lauantai 4. lokakuuta 2014

NYC part 1

En ees tiedä mistä alottaisin. Tuntuu, että meidän reissusta on jo ikuisuus ja se tapahtu ihan eri maailmassa. Olin maailman onnellisin koko viikon, ja nyt California, ja varsinkin yksinolo, tuntuu vaan masentavalta. Tylsää, kun nyt ei oo mitään odotettavaa kun kaikki vierailut on takana. Seuraavan kerran nään tuttuja naamoja vasta sitten jossain vaiheessa maaliskuuta kun laskeudun Suomen maan kamaralle. 

Mun reissu alkoi siis vähän päälle kaks viikkoa sitten tiistaina, 16.9. Töiden jälkeen vähän paniikkipakkailin yllättäen viimetipassa ja sit Isabelle nakkas mut bussille. Alko olla jo pientä jännitystä ilmassa, varsinkin kun tiesin, että Aleksi oli jo New Yorkissa odottelemassa. Mun lento lähti yheltätoista illalla ja jouduin tietenkin keskipaikalle istumaan joten unet jäi aika vähille. Ei sillä, että olisin hirveästi pystyny nukkumaankaan kun olis tehny mieli mennä vaan käskeen lentäjää pistään kaasun pohjaan... Kaiken lisäks mun flunssa aiheutti ihan hirveän paineen korviin ja päähän, jossain välissä tuntu, että pää räjähtää. 5 ja puol tuntia kului kuitenkin vihdoin ja laskeuduttiin JFK:lle keskiviikkoaamuna seiskan maissa paikallista aikaa. 

Perillä meillä oli vähän vaikeuksia löytää toisiamme ja mulle meinas iskeäkin jo pieni kiukku. Lopulta kuitenkin löyty tutut kasvot sieltä miljoonien joukosta ja siitä lähtien olinkin sitte pieni vesiputous... Kello oli Cali-aikaa vasta 4:30 aamulla joten pientä väsymystäkin oli ehkä ilmassa. Napattiin aamukaakaot kentältä ja lähdettiin sitten suunnistamaan hotellille päin. Mulla ei ollut mitään hajua mistään, olin ajatellut, että selvitellään sitte kentällä, mutta Aleksilla oli kaikki aikatauluja myöten selvillä! 


Meidän hotelli ei ollut ihan Manhattanilla, mutta silti tosi kätevien yhteyksien päässä Queensissa, noin vartin metromatkan päässä Times Squarelta. Oltiin hotellilla ennen kymppiä jo, tarkoituksena jättää kamat säilöön ja lähteä tutkimaan kaupunkia, mutta kiltti respasetä ohjaskin meidät aamupalalle ja saatiin meidän huonekin samantien. Olin aika kuollut, nuha ja melkein uneton yö pakotti mut heti päikkäreille. Huonoa tuuri meillä kyllä riitti ton sairastelun suhteen, mutta onneks päikkärit autto ja päästiin niiden jälkeen seikkaileen Manhattanille. 

Ensimmmäisenä cityssä oli tietenkin pakko saada jotain syötävää. Päädyttiin TGI Friday's:iin, kun en oo sitä ennen kokeillut, mutta oli ainakin mulle aikamoinen pettymys. Kuivia kanapaloja ja huonoja ranskiksia sisälsi siis sen päivän lunch/dinner. Keskiviikolle meillä ei ollut kummempaa suunnitelmaa, jotein harhailtiin ympäri kaupunkia pääasiassa kävellen. Kierreltiin muutamat kaupat ja A tais jo tässä vaiheessa jotain lyötääkin. Ihmeteltiin Times Squarea ja sitä ihmisten määrää. Silloin training schoolilla kun käytiin Times Squarella, nähtiin se melkeinpä tyhjänä kamalan sään takia, mutta nyt ihmisiä oli sitten senkin edestä. 

Käveleskeltiin rauhassa pitkin Broadwayta ja juotiin melko monta kuppia Starbucksia. Jätin kameran hotellille puoliks vahingossa, mutta oli kyllä kiva keskittyä vaan hetkeen eikä yrittää ottaa kuvia ihan vaan blogia varten. On niitä kuitenkin muilta päiviltä ihan tarpeeks, että kyllä tekin pääsette vähän näkemään nycin maisemia, ei huolta! Oltiin takas hotellilla melko hyvissä ajoin, ja ilta menikin siinä kun A keitteli mulle teetä ja mie tärisin kaikkien peittojen alla. Lämpö tais olla vähän kohollaan, mutta onneks palvelu pelas!

Tiistaina heräiltiin ajoissa aamupalalle joka oli mun mielestä yllättävän hyvä tommoseks motelliks. Muroja, donitseja, jugurttia, munakasta ja vaikka mitä! Aamupalan jälkeen vedettiinkin aika nopsaa kamppeet niskaan ja lähdettiin liikkeelle. Olin kuvitellut, että New Yorkissa olis jo kylmää, mutta kyllä siellä ihan shortseilla tarkeni! Otettiin metro melko lähelle Central Parkia ja siinä aamupäivä sitten vierähtikin. Käveleskeltiin ympäriinsä tota melko jättimäistä puistoa ja tuli kyllä taas todistettua, että mun kartanlukutaidot on aika pyllystä... Olisin varmaan yksin päätynyt kiertämään ympyrää keskelle puistoa.











Puiston jälkeen haukattiin vähän sushia lounaaksi ja suunnattiin Century 21:seen. Ihan hullun iso halpatavaratalo, josta turistit kanto matkalaukullisia tavaraa ulos. Meillä iski enemmänkin pakokauhu kuin shoppailuinto ja häivyttiinkin paikalta aika pikaisesti. Muutenkin oli jo aika palailla hotellille valmistautumaan iltaan, sillä edessä oli mun reissun kohokohta, Mamma Mia! musikaali. 



Multa ei löydy ees sanoja kuvailemaan sitä iltaa tai sitä musikaalia. Olin niin innoissaan, Broadway-musikaali on aina ollut kyllä ihan mun bucketlistin kärjen tuntumassa. Ja vielä Mamma Mia!, jonka laulut osaan ulkoa vaikka unissaan. Mulla oli vaan typerä virne naamalla koko ajan enkä pystynyt ees istumaan paikallaan. Seuraavina päivinä sitten Aleksi taiski saada tarpeekseen niistä biiseistä loppuiäkseen, mulla kun oli koko ajan jonkunlainen ABBA-show menossa.



Meillä oli tarkoituksena mennä tän musikaalin jälkeen vielä syömään, mutta päädyttiinkin vaan nappaamaan pizzat mukaan matkalla hotellille. Kotimatkalla koin myös yhden mun jenkkielämän huippuhetkistä, pääsin silittään poliisiheppaa! Innoissaan ku pikkutyttö silittelin siellä heppoja samalla kun ne oikeasti pienet tytöt odotti kärsimättöminä vuoroaan. Kunnon heppatyttönä vannoin A:lle, että en pese viikkoon käsiä kun ne tuoksu niin hyvälle...


Päästiin takas hotellille aika myöhään ja mie olinkin heti valmis nukkumaan. Mun flunssa alkoi jo vähän helpottaa, mutta A:lla olikin sitten vuorostaan hammas kipeä ja se ei ollut nukkunut juuri ollenkaan. Oli muun muassa käynyt heittään pienen kävelylenkin keskellä yötä samalla kun mie olin nukkunu täyttä häkää x-asennossa keskellä sänkyä. Reilu peli.





Nonii, sainpas ees alun meidän reissusta esille! Jos tää nyt ikinä suostuu julkaseen tätä, kolmatta kertaa tällä hetkellä tätä kirjottelen... Ollut vähän ongelmia sekä koneen, että bloggerin kanssa. Lisää New York-juttuja varmaankin jo huomenissa, sitä ennen kuitenkin nukkumaan. Pitää kerätä energiaa kun pääsen huomenna hoitamaan turistioppaan hommia, suomityttöjä tulee San Franciscon eteläpuolelta katsomaan meidän hippipuuta. 

1 kommentti:

  1. Ihania kuvia taas!! Puisto näyttää kivalta ja isolta :) t.äiti

    VastaaPoista