NYC part 3

Sunnuntaiaamuna nautittiin vikaa kertaa hotellin aamupalasta ja otettiin heti aamusta suunnaks Rockefelle Center ja Top of the Rock- näköalatasanne. Meillä oli aika varattuna kello kymmenen, sillä haluttiin päästä näkemään kaupunki päivänvalossa. Mie kun kävin tuolla pimeän aikaan jo silloin Training school viikolla. Perille päästyämme kuultiin kuitenkin, että näkyvyys huipulta on tällä hetkellä täys nolla, joten päätettiin siirtää meidän vierailua iltaan. 

Lähettiin sitten samantien kohti Penn Stationia, josta meidän oli tarkoitus ottaa bussi kohti New Jerseytä ja MetLife Stadiumia. Päivän ohjelmassa oli siis jenkkifutista, New York Giants vastaan Houston Texans. Oikean bussin löytämisessä ei ollut ongelmaa, seurattiin vaan pelipaitoja. Bussimatka kesti parikyt minuuttia ja päädyttiinkin olemaan perillä melkein pari tuntia pelin alkua. Seurailtiin siinä kun ihmiset oli tailgating, eli grillailemassa ja juhlimassa parkkipaikalla ennen pelin alkua. Ihan hauska traditio mun mielestä. 

Peli kului aikalailla syödessä, juodessa ja Aleksin selittäessä mulle sääntöjä. Mietittiin, että kyllä vois tyypeillä meidän vieressä olla aika hauskaa jos ymmärtäis suomea. Sen verran tyhmiä kysymyksiä mulla oli, mutta nyt ymmärrän sentään pelin idean. Huomasin jopa eilen salilla jumittuvani jalkaprässiin ihan vaan siksi, että siitä näky hyvin telkkari ja A:n lempparijoukkueen peli... Oon ihan yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintosta tuolla pelissä mun mielestä oli! Ainoa ongelma oli, että ilma oli varsinkin loppuajasta ihan pirun kuuma.

Sainkin siitä kuumuudesta tosi huonon olon, jota ei ainakaan helpottanut parin tunnin bussimatka takas Manhattanille. Miten on oikeasti edes mahdollista, 20 minuuttia sinne ja 120 minuuttia takasin?! New Yorkin liikenne, siinä syy... Olin ihan varma, että kuolen sinne bussiin, tuskanhiki vaan valu pitkin selkää. 

Päästiin kuitenkin perille vihdoin ja suunnattiin ekaks kahville. Mulle jotenkin iski teenjuonti taas päälle kun A tuli tänne. Suomessa join teetä koko ajan, sitte se vaan loppu kun tulin tänne ja nyt litkin taas monta kuppia päivässä. Ja hauskintahan tässä on se, että se loppu melkeinpä seinään taas siihen kun vein A:n viime tiistaina bussipysäkille. Mutta takaisin aiheeseen. Kierreltiin muutamat kaupat siinä meidän Top od the Rock- aikaa odotellessa, A pyöri ikuisuuden NHL-storessa ja mie kilttinä tyttöystävänä kannoin taas ostoksia...

Vihdoin kello tuli sit kahdeksan ja päästiin sinne kaupungin kattojen ylle katsomaan cityn valoja. Maisemat oli tietenkin samat kuin viimeksikin, mutta nyt oli aika spesiaali seura ja tuhat kertaa parempi ilma! Eli kaikin puolin kivempaa :) 

Rockefeller Centeriltä otettiinkin metro suoraan kotiin ja haettiin taas subia iltapalaks. Oltiin molemmat ihan tajuttoman väsyneitä, mutta illan hommana oli vielä kamojen kasaan laitto. Laitettiin molemmille herätykset soimaan keskellä yötä, kello kolmelta. Itehän kyllä en olis kelloa oikeastaan edes tarvinnut kun valvoin melkein koko yön tarkistelemassa ettei vaan nukuta pommiin. 

Maanantaiaamu saapui siis meille melko aikaisin ja puol neljältä oltiin jo metroasemalla odottelemassa metroa. Meidän lento lähti Newarkin lentokentältä, New Jerseyn puolelta, joten sinne siirtymiseen täytyi ottaa vähän aikaa, lähtöaika kun oli puoli kasilta. Käveltiin neljän aikaan keskellä New Yorkin keskustaa ja kyllä se vain sielläkin oli melko hiljaista. Ei nyt ehkä ihan Tornio-hiljaista, mutta sen hulinan jälkeen mikä siellä päivällä vallitsee, tuntui öiset kadut aika kuolleilta. 

Otettiin juna Penn Stationilta suoraan lentokentälle. Vaikeuksilta ei ihan vältytty, mutta selvittiin! Nyt voin sanoa, että osaan kyllä liikkua missä vaan ainaki niin kauan ku puhelimessa nettiä, ja mun puhelimen tapauksessa myös akkua, riittää. Oltiin lentokentällä hyvissä ajoin, mutta ei siltikään saatu vierekkäisiä paikkoja. Napattiin kentällä vähän aamupalaa ja sitten vilkuteltiinkin jo heihei New Yorkille ja päätin, että tänne kyllä vielä palataan. 

Kokonaisuudessaan toi New Yorkin reissu oli mulle kyllä yks onnellisimpia aikoja jenkeissä. Tuo paikka on aina ollu yks minun unelma, ja sinne pääseminen oli ihan mahtavaa. Mutta toisaalta tuli taas selväksi, ettei musta olis sinne asumaan, kun viidentenä päivänä alkoi jo ihmismäärä vähän ahdistaa. Ja kaikki jotka tietää mut, tietää kuinka kamalaa tää on mulle, näin siellä nimittäin ainakin viis rottaa ja olin kuolla joka kerta... Mutta siitä huolimatta, oon niin onnellinen, että päästiin tonne yhdessä!

Seuraavassa postauksessa onkin sitten meidän seikkailuista täällä mun huudeilla!

NYC part 2

Perjantaiaamuna heräiltiin, toinen virkeänä ja toinen vähän vähemmän virkeänä. Tarkoitus oli lähteä aamusta liikenteeseen, mutta Aleksi vaati päikkäreitä heti aamupalan jälkeen. En ymmärrä, että miks ei muka voi yöllä nukkua mutta päivällä voi ku mie olisin täynnä energiaa? :D Käytin sitten ajan hyödyksi ja vaihtelin telkkarista kanavia koko puolen vuoden edestä, meiltä kun ei sitä telkkaria löydy.

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin sitten taas kohti cityä. Meidän hotellilta oli siis viiden minuutin kävely metroasemalle ja sieltä päästiin suoraan metrolla kymmenessä minuutissa keskelle Manhattania. Metrokortti viikoks maksoi 30 dollaria ja se katto siis melkein kaikki meidän reissaamiset. Kyllä sitä kieltämättä tulikin varmasti hintansa edestä käytettyä, me kun ei kierretty noita nähtävyyksiä ehkä kaikista fiksuimmassa järjestyksessä vaan pyörittiin joka päivä vähän jokaisessa saaren osassa. Metrot oli myös yllättävän helppoja käyttää. Olin ajatellut mielessäni, että tullaan olemaan ihan hukassa. Kaks Torniolaista New Yorkissa... Mutta hyvin selvittiin, mitä nyt välillä piti tsekkailla tota meidän melkein taskukokoista karttaa.

Suunnattiin suoraan lounaalle Hard Rock Cafeen, niitten fajitakset on parhaita! Kun massut oli täynnä, otettiin suunnaksi meidän eka kohde, Brooklyn Bridge. Mentiin metrolla Brooklyniin ja käveltiin sieltä sitten sillan yli. Ihan siisti paikka, sinne olis ollut kiva päästä kävelemään vielä illallakin! Sieltä oli hyvät näkymät myös cityn pilvenpiirtäjiin. En oikeasti voi edes tajuta kuinka mahdottomasti korkeinta rakennuksia voi pienelle saarelle mahtua. 

Sillalta jatkettiin sitten taas metrolla Battery Parkiin tsekkaamaan vapauden patsas. Eihän sitä ihan hirveen hyvin tuolta Manhattanin puolelta nää, mutta mulla ei ollu hirveetä hinkua semmoseen pikku paattiin seilaamaan. Jatkettiinkin sitten matkaa Wall Streetille katsomaan pukumiehiä, mutta enemmän siellä oli mun mielessä japanilaisia turisteja kameroidensa kanssa kun niitä miehiä. TJ Maxx siellä kuitenkin oli ja A innostu shoppailemaan ihan kunnolla. En ymmärrä mikä näihin miehiin menee täällä. Eka iskä osti vaatetta varmaan kymmeneks vuodeks ja nyt taas mie jouduin vaan kulkemaan perässä ja kantamaan ostoksia... Eikö sen pitäis mennä toisin päin!?

Loppuilta meillä menikin yhtä tiettyä Victoria's Secretiä etsiessä. Kierrettiin muutamat korttelit ympäri ja yks väärä VS ennen kuin löydettiin se minkä halusin. Kuluuhan se ilta tietenkin niinkin. Iltapalaks napattiin hotellin vierestä subia ja vietettiin perjantai-iltaa erittäin rauhallisesti hotellilla katsoen Vain Elämää puhelimesta. Mun elämä on pelastettu kun se näkyy täälläkin! 

Lauantai alkoi normaaliin tapaan hotellin aamupalalla, jonka jälkeen lähdettiinkin samantien reissuun. Aloitettiin päivä maailman suurimalla Macy'sillä, joka on siis vähän Stockan tyylinen tavaratalo. Etsittiin miesten osastoa varmaan kymmenen minuuttia, niin iso se laitos oli! Löydettiin kuitenkin sieltä Aleksille vihdoin hyvät Converset. 

Käveltiin siitä Madison Square Gardenille ja New Yorkin pääpostin portaille kahville. Istahdettiin alas ja huomattiin, että siinä meidän vieressä on muotikuvaukset täydessä vauhdissa, niin siistiä! Meillä oli tälle päivälle sovittuna treffit mun Training school-Lauran kanssa ja odoteltiinkin sitä sitten siellä portailla hetkinen kun sen juna tuli ihan siihen viereen. Oli helppo löytää toisemme, se kun kuulemma näki mun hiukset puolen kilsan päähän...

Otettiin yhdessä metro kohti Lauran lemppari kaupunginosaa, SoHoa. Syötiin mexicolaista lounaaksi, kierreltiin markkinakojuja ja napattiin jälkkäriks super herkullisen näköiset crepsit. Näköiset siksi, että jouduin vähän pettyyn mun jälkkäriin, ihan omasta syystä kylläkin. Luin listaa vähän väärin enkä tajunnu, että siinä on pistaasijätskiä mikä mun mielestä maistuu ihan sushilta. Ei sillä, että sushissa olis mitään pahaa, mutta jätskinä se ei ainakaan mulle maistu...

Jatkettiin matkaa kävellen West Villageen suomalaisten irkkareiden perässä. Laura innostu kuvaileen vähän matkalla ja osa tän postauksen kuvista onkin sen ottamia, kiitos siitä! West Villagesta tuli kyllä ihan mun lempparipaikka Manhattanilta. Rauhallista ja nättiä, täynnä söpöjä pieniä kujia ja katuja. Karkkikauppakin löytyi, samoin kuin suomalainen kirkko, vallitkoon rauha maailmassa. Sain pienet hepulit siellä karkkikaupassa ja ostin kahdellatoista dollarilla kaks sataa grammaa karkkia. Mutta oli se kyllä sen arvoista. 

Herkkuostosten jälkeen käveltiin vielä pari korttelia eteenpäin etsimään Sinkkuelämää-Carrien ovea. Ajatelkaa, käveltiin maileja yhden oven takia! Tai no ehkä vähän myös karkkien. Löyty sieltä sit se ovikin ja pitihän sieltä tietenkin kuvat ottaa. Tausta ei vaan oo kivoin kun naapurissa oli remontti ja toisella puolella asuu kuulemma vihanen papparainen, niin ei kehdattu jäädä kovin pitkäks aikaa hengaileen.

Sitten olikin aika sanoa heiheit Lauralle ja lähteä kiertään Madame Tussaud'sin vahakabinetti. Oon aina halunnut päästä käymään siellä ja luulisin, että New Yorkin on yks isoimmista. Oli ihan siistiä ja M oli maailman kateellisin kun kerroin kotona, että pääsin kuvaan Katy Perryn kanssa. Huijasin kyllä sille, että se oli oikea ja se hetken jopa usko!
Issa, the first one is just for you ;)

Syötiin illallista jossain Texas BBQ-paikassa ja hengailtiin sen jälkeen vielä vähän aikaa Times Squarella katselemassa ihmisiä ja niitä valoja. Se paikka on vaan ihan uskomaton. Rakastan niitä kaupungin valoja ja hälinää. En vain voi uskoa, että oon päässyt käymään siellä, paikassa josta oon nähnyt niin monia kuvia ja johon oon aina haaveillut pääseväni. Oon varma, että palaan tuonne vielä joskus. 

Kymmenen pistettä ja papukaija-merkki creepyn papparaisen bonganneelle...

Vielä yks New York-postaus luvassa! Oon viettänyt tänään tosi rauhallista sunnuntaita. Katsellut Netflixiä, kirjoitellut blogia ja kävässyt pyörähtämässä ostarilla. Illalla vedettiin Isabellen kanssa rankin salitreeni pitkään aikaan ja huomenna pääsen tuskin ylös sängystä. Oon hullun innoissaan kun ens viikonloppuna on taas San Diegon reissu, en ookaan pitkään aikaan käynyt juhlimassa! 

NYC part 1

En ees tiedä mistä alottaisin. Tuntuu, että meidän reissusta on jo ikuisuus ja se tapahtu ihan eri maailmassa. Olin maailman onnellisin koko viikon, ja nyt California, ja varsinkin yksinolo, tuntuu vaan masentavalta. Tylsää, kun nyt ei oo mitään odotettavaa kun kaikki vierailut on takana. Seuraavan kerran nään tuttuja naamoja vasta sitten jossain vaiheessa maaliskuuta kun laskeudun Suomen maan kamaralle. 

Mun reissu alkoi siis vähän päälle kaks viikkoa sitten tiistaina, 16.9. Töiden jälkeen vähän paniikkipakkailin yllättäen viimetipassa ja sit Isabelle nakkas mut bussille. Alko olla jo pientä jännitystä ilmassa, varsinkin kun tiesin, että Aleksi oli jo New Yorkissa odottelemassa. Mun lento lähti yheltätoista illalla ja jouduin tietenkin keskipaikalle istumaan joten unet jäi aika vähille. Ei sillä, että olisin hirveästi pystyny nukkumaankaan kun olis tehny mieli mennä vaan käskeen lentäjää pistään kaasun pohjaan... Kaiken lisäks mun flunssa aiheutti ihan hirveän paineen korviin ja päähän, jossain välissä tuntu, että pää räjähtää. 5 ja puol tuntia kului kuitenkin vihdoin ja laskeuduttiin JFK:lle keskiviikkoaamuna seiskan maissa paikallista aikaa. 

Perillä meillä oli vähän vaikeuksia löytää toisiamme ja mulle meinas iskeäkin jo pieni kiukku. Lopulta kuitenkin löyty tutut kasvot sieltä miljoonien joukosta ja siitä lähtien olinkin sitte pieni vesiputous... Kello oli Cali-aikaa vasta 4:30 aamulla joten pientä väsymystäkin oli ehkä ilmassa. Napattiin aamukaakaot kentältä ja lähdettiin sitten suunnistamaan hotellille päin. Mulla ei ollut mitään hajua mistään, olin ajatellut, että selvitellään sitte kentällä, mutta Aleksilla oli kaikki aikatauluja myöten selvillä! 

Meidän hotelli ei ollut ihan Manhattanilla, mutta silti tosi kätevien yhteyksien päässä Queensissa, noin vartin metromatkan päässä Times Squarelta. Oltiin hotellilla ennen kymppiä jo, tarkoituksena jättää kamat säilöön ja lähteä tutkimaan kaupunkia, mutta kiltti respasetä ohjaskin meidät aamupalalle ja saatiin meidän huonekin samantien. Olin aika kuollut, nuha ja melkein uneton yö pakotti mut heti päikkäreille. Huonoa tuuri meillä kyllä riitti ton sairastelun suhteen, mutta onneks päikkärit autto ja päästiin niiden jälkeen seikkaileen Manhattanille. 

Ensimmmäisenä cityssä oli tietenkin pakko saada jotain syötävää. Päädyttiin TGI Friday's:iin, kun en oo sitä ennen kokeillut, mutta oli ainakin mulle aikamoinen pettymys. Kuivia kanapaloja ja huonoja ranskiksia sisälsi siis sen päivän lunch/dinner. Keskiviikolle meillä ei ollut kummempaa suunnitelmaa, jotein harhailtiin ympäri kaupunkia pääasiassa kävellen. Kierreltiin muutamat kaupat ja A tais jo tässä vaiheessa jotain lyötääkin. Ihmeteltiin Times Squarea ja sitä ihmisten määrää. Silloin training schoolilla kun käytiin Times Squarella, nähtiin se melkeinpä tyhjänä kamalan sään takia, mutta nyt ihmisiä oli sitten senkin edestä. 

Käveleskeltiin rauhassa pitkin Broadwayta ja juotiin melko monta kuppia Starbucksia. Jätin kameran hotellille puoliks vahingossa, mutta oli kyllä kiva keskittyä vaan hetkeen eikä yrittää ottaa kuvia ihan vaan blogia varten. On niitä kuitenkin muilta päiviltä ihan tarpeeks, että kyllä tekin pääsette vähän näkemään nycin maisemia, ei huolta! Oltiin takas hotellilla melko hyvissä ajoin, ja ilta menikin siinä kun A keitteli mulle teetä ja mie tärisin kaikkien peittojen alla. Lämpö tais olla vähän kohollaan, mutta onneks palvelu pelas!

Tiistaina heräiltiin ajoissa aamupalalle joka oli mun mielestä yllättävän hyvä tommoseks motelliks. Muroja, donitseja, jugurttia, munakasta ja vaikka mitä! Aamupalan jälkeen vedettiinkin aika nopsaa kamppeet niskaan ja lähdettiin liikkeelle. Olin kuvitellut, että New Yorkissa olis jo kylmää, mutta kyllä siellä ihan shortseilla tarkeni! Otettiin metro melko lähelle Central Parkia ja siinä aamupäivä sitten vierähtikin. Käveleskeltiin ympäriinsä tota melko jättimäistä puistoa ja tuli kyllä taas todistettua, että mun kartanlukutaidot on aika pyllystä... Olisin varmaan yksin päätynyt kiertämään ympyrää keskelle puistoa.

Puiston jälkeen haukattiin vähän sushia lounaaksi ja suunnattiin Century 21:seen. Ihan hullun iso halpatavaratalo, josta turistit kanto matkalaukullisia tavaraa ulos. Meillä iski enemmänkin pakokauhu kuin shoppailuinto ja häivyttiinkin paikalta aika pikaisesti. Muutenkin oli jo aika palailla hotellille valmistautumaan iltaan, sillä edessä oli mun reissun kohokohta, Mamma Mia! musikaali. 

Multa ei löydy ees sanoja kuvailemaan sitä iltaa tai sitä musikaalia. Olin niin innoissaan, Broadway-musikaali on aina ollut kyllä ihan mun bucketlistin kärjen tuntumassa. Ja vielä Mamma Mia!, jonka laulut osaan ulkoa vaikka unissaan. Mulla oli vaan typerä virne naamalla koko ajan enkä pystynyt ees istumaan paikallaan. Seuraavina päivinä sitten Aleksi taiski saada tarpeekseen niistä biiseistä loppuiäkseen, mulla kun oli koko ajan jonkunlainen ABBA-show menossa.

Meillä oli tarkoituksena mennä tän musikaalin jälkeen vielä syömään, mutta päädyttiinkin vaan nappaamaan pizzat mukaan matkalla hotellille. Kotimatkalla koin myös yhden mun jenkkielämän huippuhetkistä, pääsin silittään poliisiheppaa! Innoissaan ku pikkutyttö silittelin siellä heppoja samalla kun ne oikeasti pienet tytöt odotti kärsimättöminä vuoroaan. Kunnon heppatyttönä vannoin A:lle, että en pese viikkoon käsiä kun ne tuoksu niin hyvälle...

Päästiin takas hotellille aika myöhään ja mie olinkin heti valmis nukkumaan. Mun flunssa alkoi jo vähän helpottaa, mutta A:lla olikin sitten vuorostaan hammas kipeä ja se ei ollut nukkunut juuri ollenkaan. Oli muun muassa käynyt heittään pienen kävelylenkin keskellä yötä samalla kun mie olin nukkunu täyttä häkää x-asennossa keskellä sänkyä. Reilu peli.





Nonii, sainpas ees alun meidän reissusta esille! Jos tää nyt ikinä suostuu julkaseen tätä, kolmatta kertaa tällä hetkellä tätä kirjottelen... Ollut vähän ongelmia sekä koneen, että bloggerin kanssa. Lisää New York-juttuja varmaankin jo huomenissa, sitä ennen kuitenkin nukkumaan. Pitää kerätä energiaa kun pääsen huomenna hoitamaan turistioppaan hommia, suomityttöjä tulee San Franciscon eteläpuolelta katsomaan meidän hippipuuta. 

Back in business

Täällä ollaan taas! Bloggeri selvästi kiukuttelee mulle tästä pitkästä poissaolosta, kun ei suostunut julkaseen mun ensimmäistä kirjotusta vaan kadotti sen jonnekin syvimpiin syövereihinsä, mistä en enää onnistu sitä löytämään... Elikkä otetaas uusiksi. 

Tää poissaolohan johtuu siis siitä, että Aleksi, elikkä hellu, eli siis minun poikaystävä oli täälllä kyläilemässä! Tämä poikaystävä-tarkennus siitä syystä, että yks mun etelä-suomalaisista kavereista oli koko ajan ajatellut, että mun kaveri nimeltä Heljä tai Helena, lempinimeltään täten Hellu, on tulossa käymään...

Meidän lomailua oli häirittemässä vähän mun työt ja miedän molempien sairastelu, mutta siitä huolimatta meillä oli ihan huiput kaks viikkoa. Aika vaan kiisi ohi ihan liian nopeaa vaikka yritin kuinka sitä pyytää pysähtymään... Mutta tärkeintä kuitenkin, että se pääs käymään ja päästiin viettään aikaa yhdessä ja viiden kuukauden päästä oonkin jo kotona! 

Nyt alkaakin sitten kuvien läpikäynti ja meidän reissusta postailu elikkäs stay tuned! Juttua tulossa ihan lähiaikoina jos tää blogger niin suo...