I'm in love!

Ensiks ihan pakko sanoa, että kuka on niin idiootti, että jättää kameransa kotiin kun lähtee unelmiensa kaupunkiin ensimmäistä kertaa? No, täällä bingo! Ärsytti ihan hulluna, varsinkin kun puhelimesta loppui akku aina tärkeillä hetkillä. Sain mie kuitenkin jotain näpsittyä, ja Aishan puhelimesta saan lisää kun se saa ne lähetettyä. Ja alle kuukauden päästähän mie pääsen sinne taas, mahtavaaa!

Alotetaanpas kuitenkin perjantaista. Nappasin bussin kentälle, ja siellä sainkin sitten odotella hyvän tovin kun lento oli tietenkin myöhässä... En olis millään malttanu enää odottaa että pääsen lähtemään, mutta loppujen lopuks olin perillä vaan puoli tuntia myöhässä. Odottavan aika vaan tuntui niin pirun pitkältä. Aisha kävi hakemassa mut kentältä edelliseltä riessulta tutun Miriamin kanssa ja suunnattiin pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen downtowniin vähän tanssimaan. Oltiin periaattella "mehän ei jonoteta" liikkeessä ja lopulta päästiinkin jonon ohi ilmaseks juuri siihen klubiin mihin haluttiin. Kiitos Aishan puhelahjojen ja mun hiusten ja sen, että oon Suomesta :D 

Lauantaina heräiltiin ajoissa ja pian olikin kämppä täynnä porukkaa. Luvassa oli yllärisynttärit yhdelle Aishan parhaista kavereista ja paikalla oli jopa tän tytön mummo kokkaamassa. Grillailtiin kattoterassilla ja juotiin margaritoja porealtaassa, ei huono päivä. Aurinko ei juuri näkynyt, mutta onneks vesi oli lämmintä! Illalla lähdettiin taas isolla porukalla juhlimaan ja oli kyllä ihan huippu ilta. Tanssittiin jalat rakoille ja tutustuin uusiin ihmisiin. Ihmiset San Diegossa on ihan mahtavia. En oo ollut hirveästi juhlimassa San Franciscossa, mutta jotenki musta tuntuu vaan, että San Diegossa ollaan vielä avoimempia kuin täällä. Aishan kaverit on tosi kivoja, ja mut on otettu niin hyvin vastaa niiden porukkaan kun oon siellä ollut. Haaveilen jo taas uudesta reissusta... Ai niii ja nää juhlat oli Hawaii-teemaiset. Ihmisistä en kehtaa laittaa kuvia kun en oo pyytänyt lupaa, mutta myös Bubzi oli mukana bileissä tietenki!

Sunnuntaina meidän oli tarkotus lähteä aamusta ajamaan kohti Losia, mutta ei ihan pysytty aikataulussa. Päästiin ylös sängystä ysin jälkeen, mutta lopulta päästiin liikenteeseen vasta yhden maissa. Eka piti saada auto ulos parkkihallista ilman avainta ja muuta vastaavaa, hullua sähläystä! Vihdoin kuitenkin päästiin ajeleen ja olin jo ihan onnessaan pelkästä ajatuksesta, että kohta oon oikeasti LA:ssa! Kuunneltiin musiikkia, laulettiin samat laulut tuhanteen kertaa ja mie vaan kikattelin innostuksesta. Hei muuten mama ja iskä ottakaan CD:itä mukaan jos haluatte kuunnella muutaki kun viittä samaa biisiä jotka soi kerta toisensa jälkeen joka kanavalla....

Päästiin perille, käytiin tsekkaamassa ittemme sisälle hotelliin ja jatkettiin matkaa samantien. Käytiin muuten eka väärässä hotellissa. Jotenki Aishan navigaattori vei meidät väärälle hotellille ja jätettiin fiksuina autokin jo semmoselle parkkeeraaja-miehelle ja mentiin ihan normaalisti tiskille. Se ei sitten tietenkään löytänyt sieltä meidän nimeä ja vähän aikaa väiteltiin, että kyllä sen siellä pitäis olla. Tarkistettiin sitten varauksesta nimi ja väärä paikkahan se oli, oliski ollu vähän turhan hieno meille... Oikea hotelli oli sitten kulman takana, ja eihän siellä ees mitään parkkimiehiä ollu, saatikka laukkujen kantajia....

Meidän hotelli oli Beverly Hillsissä ja paljon kivempi, mitä ulkoapäin vaikutti. Melko lähellä kaikkea, vaikka Los Angeles onkin niin hajaantunu isolle alueelle, ettei siellä kyllä ilman autoa pärjäis... Käytiin ekana syömässä ja kierrettiin muutamat kaupat semmosessa ihanassa kauppakeskuksessa. Siinä oli vieressä myös Farmers Market ja käytiin siellä myös ostamassa Aishalle LA-shottilasi, jonka se sitten unohti sinne kauppaan... 

Sieltä ajeltiin sitten Santa Monicaan. Ranta, huvipuistolaitteet, auringonlasku... Ihan täydellistä! Päästettiin sisäiset lapsemme irti ja jonotettiin melkein tunti vuoristorataan, mutta mikäs siinä oli odotellessa. Otettiin varmaan tuhat selfietä ja katseltiin maisemia. Oon kyllä niin kade kun tiedän, että sielläkin on paljon au paireja. Miekin haluan!! Kierreltiin myös kävelykadulla katsomassa kun siellä oli ihmisiä esiintymässä joka puolella. Oli tanssijoita ja laulajia joka lähtöön, vietettiinkin siellä aika pitkä aika vaan ihmisiä katsellen. Päädyin myös ostamaan yhdestä pienestä vaateliikkeestä sellaisen mustan shortsi-jumpsuitin. Mietin kauan, kun sillä oli hintaa vähän liikaa, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että en voi jättää sitä sinne. Onpa sitten ainaki kiva sanoa, että tää on Santa Monicasta kun joku kysyy! 

Tuossa on nyt vähän sekalaisia kuvia sunnuntailta. Mun akku loppu melkeinpä samantien kun päästiin Santa Monicaan, tietenki... Santa Monicasta ajettiin kotiin Rodeo Driven, siis tän superkalliin ostoskadun kautta. Sinne iskä voi sitten viedä meidät ostamaan laukkuja. ;)  Illalla käytiin vielä mutka pienessä baarissa kuuntelemassa mitä ihmeellisimpä elämäntarinoita mitä erikoisimmilta tyypeiltä ja juomassa muutamat malibut ananasmehulla, mutta päästiin nukkumaan suhtkoht ajoissa. 

Maanantai alko hotellin aamupalalla, mutta ei ihan vetäny vertoja mun odotuksille... En kuitenkaan kerennyt murehtia siitä, kun luvassa oli Hollywood-kyltti ja Walk of Fame. Reitti Hollywood kyltille ei ollut mikään helpoin mahdollinen, mutta päästiin parin mutkan kautta perille. Siinä vaiheessa tuli semmonen IIIK, oon oikeasti täällä-fiilis ja taisin hyppiä muutamat riemuloikat. Yritettiin ottaa sitä täydellistä kuvaa varmaan ikuisuus, mutta ei vaan onnistunut. Mutta eikö jo toi tausta oo aika siistiä!?

Sieltä sitten Walk of Fame:lle ja huhhuh, siellä oli muutama muukin. Sain kuitenkin napattua parit kuvat ilman ylimääräsiä päitä niissä. Vika on sit omistettu Jennille ja iskälle, voin kuvitella teidän naurun korvissani...

Käytiin vielä syömässä ja sitten oli pakko alottaa matka kohti San Diegoa. Voin kertoa, että oltiin aika väsyneitä tyttöjä ja parin tunnin matkalla piti pitää parit päikkäritauot. Loppumatkasta en voinut olla hetkeäkään hiljaa, vaan mun tehtävä oli pitää kuski hereillä. Jutut ei ollu ihan parhaasta päästä, mutta onpa ainakin taas naurettu ja päästiin hengissä perille.

Päästiin kahdeksan aikaan takaisin San Diegoon, ja tarkotus oli mennä Aishan kavereiden kanssa syömään. Lopulta päädyttiin kuitenkin karaokebaariin ja olo oli aika kamala kun neljän jälkeen piti nousta ja suunnata lentokentälle. Vannotin Aishalla ettei enää ikinä, mutta miksikäs ei, mulla oli taas ihan mahtava viikonloppu. Olin kentällä muuten täysin ajoissa, mutta mut meinattiin silti jättää kyydistä kun kone oli täyteen buukattu. Sain kuitenkin onneks lopulta paikan ja pääsin kotiin nukkumaan pikku päikkärit ennen kuin piti mennä hakemaan B koulusta. En olis kyllä muuten ehkä ikinä selvinnyt kotiin ilman Tanjaa, se ajo parin kymmenen minuutin päästä vaan nakatakseen mut bussipysäkiltä kotiin!

Tää reissu näytti mulle taas sen, miksi nää kaikki kyyneleet ja koti-ikävät ja muut on tän arvosia. Pääsen näkemään niin mahtavia juttuja, etten oli ikinä uskonutkaan ja tutustumaan niin mahtaviin ihmisiin. Mun piti monta kertaa melkein nipistää itseäni, että pystyin uskomaan, että tää on oikeasti mun elämää! Oon tällä hetkellä tosi onnellinen. Vaikka mulla olis kuinka ikävä kotiin, en olis toisaalta valmis jättämään tätäkään taakseni.

Ei mulla nytkään oo yhtään huonommat oltavat. Syön äitin lähettämiä MissäX:siä ja sänky odottaa paikkaamaan näitä univelkoja. Mun perhe tulee tänne 20:n päivän päästä ja mulla on huomenna monet skypetreffit sovittuna. Life is pretty good right now!