Laiskiainen täällä hei!

Piti muuten tarkistaa varmaan tuhat kertaa kirjoitetaanko tuo otsikko noin... Mutta, oon ollut tosi laiska, enkä yhtään jaksanut kirjotella. Illalla oon mielummin vain pötkötellyt sängyllä Netflixiä katsellen. Nytkin sänky kyllä houkuttaa enemmän kun tietokone, mutta ajattelin tulla kertomaan vähän viime päivistä, koska mulla on ollut kivan rento viikonloppu!

Täällä päin pääsiäinen on iso juttu, ja meidän perhe järjestää joka vuosi brunssin ja pääsiäismunajahdin tuttavaperheille. Perjantai menikin sitä valmistellessa. Täytettiin lasten kanssa muovisia pääsiäismunia karkilla ja värjättiin kananmunia. Kerroin lapsille meidän pääsiäisnoidista ja näiden mielestä se kuulosti vaan Halloweenilta. Enkä ees osannut kertoa miksi me pukeudutaan just noidiksi, onko siihen joku syy?

Illalla mentiin Elenan kanssa Lenan tykö viettämään leffailtaa. Katottiin Frozen, taas. Tällä kertaa ilman lapsia, mutta laulettiin mukana kyllä yhtä innoissaan kun M kavereineen. Ei vaan jaksettu lähteä vuokraan mitään ja Elena oli nähnyt sen vasta kerran... Lena muuten asuu kunnon kartanossa, mäen huipulla. Ihan kivat näköalat mm. San Franciscoon ja Golden Gatelle, en ollu yhtään kade. Lisäksi se viettää joka toisen viikon siellä melkeinpä yksin, kun sen hostisä matkustaa, ja lapset on äidillään. Eli se myös työskentelee vain joka toinen viikko. Joillaki on helppoa!

Lauantaita olin odottanut ihan vaan sen takia, että saan vihdoin nukkua pitkään. Mutta no, lapset heräs ennen seitsemää ja siinä meni sitten ne unet. Tai löin kyllä spotifysta unimusiikkia päälle ja kuulokkeet korville ja sain sen voimalla sinniteltyä yhdeksään asti, mutta en nyt tiiä voiko sitä ihan nukkumiseksi sanoa. Vietin lauantaiaamun sängyssä, nauttien siitä, ettei mun todellakaan tarvitse nousta tai tehdä yhtään mitään jos ei siltä tunnu. Skypettelin Suomeen ja otin aurinkoa. Kolmen aikaan hain Theresen ja ajeltiin Cheesecake Factoryyn myöhäselle lounaalle. Käytiin myös ostamassa mun puhelimelle suojakuori ja kun ei muutakaan keksitty, mentiin leffaan. Niin moni oli hehkuttanut Divergentiä, että oli pakko käydä tsekkaamassa mistä ne puhuu. Mulla ei ollut etukäteen hajuakaan mistä elokuva kertoo, mutta yllätyin kyllä positiivisesti. En ajatellut, että tykkäisin näin paljon. Nyt vaan seuraavaa osaa odotellessa! Kannattaa käydä katsomassa, ilmeisesti Outolintu suomeksi?

Tänään meillä oli sitten kunnon hässäkkä, melkein 20 lasta vanhempineen meidän pienen pienessä talossa. Vieläkin korvissa soi! Brunssi toimi nyyttäriperiaattella ja ruokaa oli paljon! Mulle ei vaan oikeen maistunu näitten pääsiäisherkut, mutta ei mulla kyllä mämmiäkään oo ikävä.. Hostmom siis piilotti takapihalle varmaan kolmesataa karkilla täytettyä pääsiäismunaa, ja sitten lapset pääsi niitä etsimään. Melkosta suhinaa, eikä pieniltä kinoiltakaan vältytty, mutta kokonaisuudessaan kaikki meni hyvin. Harmittaa, kun en oikein voi laittaa kuvia esille kun niissä on niin paljon muitakin lapsia.. Enkä edes ehtinyt ottaa yhtään kuvaa meidän lapsista niiden pääsiäiskorejen kanssa kun ne juoksi niin nopeaa edestakas. Meillä oli kuitenkin myös kylässä ihan oikea pääsiäispupu! Naapurin lapset olivat saaneet pupun pari päivää sitten, ja tulivat esittelemään sitä meille. Voi että kun se oli söpö ja pieni! Mie sain kunnian toimia pupuvahtina, sulkeuduttiin minun huoneeseen piiloon liian innokkailta silittelijöiltä.

Iltapäivän vietin Elenan kanssa. Mun pääsiäisen pelasti kyllä Elenalta saadut Kinderit, koska näiden suklaa on ihan kamalaa! Ei tarvinnut ees olla kateellinen lasten karkkikasoille, kun pääsiäisrakeet maistu vaan väriaineelle ja suklaamunat oksennukselle... Katottiin leffa Netflixistä ja lojuttiin mun sängyllä. Ens viikko on pyhitetty urheilulle, tää on menny ihan penkin alle!

Niin ja koska täällä on edelleen sunnuntai, voin vielä toivotella hyvää synttäriä pikkusiskolle! Mulla on sinua hullu ikävä <3 58 päivää niin nähdään! Innostuin kaivelemaan vähän arkistojen aarteita....

Day 52

Tulin pikasesti nakkaan muutaman kuvan tänne teille. Oon valmis nukkumaan, pitkä päivä takana. Etsittiin kolikoita ja rakennettiin talo Discovery museumissa, käytiin playdeiteillä ja syötiin makaroonimössöä. Miten onnelliseks voi yks noin perusruoka tehdäkään ihmisen!? 

Töistä suoraan lenkille pitkästä aikaa, en oo saanut aikaan mitään järkevää San Diegon jälkeen. Ja mistä nuo kaikki pisamat on ilmestyny!

Illalla käytiin Elenan kanssa syömässä Sol Foodissa. Viime kerralla en tainnut ees ehtiä ottaa kuvaa ateriasta kun oli niin kiire syömään... Tässäki kyllä ehin jo ottaa muutaman palan, ennen ku ehdin kaivaa kameran esille. Oli nälkä!

Day 51

Täysi työpäivä takana! Oli aika rankkaa, vaikka mukavaakin kyllä myös. Olin lasten kanssa aamun kun hostäiti hoiti asioita. Lapset pelleili minun sängyssä samalla kun pakkailin vähän tavaraa mukaan päivän reissulle ja laitoin itseni valmiiksi. Oon huomannut nyt, kun ollaan oltu paljon nelistään, että lapset käyttäytyy paljon paremmin kun ollaan kolmestaan. Ne ei kiukuttele mulle läheskään yhtä paljon kun niiden äidille...

Otettiin aamupäivällä lautta Cityyn. Mun mielestä se oli siistiä, en ollut ikinä ennen mennyt täällä lautalla. Sieltä näkee kaikki sillat, Alcatrazin ja tietenkin koko ajan lähestyvän San Franciscon. Tai siis näkis jos ei olis sumusta, kuten tänään... 

Syötiin lounasta ja pääsin maistamaan kuuluisia valkosipuliranskalaisia! Oli muuten hyväää. Otettiin satamasta polkupyörätaksi Pier 39:lle. Lapset oli ihan innoissaan tästä taksista ja munkin mielestä se oli ihan hauskaa. Oon aina halunnu ajella tämmösellä! Lisäksi meidän kuski oli entinen kilpapyöräilijä niin mentiin lujaa.

Käytiin tsekkaan merileijonat ja pyöriskeltiin muutamissa kaupoissa. Lapset alko olemaan aika väsyjä ja kiukkusia niin katsottiin paremmaksi suunnata kotia kohti. Sitä ennen kuitenkin kävin ostamassa maailman parhaita Taffyja! En oo oikein varma miten selittäisin mitä ne on. Vähän niinku toffeeta, semmosta tosi pehmeää. Ja niitä löytyy ihan kaikissa mauissa mitä vaan voi kuvitella. Oltiin kotona neljän aikaan ja viideltä olin off.

Tuntui, että tarviin hetken ulkona talosta niin suuntasin Tanjalle. Syötiin illallista sen perheen kanssa ja juoruiltiin vaan. Onneks mulla on Tanja täällä, mun suomityttö numero 1! Ihanaa, kun se on niin lähellä. Miten pärjään kun se neljän kuukauden päästä lähtee jo kotiin...

Väsyttää taas, päivä ulkona vei kaikki voimat. Aurinko paistoi koko päivän ja oli mukavan lämmintä. Toivottavasti huomennakin kun meillä on edessä päivä puistossa playdeittien muodossa. 

Suomessa onkin jo torstai, joten hyvää synttäriä maailman parhaalle iskälle <3 

Day 50

50 päivää Jenkeissä takana! Välillä tuntuu, että päivät ei kulu millään, mutta välillä aika taas vaan liitää ohitse. Parin viikon päästä voi jo sanoa, että alle 300 päivää jäljellä. Tiedä sitten kuulostaako se niin hyvältä... Vaikka nyt olen kyllä nauttinut täällä olosta, tänään oli tosi kiva päivä!

Olin periaatteessa töissä koko päivän, seiskasta melkein viiteen. Mutta myös hostäiti oli vapaalla, joten vietettiin päivä Cityssä. Syötiin lounasta kivassa pienessä ravintolassa ja jatkettiin siitä Golden Gate parkiin polkuveneilemään. Siellä oli semmoinen pieni lampi, jonka ympäri poljettiin ja katseltiin eläimiä ja maisemia. Myös lammen varmaan tuhat sorsaa kiersi meidän perässä, kun ei oltu huomattu isoa kylttiä joka kielsi eläinten ruokkimisen... Tuo polkeminen kävi ihan treenistä, varsinkin ku vieressä istu kaks muksua vaatimassa koko ajan vain lujempaa vauhtia. Siellä oli myös hulluna kilpikonnia! Tuossa yhdessä puussa oli varmaan kakskymmentä, että yrittäkääpä bongailla.

Veneilyn jälkeen käytiin vielä teellä Japanilaisessa puutarhassa. Siellä oli tosi kaunista, paljon puita, kukkia ja pieniä lampia. M sanokin, että "täällä on niin kaunista, että mulla melkein itkettää". Tiedä sitten mistä se sen keksi, kuulosti vähän hassulta tommosen pikkutytön suusta. 

Melko kuvapainotteista postausta tältä päivältä, mutta ei mulla hirveästi oo muuta kerrottavaa. Vietin illankin kotona, kun tuntuu vieläkin vähän univelka painavan. Kattelin Netflixiä ja syötiin dinneriä yhdessä. Huomenna on luvassa samantyylinen päivä, mennään kaikki yhdessä lautalla Cityyn ja katsomaan merileijonia Fisherman's Wharfille. 

Ai niii, tässä kuvat muutamasta San Diegon ostoksesta. Löysin korkkarit alle 20 eurolla, oli pakko ostaa kun mulla ei oo täällä mitään tuon tyylisiä. Melkein kaks kuukautta on mennyt pelkillä tennareilla ja lenkkareilla. California-hupparin olin aikonut ostaa vasta sitten vuoden lopussa, mutta nyt löyty sellanen, mitä en voinut jättää kauppaan! 

Yks juttu vielä! Oon superhappy koska....

San Diego

Viime viikonloppu oli ehdottomasti mun California-ajan paras! En edes tiedä mitä kirjottaisin tänne. Ehdittiin tekemään viikonlopun aikana niin paljon, johtuen ehkä siitäki että nukkuminen kolmena yönä yhteensä tais jäädä alle kymmeneen tuntiin... Tänään iskikin sitten kunnon maanantai masennus, kun piti palata takaisin San Franciscoon ja töihin. 

Mutta alotetaanpas perjantaista. Lento San Diegoon lähti ennen kahdeksaa illalla, ja olin lentokentällä jo kolmea tuntia ennen. En ollut aivan varma paljon matkaan pitää varata aikaa, niin ajattelin, että parempi olla ajoissa. Lentokentällä ehdinkin sitte ottaa varmaan miljoona lentokenttä-selfietä, datailla ja laskea Aishan kanssa minuutteja Whatsappissa. Olin perillä yhdeksän jälkeen. Olin suunnitellut nukkuvani lentokoneessa, mutta eihän siitä mitään tullut. En osannut ees istua paikoillani kun olin niin innoissani! Onneks siellä oli kaksi oikein mukavaa miestä kyselemässä multa muunmuassa Suomen ja Venäjän tilanteesta... Kaikki osaa varmaan kuvitella kuinka hyvin osasin näihin vastata.

Aisha oli mua vastassa kentällä, ja sen koira Bubzi tietenkin kanssa. Oltiin Bubzin kanssa ihan parhaita kavereita Maltalla, mutta ei kai koira voi sitä muistaa? Kuitenkin se nukku ekasta yöstä lähtien mun kainalossa niinkuin aina ennenkin. Iski hirveä koirakuume. Mulla kyllä vähän jännitti, että miten meillä lähtee 2,5 vuoden tauon jälkeen jutut sujumaan, mutta ei olis voinut kyllä paremmin mennä. Vois melkein sanoa, että tultiin vielä paremmin juttuun kuin silloin. Johtuen ehkä siitäkin, että oon nykyään paljon varmempi minun englannin kanssa, ja pystyn paremmin heittämään läppää eikä mee kaikki hauskat jutut vähän ohi. 

Aishan luona meitä odotteli viskipullo, ja hyi hitto voin kertoa että oli pahaa. Sekottelin aina vaan lisää kokista ja Aisha naureskeli, että missä on se Maltan partygirl... Vietettiin iltaa Downtownissa, kierrellessä baarista toiseen. Tanssittiin, muisteltiin vanhoja ja oli kyllä tosi hauskaa! En tuu varmaan ikinä tottumaan siihen, kuinka paljon huomiota mun hiuksilla täällä saa. Useampi tyyppi tuli vaan kertomaan kuinka rakastaa mun hiuksia, thänks niin mieki! Punapäitä täällä ei siis hirveästi näy, erotun todellakin joukosta. Tätä iltaa kyllä muistellaan varmaan vielä monta kertaa jälkeenpäin!

En saanut nukuttua yöllä kuin pari tuntia, en osaa sanoa miksi. Mulla on täällä niin vakiintunut rytmi, kymmeneltä nukkumaan ja puoli seiskan maissa ylös, niin en osannut sitten nukkua sen pitempään lauantainakaan vaikka oltiin päästy nukkumaan vasta reilusti neljän jälkeen. Aisha asuu siis ihan San Diegon keskustassa, lähellä kaikkea mitä vaan voit tarvita. Napattiin läheisestä kahvilasta aamupalat mukaan ja lähdettiin katsomaan Aishan kaverin lippujalkapallo(?) peliä. Pelin säännöistä en kyllä oikeen päässy selville, ja Aishakin tunnusti mulle, ettei sillä ollut mitään hajua pelin ideasta... Näytti ehkä vähän amerikkalaiselta jalkapallolta, ilman niitä hirveitä suojavarustuksia. Ja sitten näillä oli semmoset nauhat vyötäröllä joita välillä kiskottiin irti. No, uusia kokemuksia ainakin jos ei muuta!

Pelin jälkeen suunnattiin rannalle ottamaan aurinkoa. Lyhyiden yöunien jälkeen iski hieman väsy, ja nukahdinkin sitten pienet päikkärit siinä rannalla. Ei ollu hyvä idea.. Eihän sitä siellä rannalla huomannut, mutta kotona sitten. Onnistuin siis ekaa kertaa polttamaan itseni täällä ollessani, good job! Selkä oli aika punanen, mutta oon rasvaillut sitä koko ajan, niin nyt alkaa jo helpottaa. Tuo ranta millä oltiin, Mission Beach, oli aivan ihana. Paljon pieniä ravintoloita, putiikkeja, ja hullun hyvää jätskiä. 

Kuvaaminen jäi koko reissulla aika vähäiseksi, en ottanut kameraa edes mukaan ja puhelimestakin tuntu aina olevan akku lopussa väärässä paikassa..

Illalla suunnattiin tietenkin taas kiertelemään muutamat discot parin Aishan kaverin kanssa. Otettiin vähän iisimmin, mutta tanssittiin silti valomerkkiin saakka, mikä muuten tulee täällä jo ennen kahta. Syötiin iltapalaksi pizzaa ja brownieita sängyssä, tämä viikko onki sit parempi viettää kuntoilun parissa...

Sunnuntaina nukuttiin vähän pitempään ja noustiin lopulta ylös vasta puolen päivän aikaan. Käytiin brunssilla ja ajettiin Pacific Beachille. Tarkotus oli mennä ottamaan vähän brunaa etuosallekin, mutta aurinko ei oikein tullut esiin pilvien takaan. Päädyttiin vaan kävelemään rannalla, syömään froyoa ja vähän shoppailemaankin. Laitan kuvia ostoksista kun vaan kerkeän kuvailemaan. 

Meidän oli tarkotus käydä sunnuntaina vain syömässä ulkona, mutta muutama Aishan kaveri tuli kylään ja sai houkuteltua meidätkin ulos. Sovittiin, että puolilta öin ollaan kotona, lentokentällä piti kuitenkin olla viiden aikaan aamulla. Meillä oli kuitenkin liian kivaa, eikä ihan pysytty aikataulussa.  Lopulta kotiuduttiin kolmen jälkeen, käväsin suihkussa ja ilman yöunia jatkettiin sitten lentokentälle viideltä. Vähän meinas heikottaa, mutta onneksi sain ottaa kotona parin tunnin päikkärit ennen töihin ryhtymistä.

Mulla on nyt jo ikävä San Diegoon, rakastuin siihen paikkana ihan täysin. Uusi reissu onkin jo suunnitteilla! Tää viikonloppu oli kyllä täydellinen irtiotto au pair-arjesta. Tuntu vaan tosi hankalalta tulla takasin, olis niin mahtavaa jos mun hostperhe olis San Diegossa. Pääsisin näkemään enemmän näitä kaikkia ihmisiä joihin tutustuin tänä viikonloppuna, en vaan malta odottaa, että pääsen sinne takaisin! Parasta viikonlopussa oli varmasti se vapauden tunne. Ei tarvinnut ilmottaa kenellekään, että missä oon ja kenen kanssa. Sain tulla ja mennä niinkuin halusin, miettimättä sitä, että oonko nyt liian myöhään kotona, tai häiritsenkö muita tekemisilläni. Vaikka en mun hostäidille olekaan periaatteessa tilivelvollinen mun tekemisistä vapaa-ajalla, haluaa se kuitenkin yleensä tietää missä meen, ja että oon turvassa. Ymmärrän kyllä tämän täysin, mutta nyt tuntu niin mahtavalta kun sain sen vapauden tunteen takasin, mikä mulla on Suomessa yksin asuessa. 

Hei nii joo, pakko mainita, että yks minun lempparijutuista oli ehottomasti ihan vaan Aishan auto! Avoauto, aurinko ja musiikki täysillä, ei oo parempaa yhdistelmää. 

 Väsynyt, mutta onnellinen on tää tyttö rankan viikonlopun jälkeen, siks onkin aika suunnata unten maille! Tai no, oon vetäny tässä kuudesta asti pikku päikkäreitä, ja välillä kirjotellu aina välissä jotain. Nyt kuitenkin peiton alle, että oon reippaana huomenna. Lapsilla on spring break niin tää viikko on vähän erilainen, pitää yrittää keksiä jotain kivaa tekemistä huomiselle! 

Ready to go!

En oo tänään ollut töissä juuri ollenkaan. Toisaalta ärsyttää, kun jos olisin tiennyt tän, olisin varannut lennot jo eiliselle. Mutta onpas ainakin ollut aikaa pakkailla ja hoitaa vähän asioita. 
Aamulla vietin vaan pari tuntia B:n kanssa kun HM kävi omilla asioillaan ja sitten oon vaan hengaillu kotona iltaa odotellen. 

Nyt olis vielä pari minuuttia ennen kun pitää suunnata bussille, jeeee! En malta odottaa. Jännittää vähän myös, oon nähnyt Aishaa viimeksi 2,5 vuotta sitten. Täällä laukku sylissä istun ja ootan, että saan kyydin bussille, joka vie mut kentälle. Kuullaan maanantaina! Hauskaa viikonloppua sinne kotiin <3