Mutta alotetaanpas perjantaista. Lento San Diegoon lähti ennen kahdeksaa illalla, ja olin lentokentällä jo kolmea tuntia ennen. En ollut aivan varma paljon matkaan pitää varata aikaa, niin ajattelin, että parempi olla ajoissa. Lentokentällä ehdinkin sitte ottaa varmaan miljoona lentokenttä-selfietä, datailla ja laskea Aishan kanssa minuutteja Whatsappissa. Olin perillä yhdeksän jälkeen. Olin suunnitellut nukkuvani lentokoneessa, mutta eihän siitä mitään tullut. En osannut ees istua paikoillani kun olin niin innoissani! Onneks siellä oli kaksi oikein mukavaa miestä kyselemässä multa muunmuassa Suomen ja Venäjän tilanteesta... Kaikki osaa varmaan kuvitella kuinka hyvin osasin näihin vastata.
Aisha oli mua vastassa kentällä, ja sen koira Bubzi tietenkin kanssa. Oltiin Bubzin kanssa ihan parhaita kavereita Maltalla, mutta ei kai koira voi sitä muistaa? Kuitenkin se nukku ekasta yöstä lähtien mun kainalossa niinkuin aina ennenkin. Iski hirveä koirakuume. Mulla kyllä vähän jännitti, että miten meillä lähtee 2,5 vuoden tauon jälkeen jutut sujumaan, mutta ei olis voinut kyllä paremmin mennä. Vois melkein sanoa, että tultiin vielä paremmin juttuun kuin silloin. Johtuen ehkä siitäkin, että oon nykyään paljon varmempi minun englannin kanssa, ja pystyn paremmin heittämään läppää eikä mee kaikki hauskat jutut vähän ohi.
Aishan luona meitä odotteli viskipullo, ja hyi hitto voin kertoa että oli pahaa. Sekottelin aina vaan lisää kokista ja Aisha naureskeli, että missä on se Maltan partygirl... Vietettiin iltaa Downtownissa, kierrellessä baarista toiseen. Tanssittiin, muisteltiin vanhoja ja oli kyllä tosi hauskaa! En tuu varmaan ikinä tottumaan siihen, kuinka paljon huomiota mun hiuksilla täällä saa. Useampi tyyppi tuli vaan kertomaan kuinka rakastaa mun hiuksia, thänks niin mieki! Punapäitä täällä ei siis hirveästi näy, erotun todellakin joukosta. Tätä iltaa kyllä muistellaan varmaan vielä monta kertaa jälkeenpäin!
En saanut nukuttua yöllä kuin pari tuntia, en osaa sanoa miksi. Mulla on täällä niin vakiintunut rytmi, kymmeneltä nukkumaan ja puoli seiskan maissa ylös, niin en osannut sitten nukkua sen pitempään lauantainakaan vaikka oltiin päästy nukkumaan vasta reilusti neljän jälkeen. Aisha asuu siis ihan San Diegon keskustassa, lähellä kaikkea mitä vaan voit tarvita. Napattiin läheisestä kahvilasta aamupalat mukaan ja lähdettiin katsomaan Aishan kaverin lippujalkapallo(?) peliä. Pelin säännöistä en kyllä oikeen päässy selville, ja Aishakin tunnusti mulle, ettei sillä ollut mitään hajua pelin ideasta... Näytti ehkä vähän amerikkalaiselta jalkapallolta, ilman niitä hirveitä suojavarustuksia. Ja sitten näillä oli semmoset nauhat vyötäröllä joita välillä kiskottiin irti. No, uusia kokemuksia ainakin jos ei muuta!
Pelin jälkeen suunnattiin rannalle ottamaan aurinkoa. Lyhyiden yöunien jälkeen iski hieman väsy, ja nukahdinkin sitten pienet päikkärit siinä rannalla. Ei ollu hyvä idea.. Eihän sitä siellä rannalla huomannut, mutta kotona sitten. Onnistuin siis ekaa kertaa polttamaan itseni täällä ollessani, good job! Selkä oli aika punanen, mutta oon rasvaillut sitä koko ajan, niin nyt alkaa jo helpottaa. Tuo ranta millä oltiin, Mission Beach, oli aivan ihana. Paljon pieniä ravintoloita, putiikkeja, ja hullun hyvää jätskiä.
Kuvaaminen jäi koko reissulla aika vähäiseksi, en ottanut kameraa edes mukaan ja puhelimestakin tuntu aina olevan akku lopussa väärässä paikassa..
Illalla suunnattiin tietenkin taas kiertelemään muutamat discot parin Aishan kaverin kanssa. Otettiin vähän iisimmin, mutta tanssittiin silti valomerkkiin saakka, mikä muuten tulee täällä jo ennen kahta. Syötiin iltapalaksi pizzaa ja brownieita sängyssä, tämä viikko onki sit parempi viettää kuntoilun parissa...
Sunnuntaina nukuttiin vähän pitempään ja noustiin lopulta ylös vasta puolen päivän aikaan. Käytiin brunssilla ja ajettiin Pacific Beachille. Tarkotus oli mennä ottamaan vähän brunaa etuosallekin, mutta aurinko ei oikein tullut esiin pilvien takaan. Päädyttiin vaan kävelemään rannalla, syömään froyoa ja vähän shoppailemaankin. Laitan kuvia ostoksista kun vaan kerkeän kuvailemaan.
Meidän oli tarkotus käydä sunnuntaina vain syömässä ulkona, mutta muutama Aishan kaveri tuli kylään ja sai houkuteltua meidätkin ulos. Sovittiin, että puolilta öin ollaan kotona, lentokentällä piti kuitenkin olla viiden aikaan aamulla. Meillä oli kuitenkin liian kivaa, eikä ihan pysytty aikataulussa. Lopulta kotiuduttiin kolmen jälkeen, käväsin suihkussa ja ilman yöunia jatkettiin sitten lentokentälle viideltä. Vähän meinas heikottaa, mutta onneksi sain ottaa kotona parin tunnin päikkärit ennen töihin ryhtymistä.
Mulla on nyt jo ikävä San Diegoon, rakastuin siihen paikkana ihan täysin. Uusi reissu onkin jo suunnitteilla! Tää viikonloppu oli kyllä täydellinen irtiotto au pair-arjesta. Tuntu vaan tosi hankalalta tulla takasin, olis niin mahtavaa jos mun hostperhe olis San Diegossa. Pääsisin näkemään enemmän näitä kaikkia ihmisiä joihin tutustuin tänä viikonloppuna, en vaan malta odottaa, että pääsen sinne takaisin! Parasta viikonlopussa oli varmasti se vapauden tunne. Ei tarvinnut ilmottaa kenellekään, että missä oon ja kenen kanssa. Sain tulla ja mennä niinkuin halusin, miettimättä sitä, että oonko nyt liian myöhään kotona, tai häiritsenkö muita tekemisilläni. Vaikka en mun hostäidille olekaan periaatteessa tilivelvollinen mun tekemisistä vapaa-ajalla, haluaa se kuitenkin yleensä tietää missä meen, ja että oon turvassa. Ymmärrän kyllä tämän täysin, mutta nyt tuntu niin mahtavalta kun sain sen vapauden tunteen takasin, mikä mulla on Suomessa yksin asuessa.
Hei nii joo, pakko mainita, että yks minun lempparijutuista oli ehottomasti ihan vaan Aishan auto! Avoauto, aurinko ja musiikki täysillä, ei oo parempaa yhdistelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti