaan pari tuntia Macy'sin sovituskopissa kokeillen mitä kamalimpia ja hienoimpia mekkoja. Saatiin kyllä kunnon vatsalihastreeni pelkästä nauramisesta.

Perjantai-illan vietosta en kyllä tiedä kannattaisko edes mainita, mutta menköön nyt. Löysin nimittäin listan elokuvista jotka poistuu Netflixistä 1. joulukuuta ja sieltä iski semmonen nimi silmään, että mun oli pakko verestää nuoruusmuistoja. Perjantai-iltaa vietin siis peiton alla teekuppi kädessä Spice Girls-elokuvaa katsellen. Jep, aika noloa. Varsinkin kun muistin edelleen ainakin puolet leffasta ulkoa...

Lauantaina nukuin taas pitkään ja venytin nousemista mahdollisimman pitkään. Meillä oli Isabellen kanssa suunnitelmissa city-reissu ja tarkoituksena lähteä puolen päivän aikaan, mutta lähtö vähän viivästyi, kun mulla oli taas ongelmia pankin kanssa. Joitain asioita tässä maassa ja näissä ihmisissä en kyllä tajua ja tää hiton shekkien kirjoittaminen on yks niistä. Sain mun palkan shekkinä niinkuin joka viikko, mutta pankissa huomattiinkin, että se oli päivätty vasta sunnuntaille, joten ei muuta kuin takas kotiin hakemaan hostmomilta uutta. Sit uus yritys pankkiin ja tällä kertaa sainkin rahat käteen. Tää odottelu ja edestakaisin ajelu, ehti kuitenkin saada mut kyllä niin raivon valtaan, että haukuin joka ikisen ihmisen siinä pankissa suomeksi samalla kun asioin ystävällisesti englanniks... Vaikka eihän se ees niitten vika ollut vaan sen ton äiskän joka kirjotti sen väärän päivämäärän. Miksei nää vaan voi opetella käyttämään nettipankkia!?

Päästiin kuitenkin lopulta matkaan ja cityyn shoppailemaan. Mun oli kyllä tarkoituksena säästää rahaa, mutta Isabelle halus cityyn, tää saattaa nimittäin olla sen vika viikonloppu täällä. Se on nyt rematchissa, eli etsii uutta perhettä loppuvuodekseen. Sen hostäiti täällä on ihan sekopää, enkä ymmärrä miten sen on jaksanut tänne asti, mutta viimeviikolla sen kärsivällisyys loppui, ja nyt sillä on ens viikkoon aikaa löytää uus perhe tai suuntana on Ruotsi. Oon päättänyt, etten sure asiaa vielä, kun edelleen on mahdollista, että uus perhe löytyykin vaikka meidän huudeilta. 

Suunnattiin melkein heti Fisherman's Wharfille päin ja päädyttiin mexicolaiseen syömään ja juomaan, mie kylläkin vain kokista. Isabellen kaveri Aaron liittyi meidän seuraan ja kierreltiin vähän ympäriinsä shoppaillen. Päädyttiin lopulta johonkin pieneen pubiin syrjäisille kujille ja siellä oli muuten halvimmat drinkit ikinä. Juotiin Isabellen kanssa joku rakastavaisten malja puokkiin ja makso vaan 16 dollaria! 

Takas Marinin puolelle päästyämme käytiin vielä pelaamassa pilistä läheisessä baarissa. Jäin Isabellelle yöksi, todennäkösesti viimeistä kertaa... Ens viikonlopun se on Tahoella ja sit seuraavana jo jossain muualla kun täällä. Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja sit I nakkaskin mut kotiin samantien. Sillä oli iltapäivä töitä, mutta mie vietin sunnuntaita omassa huoneessa siivoillen ja Netflixiä katsellen. Illalla oli tarkoituksena käydä salilla, mutta houkuttelinkin Thean mun mukaan lenkille. Ei oltu päästy edes puoleen väliin kun alkoi satamaan vettä, mutta päätettiin, että ei olla sokerista ja vedetään lenkki loppuun. Ajateltiin myös, että meidän takit on vedenpitävät, mutta ei muuten ollut... Kotona sai alusvaatteistakin sitten vääntää vettä, ja kengät ei taida olla vieläkään kuivat. 

Reippaan lenkkeilyn jälkeen päädyttiin sitten In-N-Outiin hamppareille kun kummankaan jääkaapista ei löytynyt mitään syötävää. Kulutetut kalorit siis tuplana takas, mutta kerrankos sitä. Loppuillan vietin sitten kotona rentoutuskasettia kuunnellen. Oon nähnyt viime aikoina ihan ihme unia ja nukkunut niiden takia tosi huonosti niin ajattelin kokeilla tuommosta ja se kyllä ainakin näin yhden yön kokeilun perusteella toimi. Toissayönä näin muunmuassa unta, että tulin Suomeen, eikä mun siskontytöt enää ymmärtänyt mua kun en osannut melkein ollenkaan suomea..

Tuo melkein neljän päivän vapaa teki kyllä niin hyvää. Oon saanut nukkua ja viettää aikaa ilman lapsia. Nyt jaksan nää kolme työviikkoa ennen Floridaan lähtöä! Sieltä kun kotiudutaan niin mulla onkin enää 7 työviikkoa jäljellä. Tää viikko ei kyllä alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, hain just B:n koulusta kun sieltä soitettiin, että se on kipeä. Nyt se on oksentanut pari kertaa ja nukahti just. Toivottavasti tää ei oo mikään pitkä tauti, oksentavat lapset ja minä kun ei oikein sovita yhteen... Tähän asti oon selvinnyt ja oon kyllä ylpeä itsestäni!

Me nähtiin poroja!

Nyt tää pitkääkin pitemmältä tuntunut kolmepäiväinen työviikko on ohi! Oon kyllä nyt loppuviikostakin töissä välillä, mutta en kuitenkaan kymmentä tuntia päivässä. Lapset on ollut aika kamalia tiistain ja keskiviikon, kumpikin vain ärsyttää toista tahallaan koko ajan ja itkuhan siitä lopulta tulee. Mun hommaks jää sit tuomarointi, että kumpi istuu time outilla tällä kertaa...

Tiistain kohteena meillä oli Academy of Sciences, jossa vietettiinkin melkein koko päivä. Sinne oli just avattu uusi jouluosa ja päästiin katsomaan elokuvaa poroista ja näkemään ihan eläviäkin sellaisia. Ne oli kyllä tylsiä poroja ne, nukku vaan, ja sanoinki lapsille, että niiden pitää tulla meidän mökille katsomaan oikeita poroja! Ja oikeita lumikinoksia, tuolla oli vaan feikkilunta...

Pyörittiin myös akvaarion puolella ikuisuus ja olin paras au pair ikinä kun ostin meille semmoset tikkarit! Iltapäivällä taiskin sitten iskeä molemmille väsy ja lähdettiin pika pikaa kotiin B:n kiukkukohtauksen myötä. Autossa väänsin musiikit täysille ja sanoin, että puhua ei saa kuin äärimmäisessä hädässä, kotona onneks fiilis oli jo vähän parempi.

 

Illalla kävin nyrkkeilemässä ja oli valmiina nukkumaan ennen yhdeksää. Pientä väsymystä ilmassa rankan päivän jälkeen... Täällä on tosi kylmää ja pimeää nyt, kunnon syksykelit, se on tuonu kyllä mukanaan kunnon syksymasiksen myös. Tai ei, ihan onnellinen täällä oon kyllä, mutta väsy on välilä kova. Oon vaan niin kyllästynyt heräämään 6 päivää viikossa kello 6:40.

Keskiviikkona meillä oli taas hostmomin parhaan kaverin poika kyläilemässä koko päivän. Vietettiin monta tuntia puistossa kuuden au pairin ja viidentoista lapsen voimin. Melkosta hässäkkää, mutta aika kului hyvin. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja sain vähän väriäkin kasvoihin! Mun rusketus on kyllä muuten ihan kulahtanut... Mutta ehkä tilanne joulun aikoihin korjaantuu.

Hostmom oli kotona jo neljän maissa ja viideltä Thea nappas mut mukaan syömään. Oltiin molemmat nälkäkuoleman partaalla joten vedettiin kunnon pihvit illalliseks. Se nakkas sen jälkeen mut kotiin ja lähti sit hakemaan sen parasta kaveria joka tuli tänne lomalle. Mie oon viettänyt illan käyden läpi mun vaatteita. Huomenna menen siis viettämään Thanksgivingiä hostäidin kanssa sen parhaan kaverin perheen luo. Ne omistaa viinitilan Napassa ja siellä on kuulemma isot illalliset. Pitäis siis keksiä jotain ei liian juhlavaa, mutta kuitenkin asiallista päälle.

Lapset viettää kiitospäivää isänsä kanssa, ja on siellä poikkeuksellisesti jopa yötä! Mietin tänään, että mitenköhän pystyn edes perjantaiaamuna nukkumaan kun kukaan ei kilju aamuseiskalta tai tömistele mun huoneen edessä. Talo on todennäköisesti kokonaan mun kun hostäiti suunnitteli jäävänsä Napaan yöksi. Perjantaina menen varmaan shoppailemaan, täällä kun on Black Friday ja hullut alet, jeee. Ihan kun rahaa ei sais kulumaan muutenkin tarpeeksi helposti...

Kohta meillä on joulu!

Alotin viime viikon lopulla joululaulujen kuuntelun ja lapsetkin varmaan osaa kohta Antti Tuiskun joululevyn ulkoa kun oon pakottanut ne kuuntelemaan... Tänään ollaan myös juhlittu mun yhdeksää kuukautta jenkeissä piparien leivonnan merkeissä. M on koko viikon vapaana koulusta, B sen sijaan oli koulussa vielä tänään, joten vietettiin tyttöjen päivää M:n, Thean ja sen hosttytön kanssa. Käytiin kaakaolla Starbucksissa, leivottiin pipareita ja koristeltiin niistä kyllä maailman hienoimpia. Syötiin lounasta yhdessä ja meidän vieraat lähti vasta just ennen kun haettiin B koulusta kahdelta.

Mietittiin muuten Thean kanssa, että onpas outoa leipoa pipareita kun ulkona paistaa aurinko. Yleensä kun on aina pimeää ja kynttilöitä palaa ja kylmää. Eikä muutenkaan tuntunut kyllä samalta, eikä ainakaan taikina maistunut yhtä hyvältä kuin mummolassa...

Palataanpas kuitenkin ajassa takaisin perjantaihin, jolloin käytiin mun tauolla Isabellen ja Merikan kanssa pyörähtään hippipuulla. Kuvat jäi aika julkaisukelvottomiksi, mutta oli kivaa päästä vähän liikkeelle, eikä vaan jumittua kotiin koko aamupäiväksi. Illalla vein Thean kokeilemaan Sol Foodia ja sen jälkeen painuinkin jo nukkumaan. Villi perjantai-ilta taas jälleen kerran, vain minä ja Netflix.

Lauantaina olin pari tuntia töissä, mutta sen jälkeen päivä meni kyllä rentoillessa. Suunnittelin salille lähtöä puol kahdestatoista asti, mutta lopulta pääsin liikkeelle vasta kolmelta... Mutta meninpäs kuitenkin! Oon ollut kyllä tosi laiska salin suhteen nyt kun oon käynyt tuolla nyrkkeilyssä. Mutta tuntu tosi kivalta päästä sinne pitkästä aikaa vaikka yksin olinkin! 

Salin jälkeen perhe oli lähtenyt tuttavien luo illalliselle joten talo oli mun! Thea tuli melkein samantien kyläileen, ollaan hengattu mun luona sen kanssa aika paljon. Tällä kertaa ei kuitenkaan ehditty paljoa  istahtaa ennen kuin Isabelle jo soitteli ja lähdettiin hakemaan sitä. Napattiin Safewaysta vähän tortilla-aineksia mukaan ja ajettiin takas meille kokkailemaan. Oli hyvää ja kivaa taas kerran! Täällä oppii nauttimaan niistä hiljasista hetkistä kun kukaan muu ei oo kotona...

Dinnerin jälkeen pakkailin vähän kamoja kasaan ja Thea nakkas minut ja Isabellet I:n luo. Thea alaikäisenä lähti toisen kaverin luo katsomaan leffaa samalla kun me alettiin valmistautumaan lähtemään vähän juhlimaan.Merika liittyi meidän seuraan ja yhdentoista meissa Isabellen kaveri Aaron nappas meidät kyytiin ja ajeltiin San Rafaeliin. Ilta meni Spitfiressä ja mulla ainakin oli ihan hyvä ilta vaikka vähän kaikkea draamaan siihen sisältykin. Saatiin muun muassa juomat päälle ja mie olisin ollu valmis kyllä tappelemaan, mutta päästiin onneksi ehjin nahoin kotiin!

Sunnuntaina nukuin pitempään kuin ikinä ja ihan säikähdin kun heräsin vasta vähän kahdestoista jälkeen. Kotonahan on ihan normaalia nukkua niin pitkään, mutta täällä iski melkein paniikki kun tajusin kuinka paljon kello on, en kyllä ymmärrä miksi. Nousin samantien ylös, kävin nappaamassa tavarat Isabellen tyköä ja kävelin Thean luo sen hostpoitsun synttäreille. Thea laitto aamulla viestiä, että täällä on pitsaa, tuu kylään, siinä on tosi ystävä! 

Syötiin pizzaa ja käveltiin sen jälkeen Safewayhyn ostamaan vähän leipomistarvikkeita. Bongasin yhdestä blogista Cheesecake-brownie ohjeen ja sitä oli pakko päästä testaamaan. Thea toimi mun assistenttina ja luki ohjeita mulle suomeksi, samalla kun etsi myös spotifysta mun haluamia lauluja. Listalla oli muun muassa Backstreet Boysia, Britney Spearsia ja Spice Girlsiä... Kakusta tuli hyvää, mutta kuvat unohtu kyllä ottaa! Ens kerralla sitten, sillä tätä teen kyllä toistekin.

Kakun paistuessa katsottiin elokuva nimeltä Pitch Perfect. Tai enemmän aikaa tais kyllä mennä siihen, että yritettiin saada konetta toimimaan... Leffan jälkeen käytiin Isabellen kanssa salilla ja sen jälkeen vielä syömässä The Cheesecake Factoryssa. Thea liittyi meidän seuraan, samoin kuin uus ruotsalainen au pair Stefanie. Vaikutti ihan kivalta tytöltä, ja asuu tosi lähellä Isabelleä niin saattaa hyvinkin olla, että nähdään vielä uudestaankin.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa. Tää viikko onkin sitten vähän poikkeuksellinen, kun torstaina on Thanksgiving ja lapset on sekä sen, että perjantain isällään. Mutta sitä ennen on kaks täyttä työpäivää edessä, M kun on koko viikon vapaalla ja B:nkin ainoa koulu päivä on nyt takana. 

Miksei tää vesisade voi loppua!?

Kuvittelin, että eilenhän mie vasta tänne kirjottelin, mutta onhan siitä taas jo aikaa. Alkuviikko on kyllä ollut erittäin normaali, paitsi että tänne on tullut talvi! Vettä sataa ja on ihan pirun kylmä! Mulla on ikävä lunta...

Oon niin tottunut, ettei täällä ikinä sada vettä niin nyt tuntuu ihan mahdottomalta keksiä mitään tekemistä. Ollaan oltu kirjastossa, rakennettu legoilla ja magneettilaatoilla, siivottu lelukaapit ja pidetty diskoja. Pipareita leivotaan varmaankin ens viikolla! Ulos ollaan päästy muutaman kerran aina sadekuurojen välissä edes pienelle happihyppelylle...

Tiistaina B:n koululla oli Thanksgiving-lounas ja menin sinne kun hostmom ei päässyt paikalle. Thea oli kans siellä sen hostpoitsun kanssa ja ihmeteltiin yhdessä näiden jenkkien ruokamieltymyksiä. Jäi multa kyllä kalkkunat ja kurpitsapiiraat väliin, lemppariks nous kermaperunat joita en muuten oo syöny yhdeksään kuukauteen! B:hän taas vetäs mac'n'cheeseä vaikka vuoden ympäri joten vähän köyhäks jäi senkin eväät...

B on muuten alkanu kutsuun mua sen äiskäks. Välillä vähä noloa kun HM on siinä vieressä ja B sanoo mulle, että I love you mom... Muutenki se on kyllä ihan mun vauva nykyään ja ymmärtäähän sen ku se viettää ihan reilusti eniten aikaa mun kanssa. Sano se kerran, että lähtis mun kanssa Suomeenki!

Uusia au paireja oon haastatellut vaikka kuinka monta, sopivaa ei vain meinaa löytyä. Tajuan kyllä, että mua on vaikea korvata! :D Tällä alkaa olemaan kohta jo vähän kiire kuitenkin, mun kun piti jo lähettää CC:lle pyyntö lennoistakin jo. Kohta on jo sit selvillä päivämääräkin jolloin laskeudun Suomen maan kamaralle...

Tää viikko on mennyt muuten aikalailla omissa oloissa, mutta tänään on luvassa leffailta Isabellen ja Thean kanssa. Uus Nälkäpeli tulee tänään teattereihin täällä ja noiden kahden oli pakko päästä heti ekojen joukossa tietenkin näkemään se, mie sit lupauduin mukaan. Eka kuitenkin nyrkkeilemään!