Day 57

On tää elämä täällä kyllä yhtä vuoristorataa. Eilen itkulle ei tullu loppua, mutta tänään on ollut paljon parempi päivä! Lapset oli tosi söpöjä koko päivän ja oli muutenkin mukavaa. 

Aamu alkoi taas perus aamupalalla, pannukakkuja ja appelsiinia. Siinä tää mun terveellinen elämä... Käveltiin B:n kanssa koululle ja oltiin vähän ajoissa niin otettiin sitten pieni paussi bussipysäkillä. Tuo viidensadan metrin kävelymatka kouluun otti kuulemma voimille, varsinkin kun piti itse kantaa "painavaa" reppua. Kävin kirjaamassa B:n koululle ja jatkoin suoraan lenkille. Piti taas ottaa parit lenkkimaisemakuvat, ihan vaan todistaakseni, että oon ollu reipas.

Mun lenkistä tuli vielä rankempi kun tarkoitus, koska just kun pääsin sinne mistä oli tarkoitus kääntyä kotiin, meidän siivooja soitti, että oli unohtanut avaimensa ja mun piti sitten juosta pikapikaa päästämään se sisälle... 

Kotona skypettelin pari tuntia perheelle ja hellulle. Meinas tulla kiire lounaalle, kun aika vaan hujahti siinä jutellessa. Ihana skype, mun jenkkivuoden pelastus! Elena haki mut kahdeltatoista ja lähdettiin Panda Expressiin syömään. Kyseessä on siis semmonen kiinalainen pikaruokaravintola, jossa valitset tiskiltä mitä haluut syödä ja saat siitä sapuskat mukaan samantien. Ihan hyvää, mutta meiän Tornion kinkkiä ei kyllä voita mikään, siihen tulokseen oon tullu. Noh, ruokaa oli ainakin riittävästi! En muuten tiiä oonko kertonu, mutta mulla ärsyttää se, että ei oo oikeastaan järkeä ottaa noita ruoan loppuja mukaan kun meillä ei oo kotona mikroa! En ymmärrä miten nää pärjää mikroa. Kaikki ruoka pitää lämmittää kattilassa tai uunissa.. Eikä vedenkeitintä, kattilaan vaan vettä jos haluaa teetä!

Käytiin myös vähän pyörimässä kaupoissa ja froyolla. Ja ei voi olla totta, löysin vihdoinki sitä vaahtokarkin makusta mitä oon etsinyt jo melkein kaks kuukautta. Ja mistäpä muualtakaan, kun tuosta lähimmästä ja kaikista kuppasimman näkösimmästä froyo-paikasta! Melkein myöhästyin hakemasta B:tä koulusta kun olin niin innoissaan. 

Hain molemmat lapset koulusta ja ajeltiin kotiin snackseileen. Oli tarkotuksena lähteä puistoon, mutta Margie keksi jostain alkaa kokeilemaan minun vaatteita ja siinä se iltapäivä sitten vierähtikin. Osaa nuo kyllä olla aika söpöjä! Margie käveli täällä korkkarit jalassa ja minun toppi mekkona ja kuunneltiin musiikkia. Joskus tää työ ei kyllä tunnu työltä. Onneks joskus on tämmösiäkin päiviä, oon nauranut enemmän kun pitkään aikaan. 

Illalla syötiin yhdessä dinneriä ja Tanja tuli käymään kyläileen. Oli kyllä ihanaa päästä näkemään taas viikonlopun jälkeen. Tanja oli siis Long Beachilla lomailemassa ja nyt päästiin sitten vaihtamaan kuulumiset. Ilta meni aika lailla kuivien Suomi-juttujen parissa, naurettiin toistemme karsealle suomen kielelle ja loikoiltiin vaan sängyllä. Käytiin Starbucksissa kaakaolla ja sit Tanja droppas mut kotiin. Nyt täytyis lähteä nukkumaan, huomenna kymmenen tuntia töitä edessä. Onneks on varmaanki luvassa playdatet Tanjan lasten kanssa. Ja huomenillalla on vihdoin tän kuun au pair meeting! Mennään jalkahoitoon ja syömään, oon ihan innoissaan. Saa nähdä kerkeänkö huomenna kirjoitella enää sen jälkeen, mutta torstaina viimeistään...