San Diego

Viime viikonloppu oli ehdottomasti mun California-ajan paras! En edes tiedä mitä kirjottaisin tänne. Ehdittiin tekemään viikonlopun aikana niin paljon, johtuen ehkä siitäki että nukkuminen kolmena yönä yhteensä tais jäädä alle kymmeneen tuntiin... Tänään iskikin sitten kunnon maanantai masennus, kun piti palata takaisin San Franciscoon ja töihin. 

Mutta alotetaanpas perjantaista. Lento San Diegoon lähti ennen kahdeksaa illalla, ja olin lentokentällä jo kolmea tuntia ennen. En ollut aivan varma paljon matkaan pitää varata aikaa, niin ajattelin, että parempi olla ajoissa. Lentokentällä ehdinkin sitte ottaa varmaan miljoona lentokenttä-selfietä, datailla ja laskea Aishan kanssa minuutteja Whatsappissa. Olin perillä yhdeksän jälkeen. Olin suunnitellut nukkuvani lentokoneessa, mutta eihän siitä mitään tullut. En osannut ees istua paikoillani kun olin niin innoissani! Onneks siellä oli kaksi oikein mukavaa miestä kyselemässä multa muunmuassa Suomen ja Venäjän tilanteesta... Kaikki osaa varmaan kuvitella kuinka hyvin osasin näihin vastata.

Aisha oli mua vastassa kentällä, ja sen koira Bubzi tietenkin kanssa. Oltiin Bubzin kanssa ihan parhaita kavereita Maltalla, mutta ei kai koira voi sitä muistaa? Kuitenkin se nukku ekasta yöstä lähtien mun kainalossa niinkuin aina ennenkin. Iski hirveä koirakuume. Mulla kyllä vähän jännitti, että miten meillä lähtee 2,5 vuoden tauon jälkeen jutut sujumaan, mutta ei olis voinut kyllä paremmin mennä. Vois melkein sanoa, että tultiin vielä paremmin juttuun kuin silloin. Johtuen ehkä siitäkin, että oon nykyään paljon varmempi minun englannin kanssa, ja pystyn paremmin heittämään läppää eikä mee kaikki hauskat jutut vähän ohi. 

Aishan luona meitä odotteli viskipullo, ja hyi hitto voin kertoa että oli pahaa. Sekottelin aina vaan lisää kokista ja Aisha naureskeli, että missä on se Maltan partygirl... Vietettiin iltaa Downtownissa, kierrellessä baarista toiseen. Tanssittiin, muisteltiin vanhoja ja oli kyllä tosi hauskaa! En tuu varmaan ikinä tottumaan siihen, kuinka paljon huomiota mun hiuksilla täällä saa. Useampi tyyppi tuli vaan kertomaan kuinka rakastaa mun hiuksia, thänks niin mieki! Punapäitä täällä ei siis hirveästi näy, erotun todellakin joukosta. Tätä iltaa kyllä muistellaan varmaan vielä monta kertaa jälkeenpäin!

En saanut nukuttua yöllä kuin pari tuntia, en osaa sanoa miksi. Mulla on täällä niin vakiintunut rytmi, kymmeneltä nukkumaan ja puoli seiskan maissa ylös, niin en osannut sitten nukkua sen pitempään lauantainakaan vaikka oltiin päästy nukkumaan vasta reilusti neljän jälkeen. Aisha asuu siis ihan San Diegon keskustassa, lähellä kaikkea mitä vaan voit tarvita. Napattiin läheisestä kahvilasta aamupalat mukaan ja lähdettiin katsomaan Aishan kaverin lippujalkapallo(?) peliä. Pelin säännöistä en kyllä oikeen päässy selville, ja Aishakin tunnusti mulle, ettei sillä ollut mitään hajua pelin ideasta... Näytti ehkä vähän amerikkalaiselta jalkapallolta, ilman niitä hirveitä suojavarustuksia. Ja sitten näillä oli semmoset nauhat vyötäröllä joita välillä kiskottiin irti. No, uusia kokemuksia ainakin jos ei muuta!

Pelin jälkeen suunnattiin rannalle ottamaan aurinkoa. Lyhyiden yöunien jälkeen iski hieman väsy, ja nukahdinkin sitten pienet päikkärit siinä rannalla. Ei ollu hyvä idea.. Eihän sitä siellä rannalla huomannut, mutta kotona sitten. Onnistuin siis ekaa kertaa polttamaan itseni täällä ollessani, good job! Selkä oli aika punanen, mutta oon rasvaillut sitä koko ajan, niin nyt alkaa jo helpottaa. Tuo ranta millä oltiin, Mission Beach, oli aivan ihana. Paljon pieniä ravintoloita, putiikkeja, ja hullun hyvää jätskiä. 

Kuvaaminen jäi koko reissulla aika vähäiseksi, en ottanut kameraa edes mukaan ja puhelimestakin tuntu aina olevan akku lopussa väärässä paikassa..

Illalla suunnattiin tietenkin taas kiertelemään muutamat discot parin Aishan kaverin kanssa. Otettiin vähän iisimmin, mutta tanssittiin silti valomerkkiin saakka, mikä muuten tulee täällä jo ennen kahta. Syötiin iltapalaksi pizzaa ja brownieita sängyssä, tämä viikko onki sit parempi viettää kuntoilun parissa...

Sunnuntaina nukuttiin vähän pitempään ja noustiin lopulta ylös vasta puolen päivän aikaan. Käytiin brunssilla ja ajettiin Pacific Beachille. Tarkotus oli mennä ottamaan vähän brunaa etuosallekin, mutta aurinko ei oikein tullut esiin pilvien takaan. Päädyttiin vaan kävelemään rannalla, syömään froyoa ja vähän shoppailemaankin. Laitan kuvia ostoksista kun vaan kerkeän kuvailemaan. 

Meidän oli tarkotus käydä sunnuntaina vain syömässä ulkona, mutta muutama Aishan kaveri tuli kylään ja sai houkuteltua meidätkin ulos. Sovittiin, että puolilta öin ollaan kotona, lentokentällä piti kuitenkin olla viiden aikaan aamulla. Meillä oli kuitenkin liian kivaa, eikä ihan pysytty aikataulussa.  Lopulta kotiuduttiin kolmen jälkeen, käväsin suihkussa ja ilman yöunia jatkettiin sitten lentokentälle viideltä. Vähän meinas heikottaa, mutta onneksi sain ottaa kotona parin tunnin päikkärit ennen töihin ryhtymistä.

Mulla on nyt jo ikävä San Diegoon, rakastuin siihen paikkana ihan täysin. Uusi reissu onkin jo suunnitteilla! Tää viikonloppu oli kyllä täydellinen irtiotto au pair-arjesta. Tuntu vaan tosi hankalalta tulla takasin, olis niin mahtavaa jos mun hostperhe olis San Diegossa. Pääsisin näkemään enemmän näitä kaikkia ihmisiä joihin tutustuin tänä viikonloppuna, en vaan malta odottaa, että pääsen sinne takaisin! Parasta viikonlopussa oli varmasti se vapauden tunne. Ei tarvinnut ilmottaa kenellekään, että missä oon ja kenen kanssa. Sain tulla ja mennä niinkuin halusin, miettimättä sitä, että oonko nyt liian myöhään kotona, tai häiritsenkö muita tekemisilläni. Vaikka en mun hostäidille olekaan periaatteessa tilivelvollinen mun tekemisistä vapaa-ajalla, haluaa se kuitenkin yleensä tietää missä meen, ja että oon turvassa. Ymmärrän kyllä tämän täysin, mutta nyt tuntu niin mahtavalta kun sain sen vapauden tunteen takasin, mikä mulla on Suomessa yksin asuessa. 

Hei nii joo, pakko mainita, että yks minun lempparijutuista oli ehottomasti ihan vaan Aishan auto! Avoauto, aurinko ja musiikki täysillä, ei oo parempaa yhdistelmää. 

 Väsynyt, mutta onnellinen on tää tyttö rankan viikonlopun jälkeen, siks onkin aika suunnata unten maille! Tai no, oon vetäny tässä kuudesta asti pikku päikkäreitä, ja välillä kirjotellu aina välissä jotain. Nyt kuitenkin peiton alle, että oon reippaana huomenna. Lapsilla on spring break niin tää viikko on vähän erilainen, pitää yrittää keksiä jotain kivaa tekemistä huomiselle! 

Ready to go!

En oo tänään ollut töissä juuri ollenkaan. Toisaalta ärsyttää, kun jos olisin tiennyt tän, olisin varannut lennot jo eiliselle. Mutta onpas ainakin ollut aikaa pakkailla ja hoitaa vähän asioita. 
Aamulla vietin vaan pari tuntia B:n kanssa kun HM kävi omilla asioillaan ja sitten oon vaan hengaillu kotona iltaa odotellen. 

Nyt olis vielä pari minuuttia ennen kun pitää suunnata bussille, jeeee! En malta odottaa. Jännittää vähän myös, oon nähnyt Aishaa viimeksi 2,5 vuotta sitten. Täällä laukku sylissä istun ja ootan, että saan kyydin bussille, joka vie mut kentälle. Kuullaan maanantaina! Hauskaa viikonloppua sinne kotiin <3

Day 45

Tuntuu, että tämä päivä meni ihan hujauksessa, vaikka ehdinkin tekemään vaikka mitä. Ja monta juttua on vielä tekemättäki. En oo edes alottanu pakkaamaan vielä, vaikka huomenna heti töiden jälkeen pitäis suunnata lentokentälle!

Aamulla vein B:n kouluun, ja kun tulin kotiin oli Tanja ja Kahlia jo täällä odottamassa minua. Oin saanut suostuteltua Tanjan värjäämään mun hiukset, ja se olikin sitten tän aamun ohjelma. Kaikki suju hyvin ja nyt on taas juurikasvu piilossa hetkeksi. Eikä ees sotkettu koko kämppää. Valkonen suihkuverho sai kyllä hetkeks uuden värin, mutta sain pestyä sen puhtaaksi kuitenkin! Tytöt lähti puolen päivän aikaan hakemaan niiden lapsia koulusta ja mie jäin kotiin skypettelemään Jennin kanssa. Senkin synttärit on kohta ja minun pikkunen pikkusisko täyttää jo 21! Päästään kesällä yhdessä baareileen täällä sitten kun sekin on täysi-ikäinen ;)

Kävin vähän lenkkeileen ennen kuin hain B:n koulusta ja näppäsin tietenkin sen pakollisen lenkkimaisemakuvan. 

Nyt kun miettii, niin en tehnyt tänään lasten kanssa oikeastaan mitään. Kuskasin paikasta toiseen, laitoin aamupalaa ja välipalaa ja syötiin. Ja silti olin töissä melkein viisi tuntia. Mihin tää päivä katosi? Iltapäivällä istuskelin vähän aikaa pihalla kun lapset lähti isänsä kanssa uimaan. Sain seuraa hostiskän mopsista, jonka nimi on kai Puggy. Tai voiko sitä nyt seuraksi kutsua, kun se aina käänsi vaan pyllyn muhun päin ku yritin kutsua sitä... 

Illalla kävin Elenan ja toisen saksalaisen tytön, Lenan, kanssa kiertelemässä ostarilla. Vähän shoppailua Victorias Secretillä ja tietenki Froyoilut... Yritin etsiä myös jotain vaatteita viikonlopuksi, mutta ei löytynyt. Pitää koittaa keksiä jotain! Pakkaaminenkin taitaa jäädä huomiseen, väsyttää niin paljon! Ehkä kerkeän vielä huomenna kirjotteleen jotain ennen kuin blogi hiljenee sitten maanantaihin asti.

Day 44

Voin kertoa, että tänään ei töissä paljon naurattanu. Itku oli lähellä tulla pari kertaa, mutta selvisin pelkällä syvään hengittelyllä ja sataan laskemisella. B:llä oli huono päivä, sää oli kylmä ja auton lastenistuimet temppuili. Lisäksi jouduin tänäänkin kuskaan M:n ja sen kaverin voimisteluun. Yleensä tarvii vain joka toinen viikko, mutta tänään mun pitikin yhtäkkiä lähteä viemään niitä. Mulla ärsytti, ja B:llä vielä enemmän, se vietti 45 minuuttia maaten lattialla ja vinkuen. Ei hetkenkään hiljasuutta. Kun päästiin kotiin ja olin off, olisin ollu valmis vaan marssimaan omaan huoneeseen ja vetämään kuulokkeet korville... 

Aamupäivällä ehittiin kuitenkin käymään taas Discovery Museumissa, ja siellä meillä oli ihan kivaa. Nyt oli ensimmäistä kertaa minun täällä olon aikana tosi sumuista, siltaakaan ei näkynyt juuri ollenkaan. 

Päivän kuitenkin pelasti illallinen Cheesecake Factoryssa hostperheen kanssa. Laitettiin M:n kanssa samanlaiset kiharat ja miekin vaihdoin ikuiset colleget farkkuihin ja jakkuun. Ruoka oli ihan tajuttoman hyvää, söin lohta ensimmäistä kertaa täällä. Muutenkin oli tosi kivaa viettää aikaa rauhassa kaikki yhdessä, meillä on aika harvoin yhteistä aikaa. Puhuttiinkin, että pitää ehdottomasti tehdä tätä useammin!

Jälkkäriksi tilattiin M:n kanssa puokkiin S'mores-juustokakku. Hostäiti oli ilmeisesti jossain vaiheessa ehtinyt kertomaan minun synttäreistä, ja kohta siinä olikin kunnon kuoro laulamassa mulle Happy Birthdayta! Päivän myöhässä, mutta aivan hauskaa. En osais kuvitella, että Suomessa tarjoilijat tulis laulamaan sulle, mutta täällä se on aivan normaalia. Oon kyllä tyytyväinen, että mulle on sattunut näin kiva perhe! Lapsetkin söpöili koko illan, ne oli varmaan jo saanu kitinä-kiintiön täyteen päivällä..

Kotimatkalla yritin ottaa kuvaa tosta sumusta kun se näkyi niin selvästi. Aivan kun pilvet ois lasketunut maan tasalle. Vähän heilahtanutki, mutta siellä se näkyy vuorien edessä!

Nyt käperryn peiton alle ja vietän loppuillan Netflixin parissa. Huomenna värjäillään Tanjan kanssa tätä mun pehkoa, alan näyttää jo ihan harmaalta. Pitäis varmaan alkaa myös suunniteleen pakkaamista San Diegoa varten, enää kaks yötä!!

Hyvää synttäriä mulle!

Maanantaina en päässyt kirjottaan, vaan kärsin koko päivän päänsärystä joka paheni illalla niin pahaksi, etten päässyt enää sängystä ylös. Oksetti, oli kuuma ja kylmä ja itketti. Mutta onneks se meni sitten parin ibumaxin voimalla ohi ja pääsin lopulta nukkumaankin.

Tänään on kuitenkin ollut kiva päivä! Aamulla perhe laulo mulle, ja sain M:n itse kirjottaman kortin ja lahjakortin Cheesecake Factoryyn. Näköjään ne jo tietää mistä tykkään... Lapset oli harvinaisen kiltisti koko aamun, ehkä pienenä houkutuksena toimi Froyo:t mitkä olin luvannut koulun jälkeen. Vein B:n ysiksi kouluun ja kävin pikku lenkin samalla. Aurinko paisteli ja topilla tarkeni jo ennen yhdeksää aamulla, ihanaaa!

En jaksanu kiertää kovin pitkää lenkkiä ku mulla oli kiire kotiin skypettään! Tein pikaskypetyksiä mummolaan, jyväskylään, mammalle ja hellulle, enkä oo ikinä kuullu näin montaa kertaa "paljon onnea vaan" synttäripäivänä. Kivaa, kun pystyy kuitenkin vähän juhlistaan perheen kanssa vaikka täällä kaukana olenkin. Marjukka kyllä kyseli, että eikö ois sama jos olisin tullu sinne hoitamaan lapsia, kun ne on melkein saman ikäsiäkin. Mutta kyllä ehkä San Francicso Jyväskylän voittaa... Vaikka ei mun lempparilapsia kukaan korvaakaan :)

Ehin myös ottaan aurinkoa pihalla hetken ennen kun lähdin hakemaan B:tä koulusta. Mulla on kovat tavotteet saada kerranki kunnon rusketus pintaan, ja hyvin on lähteny projekti käyntiin! Napattiin myös M kyytiin ja suunnattiin Yolo:on frozen yogurtille. Lapset oli ihan innoissaan, ja mullakin oli kyllä kivaa!

Illalla mentiin sitten synttäridinnerille Tanjan, Kahlian ja Elenan kanssa Melting Potiin. Se on sellanen paikka jossa voit itse grillailla ruoat, tai sitten voin valita vaan fonduet niinkuin me tehtiin. Otettiin siis alkuun juustofondue johon dippailtiin leipää, porkkanaa, kukkakaalia ja muita vihanneksia. Skipattiin pääruoka ja siirryttiin tärkeimpään, eli jälkiruokaan. Tilattiin ensin ihan normaali maitosuklaa ja saatiin siihen dipattavaksi vaahtokarkkeja, mansikoita, ananasta ja vaikka mitä muuta. Oli NIIIIN hyvää! Olis pitäny olla sekuntikello mittaamassa kuinka nopeaa vedettiin se. Tarjoilijaki tais mainita, että säästettiin se tiskaamisen vaivalta.. Yhteen ei tietenkään tyydytty niin otettiin sit vielä toinen, valkosuklaa-tummasuklaa. Ei yhtään huono tääkään, mutta alko tulla jo vähän huono olo niin tätä kulhoa ei sentään nuoltu...

Kuvasta tuli melko pimeä, kun koko ravintola oli tosi hämynen. Se näytti ihan tunnelilta johon oli rakennettu ravintola, aivan siisti paikka kyllä! Ja seura oli hyvää, tytöt jopa laulo mulle onnittelutkin suomeksi, eikä edes pahasti haparoiden. Jos ei tää suklaa määrä olis riittäny, niin tytöt piti huolen ettei lopu kesken...

Meni ihan vahingossa yli pari tuntia tuolla ravintolassa! Nyt äkkiä nukkumaan, huomenna on taas pitkä työpäivä. Huomenta Suomeen ja kiitos kaikille onnitteluista! 

Days 40 & 41

Ekana pitää hehkuttaa, täällä on lämmintä ja mie oon ruskettunu! Eikä ens viikkokaan näytä auringon suhteen yhtään pahalta, vai mitä?

Lauantaiaamun olin töissä. Tappelin M:n kanssa yli tunnin vitamiinien syönnistä, jumppailtiin vähän ja leikittiin kampaajaa myös. Käytiin myös kaikki yhdessä ruokakaupassa ja sit olinkin jo kahdentoista aikaan off. Noi nakkas mut bussipysäkille odotteleen bussia kohti Cityä, ja mitäs siinä sitten muutakaan tekis bussia odotellessa ku nappailis varmaan sata selfietä.

Tapasin Nelin Union Squarella ja suunnattiin suoraan syömään. Paikaks valikoitu, ylläri ylläri, Cheesecake Factory. Oli tarkotus ottaa ihan kuvakin mun hienosta ateriasta, mutta unohtu kun oli niin nälkä... Syönnin jälkeen treffattiin Jenna, käytiin jälkkäreillä Ben&Jerry'sillä ja etittiin mulle pistorasiaa missä ladata puhelinta. Starbucksilta löytyy aina pistorasiat, ja ajateltiin, että kai nyt Macy'silläki semmosia on kun kerta siellä oltiin. Löydettiinkin yks, vähän arveluttavassa paikassa tosin ja ajattelin että kyllä mie nyt voin siitä viis minuuttia niitten sähköjä käyttää. Löin laturin seinään ja koko se kotelohomma tuli alas samalla! Pienet naurukohtaukset siinä sitten ja poistuttiin pikasesti paikalta...

Puoli viiden aikaan otin bussin takas kotiin päin koska mulla oli vielä paljon tekemistä sille illalle. Ilman autoa eläminen on kyllä täällä ihan tuskaa, nytkin oli kauhea säätö ja kyytien järjestäminen. Sain kolme minuuttia aikaa pakata tavarat ja Tanja tuli hakemaan mut sen luo. Laittauduttiin valmiiksi tosi pikasesti ja lähdettiin syömään Wipeoutiin, semmoseen surffiravintolaan. Kivan olonen paikka, mutta ruoka ei ollu mun lempparia. Tai sitten mun valinta oli huono, mutta harvemmin chicken wingsit kyllä pettää. 

Syömästä sitten Tanjalle laittautumaan oikeasti valmiiksi, vaatekriiseilemään ja korkkaamaan meidän Salmari! Joo, ei oo kyllä ikinä kuulunu mun lemppareihin, mutta nyt se maistu ihan kotosalta. Hauskinta oli kuitenkin kun juotettiin sitä Kahlialle, sen reaktio oli ihan videon arvonen. Raukka irvisteli vielä viiden minuutin päästäkin :D

Vietettiin iltaa George's nimisessä baarissa. Hyvää musiikkia, mutta muuten ei oikein iskenyt. Liikaa hikisiä vanhoja miehiä, ens kerralla mennään cityyn sitte! Hauskaa meillä kuitenkin oli, saatiin ainakin tanssia ja nauraa. Ja voin kertoa, että tuli hyvin uni kun päästiin Tanjalle nukkumaan, musta on tulossa vanha. Varmaan johtuu noista lähestyvistä synttäreistä, heti alkaa vaikuttaa.

Sunnuntai on mennyt aika rennosti. Nukuttiin "pitkään" eli heräsin vasta puoli kymmenen maissa. Käytiin lounaalla ja syömässä Froyoa ennen kun Tanjan piti mennä töihin. Mietittiin kyllä kuinka paljon mielummin oltais jääty noihin tuoleihin koko päiväksi, aurinko paisto eikä seurakaan ollu huonoa! Aika väsynyt fillis, ja näytänkin vähän rölliltä, mutta mikäs siinä oli aurinkoa ottaessa. 

Tanja toi mut kotiin ennen kun meni töihin, ja lähdin samantien kävelyllä. En kyllä tuntenu itteäni mitenkään reippaaksi, mutta olis ollu väärin viettää noin nättiä päivää sisällä nukkuen. Käveleskelin freewayn toiselle puolelle sellaisen pienen lahden rannalle. En ollut koskaan ennen käynyt siellä ja siellä olikin oikein kivan näköistä. Makoilin ainakin puoli tuntia penkillä tuolla rannalla ja kuuntelin vaan musiikkia. Ihanan rauhallista oli, kunnon rentoiluhetki ennen uutta viikkoa!

Kävelyn jälkeen meidän talo oli kerrankin tyhjillään ja otin siitä kaiken irti. Biksut päälle, kirja käteen ja ulos ottamaan aurinkoa! Ja minä, joka en ikinä rusketu, voin sanoa, että mulle tarttuu täällä yllättävän hyvin väriä. Jo yhden päivän jälkeen näkyy ihan rajat! Jee, ehkä musta ekaa kertaa elämässä tulee ruskettunut. 

Illalla kävin vielä Claudian kanssa hengailemassa Tiburonissa. Istuttiin rannalla, katseltiin San Fransiscoon päin ja jutskailtiin muutama tunti siellä. Ja mikä parasta, vielä kuuden jälkeenkin tarkeni ihan hyvin topilla ja shortseilla. Tuo aurinko vei kuitenkin musta kaikki energiat ja nyt oon ihan valmis nukkumaan. Ehkä huomenna se autohommakin selviää...

Day 39

Vähän lisää kiukuttelua ja valitusta luvassa, tää ei nimittäin ollut hyvä päivä. Tai lapset oli kiltisti ja päivä oli superhelppo, mutta muut jutut pilas mielialan täysin.. Pakko valottaa nyt vähän taustoja, kun koko juttu johtuu oikeastaan toissapäiväsestä. Vaikka silloin lapset oli kaikinpuolin hankalia, ja kiukku johtu jo siitä, viiminen niitti oli kuitenkin kun ajoin kolarin M:n jumppasalin parkkiksella. Ajattelin alunperin, etten kirjota koko jutusta ollenkaan kun ärsytti ja hävetti, halusin vaan unohtaa koko homman. Peruutin siis siinä parkkiksella toisen auton kylkeen, en oikein itekään ymmärrä miten. Katsoin koko ajan kaikista peileistä ja peruutin tosi hitaasti, kun se parkkipaikka on hankala ja tiesin että siinä sattuu kolareita viikoittain. Jossain mun taakse oli kuitenkin ehtinyt ajaa auto ja sain sitten aiheutettua pienen lommon sen kylkeen...

Onneks meille ei kellekään käynyt mitään, ja toisenkin auton matkustajat oli kunnossa, myöskään minun autoon ei tullut mitään. Toinenkin kuljettaja oli au pair, ja mietittiin siinä sitten yhdessä että mitähän hittoa tässä pitäis tehdä kun en saanut hostäitiä kiinni. Saatiin tilanne kuitenkin selvitettyä ilman poliisia ja jatkettiin matkaa kotiin, lapset kyllä mietti koko matkan, että mihin menee piiloon poliisia jos ne tulee kotoa hakemaan meitä...

Tänään sain sitten kuulla, että vakuutusyhtiöstä oli kehotettu rajottamaan minun auton käyttöä vain työaikaan! Eli mulla ei olis autoa käytössä vapaa-aikana, toisin sanoen en pääsis yhtään mihinkään kotoa ilman, että pyydän jotain hakemaan... Tuli vähän järkytyksenä, ja päivä onkin sitten mennyt siitä toipuessa. Tää johtuu siis jotenkin vakuutuksesta, mutta en oikeastaan ymmärrä mikä on ongelmana. Hostäiti lupas vielä yrittää järkkäillä niin, että saisin ajaa, mutta nyt tässä selvittelyaikana mulla ei oo autoa käytössä. Ja tässä meidän lähellä ei oo oikeastaan yhtään mitään kävelymatkan päässä. Oon sit viettäny koko illan kotona sängyllä maaten, iski masennus niin jaksanut ees lenkkeillä. Oli tarkotus siis mennä Claudian kanssa istuun iltaa, mutta ilman autoa aika mahdotonta...

Toivon todellakin, että tuo auto asia vielä järjestyy, mutta sanoin jo hostäidille, että ilman autoa mulla ei ole juuri mitään täällä. Jos en pääse vapaa-ajalla minnekään, mun oleminen täällä ei oo sen arvosta. En millään haluais rematchiin, kun sitten pitäis alottaa kaikki alusta, perheeseen tutustuminen, uusi kaupunki ja ehkä jopa osavaltio, uusien ystävien hankkiminen. En halua lähteä täältä, mun perhe on mulle hyvä, lapset tykkää musta ja oon löytänyt jo hyviä kavereita! Tuntuu tyhmältä, että noinkin pieni asia kun auto voi pilata kaiken, mutta ilman sitä en vaan oo valmis elämään, en ainakaan täällä. Mutta nyt ei auta kun toivoa parasta!

Ainoat jutut jotka piristi mun mieltä tänään, oli PAKETTI kotoa! Meinas tulla itku kun sain tämän paketin melkein heti näiden huonojen uutisten jälkeen. Hyvä ajoitus mama ja kiitokset myös mummolle ja papalle! Voi vitsi mikä fiilis kun mussutin täällä kinderiä samalla ku valitin kavereille mun kohtaloa, ei ois kyllä voinu parempaan saumaan sattua. 

Oon tosi onnellinen näistä kavereista joita oon saanut täällä tän melko lyhyen ajan sisällä. Elena päätti että mikään ei piristä niinku juustokakku, eli se skippas sen salipäivän ja lähti mun kanssa Cheesecake Factoryyn iltapalalle. Coockie Dough ja Mango-Lime -juustokakut helpotti kyllä kummasti! Eikä yhtään pahemmaks jääny kyllä Tanjan lupaus salmareista huomiselle, sitä odotellessa siis...