Day 73

Tää päivä on ollut niin turha. En oo saanut aikaseksi mitään, ja valehtelematta yli puolet ajasta on mennyt juuri tässä samassa paikassa missä tälläkin hetkellä makaan. Onko elämä surkeaa jos päivän kohokohta on kaupassa käynti ja valmissmoothie? 

Kuulostanpa masikselta, vaikka oikeasti en ees oo. Mulla on edessä huippu viikonloppu ja annoin itelle luvan laiskotella ihan urakalla tänään. Huomenna oon töissä vaan aamun, kun isovanhemmat on nyt täällä niin pääsen helpolla. Kuuden aikaan suunnataan sitten Claudian kanssa Cityyn ja lauantaina saan seurakseni sitte Tanjan. Luvassa shoppailua, juhlintaa ja nukkumista. Ja toivottavasti hiljaisuutta. Melkosta luksusta, jos kukaan ei karju oven takana kun yrität nukkua...

Haettiin tänään siis lasten kanssa isovanhemmat bussilta. Ne oli tosi mukavia ja oli kuulemma tykänneet musta kans. Kyseli paljon Suomesta ja jäi melkein harmittamaan, että en ehdi viettää hirveästi aikaa niiden kanssa. Ehdittiin hengailla lasten kanssa autossa yli puoli tuntia niitä odotellessa ja kuunnella melkein liian monta Frozen-biisiä ja ottaa tuhat selfietä.

Nyt nukkumaan, kellohan on jo yli yhdeksän... Hassua, miten mulla on kehittynyt täällä niin tarkka rytmi, etten tarvis varmaan ees herätyskelloa enää. Herään joka aamu viimeistään 6:35, yleensä aiemmin. Ei olis tullut Suomessa kuuloonkaan tämmönen. Välillä tuntu, että oli niin hankalaa päästä töihin kymmeneksikään. Täällä en taas muista kovin montaa aamua, kun olisin onnistunut nukkumaan yli yhdeksän. Amerikka on tehnyt musta mummelin.