Day 58

Kymmenen tunnin työpäivä takana taas! Vaikka kymmenen tuntia tuntuu pitkältä ajalta, menee se loppujen lopuksi tosi nopeaa kun keksii mukavaa tekemistä. Tänään aamu hengailtiin rauhallisesti kotona. B leikki legoilla yksikseen samalla kun mie pyykkäilin. Kympin aikaan suunnattiin kirjastolle, missä luin B:lle ääneen satuja yli tunnin. Kerrankin mie sain valita kirjan, eikä siinä muuten mainittu yhtäkään supersankaria kertaakaan. Mulla alkaa tulla jo vähän turtlesit sun muut korvista ulos, varsinkin kun huomaa, että se vaikuttaa B:n käytökseen. "Bad guys" löytyy joka leikistä, ja välillä jutut lähtee ihan käsistä ja pitää heittää miekat hyllylle hetkeksi. 

Kahdentoista aikaan syötiin lunchia kotona. Kokkasin mac&cheeseä. Niin tai siis nakkasin paketin uuniin ja siinä se, maukas ja terveellinen lounas! En kyllä edelleenkään tykkää tosta, näyttääkin ällöttävältä mutta tänään en jaksanut panostaa. 

Lounaan jälkeen ajettiin suoraan Tanjan luo. B pääsi leikkimään Tanjan hostpoitsun kanssa ja meillä oli sit pieni juoruilu/auringonottohetki. Pojat tulee tosi hyvin toimeen keskenään ja kaksi tuntia hujahti ihan hetkessä. Playdatet on ehottomasti tän au pair-elämän pelastus! Siinä aurinkotuolissa jätskiä syödessä huomasin kyllä miettiväni, että tää se on elämää. Eli kaikki hyvin täällä tänään! 

Tultiin kotiin neljän aikaan, ja M tuli melkein heti perään. Laittauduin valmiiks au pair-meetingiin samalla kun lapset söi snacksia ja leikki keskenään. Lähdin melkein samalla oven avauksella kun hostmom tuli kotiin. Tänään oli vihdoin se päivä jota oli odotettu meidän ryhmän kanssa monta viikkoa! Oltiin varattu jalkahieronnat pienestä kiinalaissalongista ja ah, miten ihanaa oli! Istuttiin ihanan pehmeissä nojatuoleissa, kuunneltiin rauhallista musiikkia ja nauttittiin hieronnasta yli tunnin ajan. Aivan mahtavaa, sen jälkeen olis tehnyt mieli vaan jäädä nukkumaan siihen paikkaan. Ja hintakaan ei päätä huimannut. Kesto oli noin 70 minuuttia ja maksoin 35 dollaria eli 25.3 euroa tippeineen. Kuvia odottelen meidän LCC:ltä, olis tuntunut tyhmältä alkaa kuvaileen kun joku huhkii sun jalkojen kimpussa...

Käytiin vielä pizzalla hieronnan jälkeen ja juteltiin yleisesti kuulumisia. Muut tytöt kehui tän meidän LCC:n maasta taivaaseen, koska niiden edellinen oli ollut tosi surkea. Mulla ei oo vertailukohtia, mutta oon kyllä tosi tyytyväinen myös! Noiden edelliset tapaamiset oli ollut kuulemma vaan kahvit Starbuckissa, nimi listaan ja nähdään taas ensi kuussa. Mulla ainakin on tullut meidän LCC:stä sellainen olo, että sillä kiinnostaa oikeasti miten meillä menee, ja tykkää viettää aikaa meidän kanssa. Ja järjestää huippuja tapaamisia!

Nyt äkkiä nukkuun, oon ihan kuollut. Huomenna on onneks iisi päivä.

Day 57

On tää elämä täällä kyllä yhtä vuoristorataa. Eilen itkulle ei tullu loppua, mutta tänään on ollut paljon parempi päivä! Lapset oli tosi söpöjä koko päivän ja oli muutenkin mukavaa. 

Aamu alkoi taas perus aamupalalla, pannukakkuja ja appelsiinia. Siinä tää mun terveellinen elämä... Käveltiin B:n kanssa koululle ja oltiin vähän ajoissa niin otettiin sitten pieni paussi bussipysäkillä. Tuo viidensadan metrin kävelymatka kouluun otti kuulemma voimille, varsinkin kun piti itse kantaa "painavaa" reppua. Kävin kirjaamassa B:n koululle ja jatkoin suoraan lenkille. Piti taas ottaa parit lenkkimaisemakuvat, ihan vaan todistaakseni, että oon ollu reipas.

Mun lenkistä tuli vielä rankempi kun tarkoitus, koska just kun pääsin sinne mistä oli tarkoitus kääntyä kotiin, meidän siivooja soitti, että oli unohtanut avaimensa ja mun piti sitten juosta pikapikaa päästämään se sisälle... 

Kotona skypettelin pari tuntia perheelle ja hellulle. Meinas tulla kiire lounaalle, kun aika vaan hujahti siinä jutellessa. Ihana skype, mun jenkkivuoden pelastus! Elena haki mut kahdeltatoista ja lähdettiin Panda Expressiin syömään. Kyseessä on siis semmonen kiinalainen pikaruokaravintola, jossa valitset tiskiltä mitä haluut syödä ja saat siitä sapuskat mukaan samantien. Ihan hyvää, mutta meiän Tornion kinkkiä ei kyllä voita mikään, siihen tulokseen oon tullu. Noh, ruokaa oli ainakin riittävästi! En muuten tiiä oonko kertonu, mutta mulla ärsyttää se, että ei oo oikeastaan järkeä ottaa noita ruoan loppuja mukaan kun meillä ei oo kotona mikroa! En ymmärrä miten nää pärjää mikroa. Kaikki ruoka pitää lämmittää kattilassa tai uunissa.. Eikä vedenkeitintä, kattilaan vaan vettä jos haluaa teetä!

Käytiin myös vähän pyörimässä kaupoissa ja froyolla. Ja ei voi olla totta, löysin vihdoinki sitä vaahtokarkin makusta mitä oon etsinyt jo melkein kaks kuukautta. Ja mistäpä muualtakaan, kun tuosta lähimmästä ja kaikista kuppasimman näkösimmästä froyo-paikasta! Melkein myöhästyin hakemasta B:tä koulusta kun olin niin innoissaan. 

Hain molemmat lapset koulusta ja ajeltiin kotiin snackseileen. Oli tarkotuksena lähteä puistoon, mutta Margie keksi jostain alkaa kokeilemaan minun vaatteita ja siinä se iltapäivä sitten vierähtikin. Osaa nuo kyllä olla aika söpöjä! Margie käveli täällä korkkarit jalassa ja minun toppi mekkona ja kuunneltiin musiikkia. Joskus tää työ ei kyllä tunnu työltä. Onneks joskus on tämmösiäkin päiviä, oon nauranut enemmän kun pitkään aikaan. 

Illalla syötiin yhdessä dinneriä ja Tanja tuli käymään kyläileen. Oli kyllä ihanaa päästä näkemään taas viikonlopun jälkeen. Tanja oli siis Long Beachilla lomailemassa ja nyt päästiin sitten vaihtamaan kuulumiset. Ilta meni aika lailla kuivien Suomi-juttujen parissa, naurettiin toistemme karsealle suomen kielelle ja loikoiltiin vaan sängyllä. Käytiin Starbucksissa kaakaolla ja sit Tanja droppas mut kotiin. Nyt täytyis lähteä nukkumaan, huomenna kymmenen tuntia töitä edessä. Onneks on varmaanki luvassa playdatet Tanjan lasten kanssa. Ja huomenillalla on vihdoin tän kuun au pair meeting! Mennään jalkahoitoon ja syömään, oon ihan innoissaan. Saa nähdä kerkeänkö huomenna kirjoitella enää sen jälkeen, mutta torstaina viimeistään...

Day 56

Tänään on ollut yksi hankalimmista päivistä täällä. Välillä koti-ikävä iskee vain niin lujaa, etten tiedä miten siitä selviäisin. Tuntuu, että mun kirjotukset täällä on ihan pelkkää valitusta, mutta haluan kuitenkin antaa totuudenmukaisen kuvan täällä olosta. Heräsin tänä aamuna itku kurkussa ja koko päivä meni sit samaa rataa. B tuntu huomaavan, että olin vähän surullisena, kun sain kuulla tänään tosi monta kertaa "Emma, I love you!", söpöä. Ja kieltämättä piristi päivää.

Täällä on siis kaikki periaatteessa hyvin. Mun perhe on kiva ja lapset tosi sulosia, oon löytänyt kavereita ja tykkään tästä paikasta. Mutta silti jotain puuttuu, kaikki rakkaat ihmiset kotoa. 
Ei oo ketään kuka korvais mun parhaat kaverit Suomessa, ei ikinä. Niin ihania tsemppiviestejä oon saanut tänään... Välillä luulin jo, että totuin täällä oloon, mutta nyt kaikki tuntuu entistä hankalammalta. No, syksyyn asti sinnittelen vaikka väkisin, katotaan sitten siitä eteenpäin. Onhan se tietenkin vähän luuseria tulla kesken vuoden pois, mutta jos täällä ei oo hyvä olla, en nää mitään syytä jäädä. Toivottavasti tää nyt kuitenkin tästä helpottaa ja huomenna on parempi päivä! 

Laiskiainen täällä hei!

Piti muuten tarkistaa varmaan tuhat kertaa kirjoitetaanko tuo otsikko noin... Mutta, oon ollut tosi laiska, enkä yhtään jaksanut kirjotella. Illalla oon mielummin vain pötkötellyt sängyllä Netflixiä katsellen. Nytkin sänky kyllä houkuttaa enemmän kun tietokone, mutta ajattelin tulla kertomaan vähän viime päivistä, koska mulla on ollut kivan rento viikonloppu!

Täällä päin pääsiäinen on iso juttu, ja meidän perhe järjestää joka vuosi brunssin ja pääsiäismunajahdin tuttavaperheille. Perjantai menikin sitä valmistellessa. Täytettiin lasten kanssa muovisia pääsiäismunia karkilla ja värjättiin kananmunia. Kerroin lapsille meidän pääsiäisnoidista ja näiden mielestä se kuulosti vaan Halloweenilta. Enkä ees osannut kertoa miksi me pukeudutaan just noidiksi, onko siihen joku syy?

Illalla mentiin Elenan kanssa Lenan tykö viettämään leffailtaa. Katottiin Frozen, taas. Tällä kertaa ilman lapsia, mutta laulettiin mukana kyllä yhtä innoissaan kun M kavereineen. Ei vaan jaksettu lähteä vuokraan mitään ja Elena oli nähnyt sen vasta kerran... Lena muuten asuu kunnon kartanossa, mäen huipulla. Ihan kivat näköalat mm. San Franciscoon ja Golden Gatelle, en ollu yhtään kade. Lisäksi se viettää joka toisen viikon siellä melkeinpä yksin, kun sen hostisä matkustaa, ja lapset on äidillään. Eli se myös työskentelee vain joka toinen viikko. Joillaki on helppoa!

Lauantaita olin odottanut ihan vaan sen takia, että saan vihdoin nukkua pitkään. Mutta no, lapset heräs ennen seitsemää ja siinä meni sitten ne unet. Tai löin kyllä spotifysta unimusiikkia päälle ja kuulokkeet korville ja sain sen voimalla sinniteltyä yhdeksään asti, mutta en nyt tiiä voiko sitä ihan nukkumiseksi sanoa. Vietin lauantaiaamun sängyssä, nauttien siitä, ettei mun todellakaan tarvitse nousta tai tehdä yhtään mitään jos ei siltä tunnu. Skypettelin Suomeen ja otin aurinkoa. Kolmen aikaan hain Theresen ja ajeltiin Cheesecake Factoryyn myöhäselle lounaalle. Käytiin myös ostamassa mun puhelimelle suojakuori ja kun ei muutakaan keksitty, mentiin leffaan. Niin moni oli hehkuttanut Divergentiä, että oli pakko käydä tsekkaamassa mistä ne puhuu. Mulla ei ollut etukäteen hajuakaan mistä elokuva kertoo, mutta yllätyin kyllä positiivisesti. En ajatellut, että tykkäisin näin paljon. Nyt vaan seuraavaa osaa odotellessa! Kannattaa käydä katsomassa, ilmeisesti Outolintu suomeksi?

Tänään meillä oli sitten kunnon hässäkkä, melkein 20 lasta vanhempineen meidän pienen pienessä talossa. Vieläkin korvissa soi! Brunssi toimi nyyttäriperiaattella ja ruokaa oli paljon! Mulle ei vaan oikeen maistunu näitten pääsiäisherkut, mutta ei mulla kyllä mämmiäkään oo ikävä.. Hostmom siis piilotti takapihalle varmaan kolmesataa karkilla täytettyä pääsiäismunaa, ja sitten lapset pääsi niitä etsimään. Melkosta suhinaa, eikä pieniltä kinoiltakaan vältytty, mutta kokonaisuudessaan kaikki meni hyvin. Harmittaa, kun en oikein voi laittaa kuvia esille kun niissä on niin paljon muitakin lapsia.. Enkä edes ehtinyt ottaa yhtään kuvaa meidän lapsista niiden pääsiäiskorejen kanssa kun ne juoksi niin nopeaa edestakas. Meillä oli kuitenkin myös kylässä ihan oikea pääsiäispupu! Naapurin lapset olivat saaneet pupun pari päivää sitten, ja tulivat esittelemään sitä meille. Voi että kun se oli söpö ja pieni! Mie sain kunnian toimia pupuvahtina, sulkeuduttiin minun huoneeseen piiloon liian innokkailta silittelijöiltä.

Iltapäivän vietin Elenan kanssa. Mun pääsiäisen pelasti kyllä Elenalta saadut Kinderit, koska näiden suklaa on ihan kamalaa! Ei tarvinnut ees olla kateellinen lasten karkkikasoille, kun pääsiäisrakeet maistu vaan väriaineelle ja suklaamunat oksennukselle... Katottiin leffa Netflixistä ja lojuttiin mun sängyllä. Ens viikko on pyhitetty urheilulle, tää on menny ihan penkin alle!

Niin ja koska täällä on edelleen sunnuntai, voin vielä toivotella hyvää synttäriä pikkusiskolle! Mulla on sinua hullu ikävä <3 58 päivää niin nähdään! Innostuin kaivelemaan vähän arkistojen aarteita....

Day 52

Tulin pikasesti nakkaan muutaman kuvan tänne teille. Oon valmis nukkumaan, pitkä päivä takana. Etsittiin kolikoita ja rakennettiin talo Discovery museumissa, käytiin playdeiteillä ja syötiin makaroonimössöä. Miten onnelliseks voi yks noin perusruoka tehdäkään ihmisen!? 

Töistä suoraan lenkille pitkästä aikaa, en oo saanut aikaan mitään järkevää San Diegon jälkeen. Ja mistä nuo kaikki pisamat on ilmestyny!

Illalla käytiin Elenan kanssa syömässä Sol Foodissa. Viime kerralla en tainnut ees ehtiä ottaa kuvaa ateriasta kun oli niin kiire syömään... Tässäki kyllä ehin jo ottaa muutaman palan, ennen ku ehdin kaivaa kameran esille. Oli nälkä!

Day 51

Täysi työpäivä takana! Oli aika rankkaa, vaikka mukavaakin kyllä myös. Olin lasten kanssa aamun kun hostäiti hoiti asioita. Lapset pelleili minun sängyssä samalla kun pakkailin vähän tavaraa mukaan päivän reissulle ja laitoin itseni valmiiksi. Oon huomannut nyt, kun ollaan oltu paljon nelistään, että lapset käyttäytyy paljon paremmin kun ollaan kolmestaan. Ne ei kiukuttele mulle läheskään yhtä paljon kun niiden äidille...

Otettiin aamupäivällä lautta Cityyn. Mun mielestä se oli siistiä, en ollut ikinä ennen mennyt täällä lautalla. Sieltä näkee kaikki sillat, Alcatrazin ja tietenkin koko ajan lähestyvän San Franciscon. Tai siis näkis jos ei olis sumusta, kuten tänään... 

Syötiin lounasta ja pääsin maistamaan kuuluisia valkosipuliranskalaisia! Oli muuten hyväää. Otettiin satamasta polkupyörätaksi Pier 39:lle. Lapset oli ihan innoissaan tästä taksista ja munkin mielestä se oli ihan hauskaa. Oon aina halunnu ajella tämmösellä! Lisäksi meidän kuski oli entinen kilpapyöräilijä niin mentiin lujaa.

Käytiin tsekkaan merileijonat ja pyöriskeltiin muutamissa kaupoissa. Lapset alko olemaan aika väsyjä ja kiukkusia niin katsottiin paremmaksi suunnata kotia kohti. Sitä ennen kuitenkin kävin ostamassa maailman parhaita Taffyja! En oo oikein varma miten selittäisin mitä ne on. Vähän niinku toffeeta, semmosta tosi pehmeää. Ja niitä löytyy ihan kaikissa mauissa mitä vaan voi kuvitella. Oltiin kotona neljän aikaan ja viideltä olin off.

Tuntui, että tarviin hetken ulkona talosta niin suuntasin Tanjalle. Syötiin illallista sen perheen kanssa ja juoruiltiin vaan. Onneks mulla on Tanja täällä, mun suomityttö numero 1! Ihanaa, kun se on niin lähellä. Miten pärjään kun se neljän kuukauden päästä lähtee jo kotiin...

Väsyttää taas, päivä ulkona vei kaikki voimat. Aurinko paistoi koko päivän ja oli mukavan lämmintä. Toivottavasti huomennakin kun meillä on edessä päivä puistossa playdeittien muodossa. 

Suomessa onkin jo torstai, joten hyvää synttäriä maailman parhaalle iskälle <3 

Day 50

50 päivää Jenkeissä takana! Välillä tuntuu, että päivät ei kulu millään, mutta välillä aika taas vaan liitää ohitse. Parin viikon päästä voi jo sanoa, että alle 300 päivää jäljellä. Tiedä sitten kuulostaako se niin hyvältä... Vaikka nyt olen kyllä nauttinut täällä olosta, tänään oli tosi kiva päivä!

Olin periaatteessa töissä koko päivän, seiskasta melkein viiteen. Mutta myös hostäiti oli vapaalla, joten vietettiin päivä Cityssä. Syötiin lounasta kivassa pienessä ravintolassa ja jatkettiin siitä Golden Gate parkiin polkuveneilemään. Siellä oli semmoinen pieni lampi, jonka ympäri poljettiin ja katseltiin eläimiä ja maisemia. Myös lammen varmaan tuhat sorsaa kiersi meidän perässä, kun ei oltu huomattu isoa kylttiä joka kielsi eläinten ruokkimisen... Tuo polkeminen kävi ihan treenistä, varsinkin ku vieressä istu kaks muksua vaatimassa koko ajan vain lujempaa vauhtia. Siellä oli myös hulluna kilpikonnia! Tuossa yhdessä puussa oli varmaan kakskymmentä, että yrittäkääpä bongailla.

Veneilyn jälkeen käytiin vielä teellä Japanilaisessa puutarhassa. Siellä oli tosi kaunista, paljon puita, kukkia ja pieniä lampia. M sanokin, että "täällä on niin kaunista, että mulla melkein itkettää". Tiedä sitten mistä se sen keksi, kuulosti vähän hassulta tommosen pikkutytön suusta. 

Melko kuvapainotteista postausta tältä päivältä, mutta ei mulla hirveästi oo muuta kerrottavaa. Vietin illankin kotona, kun tuntuu vieläkin vähän univelka painavan. Kattelin Netflixiä ja syötiin dinneriä yhdessä. Huomenna on luvassa samantyylinen päivä, mennään kaikki yhdessä lautalla Cityyn ja katsomaan merileijonia Fisherman's Wharfille. 

Ai niii, tässä kuvat muutamasta San Diegon ostoksesta. Löysin korkkarit alle 20 eurolla, oli pakko ostaa kun mulla ei oo täällä mitään tuon tyylisiä. Melkein kaks kuukautta on mennyt pelkillä tennareilla ja lenkkareilla. California-hupparin olin aikonut ostaa vasta sitten vuoden lopussa, mutta nyt löyty sellanen, mitä en voinut jättää kauppaan! 

Yks juttu vielä! Oon superhappy koska....