Kivaa viikonloppua ja palaillaan ehkä maanantaina!
.JPG)
perjantai 18. heinäkuuta 2014
I'm going to Vegaaaas!
Pitäkää te vaan Twinkkarinne, mie lähen juhlimaan Vegasiin! Tanja odottelee mua jo siellä, ne lensi sinne Isabellen kanssa jo keskiviikkona. Tänään sit Isabelle lentää takas ja on mun vuoro juhlia. Oon niiiiin innoissaaan! Enää 4 tuntia töitä ja sit bussi lentokentälle.
Kivaa viikonloppua ja palaillaan ehkä maanantaina!
Kivaa viikonloppua ja palaillaan ehkä maanantaina!
torstai 17. heinäkuuta 2014
Last days with my family
Sunnuntaina porukat asettu siis vielä yhdeksi yöksi tänne meille. Mie sen sijaan suuntasin yöksi cityyn tapaamaan Aishaa kavereineen. Vähän kyllä harmitti jättää perhe ees yhdeksi yöksi, mutta halusin kuitenkin päästä moikkaamaan Aishaa ja muita, kun ne kerran täällä oli. Yritin houkutella Jenniä mukaan, mutta ei onnistunu. Vietin huipun illan tyttöjen kanssa kierrellen baareja cityssä, oli ihanaa nähdä taas! Sanoinki, että jos olisin päätynyt San Diegoon asumaan, niin mua ei varmaan olis saanut enää pois.
Maanantaiaamuna herättelin Aishan aikaisin tuomaan mut kotiin, ettei mee päivä perheen kanssa ihan hukkaan. Olinkin kotona jo kymmenen maissa ja pääsinkin sitten siivoileen taloa. Tai oikeastaan katselemaan kun mamma hoisi homman kotiin...
Kun talo oli kuosissa, oli porukoiden aika lähteä kirjautuun hotelliin. Mun hostperhe oli tulossa illalla kotiin, joten nää nukku sitten kaks viimeistä yötä hotellissa. Pakattiin niitten omaisuus autoon, mutta kun yritettiin lähteä matkaan, ei autosta kuulunut inahdustakaan. Akku oli loppu. Soiteltiin vuokrafirmaan, mutta sieltä tuli niin huonoa palvelua, että käynnisteltiin sitten itse auto kaapeleilla. Päästiin lähtemään matkaan, mutta seuraavan kerran auto jätti meidät In-n-out:in pihaan kun mentiin hamppareille.. Onneks oltiin vielä suhtkoht lähellä kotia, niin käveltiin hakemaan minun auto, että saatiin taas annettua virtaa. Käynnistyskaapelit olikin tän jälkeen paraskaveri, eikä niitä ilman menty minnekään. Tässä ollaan yhdessä päikkäreillä.
Sitten ajeltiinkin sitten yli tunnin verran ympäriinsä, että auto sais kunnolla ladattua akkujaan. Käytiin Jennin kanssa nappaamassa Victoria's secretiltä vähän vartalovoiteita ja lopulta sitten ajettiin hotelille checkaamaan sisään. Hotelli oli vain viiden minuutin päässä meiltä ja ihan lähellä yhtä ostoskeskuksista. Hengailtiin hotellilla loppuilta, Tanja ja Isabelle kävi kylässä ja porukat pakkaili.
Kymmenen aikaan illalla lähdin sitten ajeleen kohti SFO:ta. Hostperhe kotiutu Floridasta, ja olin luvannut hakea ne kentältä. Kiertelin siellä melkein tunnin yhtä pientä ympyrää, kun minnekään ei saanut parkkeerata, ja niillä vähän kesti laukkujen saaminen... Oltiin lopulta kotona vasta yhden maissa, ja aamulla oli seiskaksi töihin...
Tiistaina oli sitten karu paluu arkeen. Oli kyllä myös kivaa huomata, että lapset oli ihan innoissaan musta ja niillä oli selvästi ollut ikävä! Meillä oli tarkoituksena mennä puistoon, ja nähdä mun perhe siellä, mutta yllättäen niiden auto ei taaskaan startannut... Puistoilin sitten yksin lasten kanssa, samalla kun äiti ja Jenni hommasi niille uutta autoa. Puolen päivän jälkeen droppasin B:n hostmomille ja lähdettiin M:n kanssa porukoiden hotellille. M oli tosi innoissaan mun perheestä ja halus välttämättä päästä minun mukaan.
Vietettiin pari tuntia hengaillen hotellilla ja sen uima-altaalla vaan jutellen. M tais päästä ainakin iskänkin suosioon, vaikkei niillä yhteistä kieltä ollutkaan! Kolmen maissa tultiin M:n kanssa kotiin ja olinkin sitten off. Porukat odotteli edelleen uutta autoaan ja tuli hakemaan sitten mua heti kun sen lopulta saivat. Jos se meidän Chevrolet oli iso, niin tää Dodge mikä saatiin, oli ihan jätti. Kyytiin sai hypätä ja keula oli melkein mun korkunen.
Vietettiin vähän aikaa hotellilla ja laittauduttiin valmiiksi illalliselle. Oltiin siis sovittu treffit hostperheen kanssa The Cheesecake Factoryyn. Oli kyllä kivaa, että nää pääsi tapaamaan mun perheen. Mie toimin tulkkina iskälle ja meni tosi hyvin. Juttua riitti ja porukat oli sitä mieltä, että CF:stä löytyi reissun parhaat ruoat! B nukahti kyllä jo ennen ruokaa penkille, vissiin rankka loma takana.
Iltaa vietettiin sitten hotellilla ja jäin sinne myös yöksi Jennin viekkuun. Katselin muitten pakkaamista ja pidättelin itkua. Lilluttiin ulkona porealtaassa jutellen ja oli niin täydellistä! Tuntui melkein hankalammalta jäädä tänne yksin, kuin alunperin lähteä Suomesta. En olis millään halunnut laittaa nukkumaan, kun tiesin, että silloin aamu ja heiheit tulee vain nopeammin...
Keskiviikkoaamu tuli kuitenkin, ja aivan liian nopeaa. Syötiin hotellilla aamupalaa, vaikka mie en kyllä saanut mitään alas... Sitten olikin aika pakata auto ja ajella meille. Halasin kaikkia ikuisuuden, mutta lopulta oli vaan pakko päästää irti ja jäädä katseleen ku ne ajo pois. Hetkeen tuntu, että en saa henkeä, mutta kyllä se pian alkoi helpottaa.
Mulla oli onneks aamu vapaata. Sain rauhassa itkeä, jutella kavereiden kanssa ja tsempata itseäni. Sain käännettyä sen pahan olon vahvuudeksi, ja päätin, että kyllä tästä selvitään. Mulla on täällä ihanat kaverit, jotka tsemppaa jaksamaan, ja Suomessa ihanat ystävät ja perhe odottamassa varmasti vielä ens maaliskuussakin. Musta oli vaan niin parasta, että mun perhe pääs käymään täällä. Toisaalta vielä tärkeämpää uskon tän olleen niille, nyt ne tietää, että oon turvassa täällä ja mulla on hyvä olla.
Maanantaiaamuna herättelin Aishan aikaisin tuomaan mut kotiin, ettei mee päivä perheen kanssa ihan hukkaan. Olinkin kotona jo kymmenen maissa ja pääsinkin sitten siivoileen taloa. Tai oikeastaan katselemaan kun mamma hoisi homman kotiin...
Kun talo oli kuosissa, oli porukoiden aika lähteä kirjautuun hotelliin. Mun hostperhe oli tulossa illalla kotiin, joten nää nukku sitten kaks viimeistä yötä hotellissa. Pakattiin niitten omaisuus autoon, mutta kun yritettiin lähteä matkaan, ei autosta kuulunut inahdustakaan. Akku oli loppu. Soiteltiin vuokrafirmaan, mutta sieltä tuli niin huonoa palvelua, että käynnisteltiin sitten itse auto kaapeleilla. Päästiin lähtemään matkaan, mutta seuraavan kerran auto jätti meidät In-n-out:in pihaan kun mentiin hamppareille.. Onneks oltiin vielä suhtkoht lähellä kotia, niin käveltiin hakemaan minun auto, että saatiin taas annettua virtaa. Käynnistyskaapelit olikin tän jälkeen paraskaveri, eikä niitä ilman menty minnekään. Tässä ollaan yhdessä päikkäreillä.
Sitten ajeltiinkin sitten yli tunnin verran ympäriinsä, että auto sais kunnolla ladattua akkujaan. Käytiin Jennin kanssa nappaamassa Victoria's secretiltä vähän vartalovoiteita ja lopulta sitten ajettiin hotelille checkaamaan sisään. Hotelli oli vain viiden minuutin päässä meiltä ja ihan lähellä yhtä ostoskeskuksista. Hengailtiin hotellilla loppuilta, Tanja ja Isabelle kävi kylässä ja porukat pakkaili.
Kymmenen aikaan illalla lähdin sitten ajeleen kohti SFO:ta. Hostperhe kotiutu Floridasta, ja olin luvannut hakea ne kentältä. Kiertelin siellä melkein tunnin yhtä pientä ympyrää, kun minnekään ei saanut parkkeerata, ja niillä vähän kesti laukkujen saaminen... Oltiin lopulta kotona vasta yhden maissa, ja aamulla oli seiskaksi töihin...
Tiistaina oli sitten karu paluu arkeen. Oli kyllä myös kivaa huomata, että lapset oli ihan innoissaan musta ja niillä oli selvästi ollut ikävä! Meillä oli tarkoituksena mennä puistoon, ja nähdä mun perhe siellä, mutta yllättäen niiden auto ei taaskaan startannut... Puistoilin sitten yksin lasten kanssa, samalla kun äiti ja Jenni hommasi niille uutta autoa. Puolen päivän jälkeen droppasin B:n hostmomille ja lähdettiin M:n kanssa porukoiden hotellille. M oli tosi innoissaan mun perheestä ja halus välttämättä päästä minun mukaan.
Vietettiin pari tuntia hengaillen hotellilla ja sen uima-altaalla vaan jutellen. M tais päästä ainakin iskänkin suosioon, vaikkei niillä yhteistä kieltä ollutkaan! Kolmen maissa tultiin M:n kanssa kotiin ja olinkin sitten off. Porukat odotteli edelleen uutta autoaan ja tuli hakemaan sitten mua heti kun sen lopulta saivat. Jos se meidän Chevrolet oli iso, niin tää Dodge mikä saatiin, oli ihan jätti. Kyytiin sai hypätä ja keula oli melkein mun korkunen.
Vietettiin vähän aikaa hotellilla ja laittauduttiin valmiiksi illalliselle. Oltiin siis sovittu treffit hostperheen kanssa The Cheesecake Factoryyn. Oli kyllä kivaa, että nää pääsi tapaamaan mun perheen. Mie toimin tulkkina iskälle ja meni tosi hyvin. Juttua riitti ja porukat oli sitä mieltä, että CF:stä löytyi reissun parhaat ruoat! B nukahti kyllä jo ennen ruokaa penkille, vissiin rankka loma takana.
Iltaa vietettiin sitten hotellilla ja jäin sinne myös yöksi Jennin viekkuun. Katselin muitten pakkaamista ja pidättelin itkua. Lilluttiin ulkona porealtaassa jutellen ja oli niin täydellistä! Tuntui melkein hankalammalta jäädä tänne yksin, kuin alunperin lähteä Suomesta. En olis millään halunnut laittaa nukkumaan, kun tiesin, että silloin aamu ja heiheit tulee vain nopeammin...
Keskiviikkoaamu tuli kuitenkin, ja aivan liian nopeaa. Syötiin hotellilla aamupalaa, vaikka mie en kyllä saanut mitään alas... Sitten olikin aika pakata auto ja ajella meille. Halasin kaikkia ikuisuuden, mutta lopulta oli vaan pakko päästää irti ja jäädä katseleen ku ne ajo pois. Hetkeen tuntu, että en saa henkeä, mutta kyllä se pian alkoi helpottaa.
Mulla oli onneks aamu vapaata. Sain rauhassa itkeä, jutella kavereiden kanssa ja tsempata itseäni. Sain käännettyä sen pahan olon vahvuudeksi, ja päätin, että kyllä tästä selvitään. Mulla on täällä ihanat kaverit, jotka tsemppaa jaksamaan, ja Suomessa ihanat ystävät ja perhe odottamassa varmasti vielä ens maaliskuussakin. Musta oli vaan niin parasta, että mun perhe pääs käymään täällä. Toisaalta vielä tärkeämpää uskon tän olleen niille, nyt ne tietää, että oon turvassa täällä ja mulla on hyvä olla.
Los Angeles
Perjantaiaamuna oli siis aika jättää Las Vegas taaksemme ja suunnata kohti Los Angelesia. Otettiin taksi hotellilta kohti lentokenttää, mutta lähtevien terminaalin sijaan suunnattiin autonvuokraus pisteelle hakemaan meidän autoa. Oltiin varattu muistaakseni joku Ford, mutta se miekkonen siellä sai taivuteltua meidät vaihtamaan sen kunnon katumaasturi Chevroletiin.
Tähän olis kuulunut kuva siitä meidän autosta, mutta en löydä sitä mistään!
Laitettiin navigaattoriin Los Angeles ja lähdettiin matkaan, kilometrejä edessä noin 440. Ei tarvinut ajaa ees kymmentä kilometriä, kun ympärillä oli enää vaan aavikkoa, silmien kantamattomiin vain hiekkaa ja vuoria. Aina välillä siellä tyhjyyden keskellä oli hotelli, jonkunlainen diner tai bensa-asema. Pysähdyttiin myös yksillä outleteilla taas, että iskä pääs vähän shoppaileen jälleen kerran...
Porukat toi mulle tuliaisiksi Kaija Koon CD:n, joten sitä kuunneltiin sitten aika lailla koko matka. Ja senkin jälkeen on muuten ollut aika kovalla kuuntelulla! Täällä toistetaan radiossa vaan níitä samoja biisejä vielä enemmän kuin Suomessa, niin tää tuli kyllä tarpeeseen. Suvi Teräsniskaa ku sais kans, niin olis jees, vink vink... Pysähdyttiin matkalla myös syömään jollekkin pienelle bensa-asemalla ja törmättiin suomalaisiin! Tosi hassua, että täällä ollessani en oo törmännyt kertaakaan suomalaisiin sattumalta, mutta nyt ton kahen viikon aikana kahdesti. Ensin keskellä Golden Gatea, ja sitten keskellä ei mitään, jossain Las Vegasin ja Los Angelesin välillä.
Matka meni yllättävän helposti, ilman ruuhkia ja hotellikin löytyi helposti. Yövyttiin Hollywoodissa, Hollywood Hills-hotellissa. Varattiin se vasta pari päivää ennen reissua, ja ei oikein oltu varmoja millanen majotus meitä siellä odottaa, mutta mie ainakin yllätyin iloisesti. Kiva hotelli, hyvällä paikkaa, vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Walk of Famelta!
Vietettiin perjantai-iltaa melko rauhallisesti. Käytiin kävelemässä pikkumutka, mutta tultiin aika pikasesti takaisin hotellille ja syötiin siellä dinneriä. Iskä paimens meidät nukkumaan vissiin ennen yhdeksää, että päästään aamusta liikenteeseen...
Lauantaiaamuna herättiin pirteinä jo kasin maissa. Syötiin aamupalaa hotellin ravintolassa. Tässä vaiheessa porukatkin oli päässyt jo tutuiksi jenkkikokojen kanssa, joten tilattiin neljän aamupalan sijasta enää kolme. Naureskeltiin, että parempi onkin jo tässä vaiheessa alkaa säästämään, mutta oikeasti niissä kolmessakin annoksessa oli vähän liikaa! Hei nii joo ja juotiin kuuden dollarin pahat tuoremehut!
Aamupalan jälkeen oli tarkoitus ajaa Hollywood-kyltille. Kävin siellä silloin Aishan kanssa ja tiesin reitin, mutta jostain syystä minua ei kuunneltu ja päädyttiin jonnekin ihan muualle.. Kyltti kyllä näky, mutta kaukana! Tässä vaiheessa meinas iskeä kyllä kunnon kiukut päälle, mutta sovittiin, että otetaan iltapäivällä uusi yritys.
Ajeltiin siitä sitten Santa Monicaan. Jumituttiin ruuhkaan parkkipaikkaa etsiessä, mutta päästiin lopulta käveleskelemään rannalle. Rakastan Santa Monicaa, sitä rantaa ja laituria (vai mikä on pier suomeksi?). Kierreltiin siellä hetki, syötiin jätskiä ja otettiin tietenkin kuvat route 66:n päätepisteessä. Käytiin myös kävelemässä vähän siellä kävelykadulla, missä viimeksikin Aishan kanssa shoppailtiin. Tällä kertaa etsinnässä oli kengät, koska mulla ja jennillä oli molemmilla jalat niin rakoilla, että oli pakko saada varvastossut jalkaan ja heti!
Santa Monicasta matkalla hotelille otettiin sitten uusi reitti Hollywood-kyltille ja päästiinkin perille tällä kertaa. Otettiin tälläkin kertaa varmaan miljoona kuvaa, yhdessä ja erikseen, ja joka mahdollisesta kuvakulmasta.
Kyltin jälkeen otettiin pikku breikki hotellin altaalla makoillen. Lämpöä piisasi, munkin jalat otti kyllä tän reissun aikana hyvin väriä! Rakkoja oli varmaan sata, ja hetken lepo tekikin hyvää, kun illalla oli luvassa Walk of Fame. Ihmisiä oli vielä enemmän kuin viimeksi, mutta voidaanpas sanoa, että sielläkin on käyty. Räpsittiin aika paljon kuvia, mutta aina siellä on joku kinkki kameransa kanssa taustalla...
Käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa, missä mie sain yhtäkkiä hirveän päänsäryn. Tuntu, että taju lähtee, mutta muutaman buranan ja limsan jälkeen se meni onneks ohi ja pystyttiin jatkamaan kiertelyä. Shoppailtiin vähän tuliaisia ja turistikrääsää tietenkin ja kierreltiin kauppoja muuten vaan. Oltiin kuitenkin aika ajoissa hotellilla ja ehdittiin vielä iltauinnille. Tai meidän vesipeto uiskenteli, ja mie istuskelin altaan reunalla tällä kertaa.
Lauantai-iltana mulle alkoi jo vähän iskeä loman loppumis- paniikki, eikä uni meinannut tulla millään. En olis millään ollut valmis lopettamaan tätä reissua, ja mulle San Franciscoon palaaminen tarkotti myös töihin palaamista. Vaikka meillä olikin vielä pari yhteistä päivää edessä, tais lauantaina muiden nukahdettua tulla itku. Olisin vaan halunnut pysäyttää ajan siihen ja lomailla ainakin kuukauden lisää.
Sunnuntaiaamuna oli kuitenkin aika startata auto kohti San Franciscoa. Syötiin aamupalaa hotellilla, pakkailtiin kamat ja checkattiin ulos ysin maissa. Los Angelesista mun kotiin on matkaa noin 625 kilometriä, ja oltiinkin varauduttu ajamaan aikalailla koko päivä. Pienestä tingasta huolimatta päädyttiin ajamaan kotiin nopeinta mahdollisinta reittiä, eli keskellä ei mitään koko matka. Nähtiin me kuitenkin tomaattirekkoja, miljoona lehmää, ison navetta ikinä ( haju oli sen mukanen) ja syötiin myös mun jenkkiajan ekat mäkkärit. Ei ollut kyllä yhtään sen parempaa kun Suomessakaan...
Meidän navigaattori sekoili koko matkan, keksi meille tuhat reittiä, eikä siltikään osannut näyttää meille oikeaa reittiä. Seurailtiin sitten myös minun puhelimen karttaa, mutta siitä huolimatta, tai just tämän kahden kartan seurailun vuoksi, ei päästy oikeaa reittiä kotiin. Tarkoitus oli kiertää San Francisco pohjoispuolelta, ja tulla suoraan Marinin puolelle, mutta päädyttiin lopulta Bay Bridgelle ja suoraan San Franciscon keskustaan. Iskä oli muutaman kerran reissun aikana sanonu, että keskustaan hän ei aja, ja nyt oltiinkin sitten siellä keskellä pahinta ruuhkaa. Tän lisäksihän siellä sattu juuri tuona viikonloppuna olemaan Pride, joten katuja oli suljettu kulkueen vuoksi...
Hengissä kuitenkin selvittiin ja en oo ikinä ollut niin onnellinen kun vihdoin päästiin tälle puolen Golden Gatea! Ilta menikin sitten chillaillessa rankan ajomatkan jälkeen. Istuttiin ilta-auringossa ja kahdeksan maissa Jenni ja äiti saatto mut bussille kun suuntasin Aishan kanssa juhlimaan cityyn. Mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa.
Tähän olis kuulunut kuva siitä meidän autosta, mutta en löydä sitä mistään!
Laitettiin navigaattoriin Los Angeles ja lähdettiin matkaan, kilometrejä edessä noin 440. Ei tarvinut ajaa ees kymmentä kilometriä, kun ympärillä oli enää vaan aavikkoa, silmien kantamattomiin vain hiekkaa ja vuoria. Aina välillä siellä tyhjyyden keskellä oli hotelli, jonkunlainen diner tai bensa-asema. Pysähdyttiin myös yksillä outleteilla taas, että iskä pääs vähän shoppaileen jälleen kerran...
Porukat toi mulle tuliaisiksi Kaija Koon CD:n, joten sitä kuunneltiin sitten aika lailla koko matka. Ja senkin jälkeen on muuten ollut aika kovalla kuuntelulla! Täällä toistetaan radiossa vaan níitä samoja biisejä vielä enemmän kuin Suomessa, niin tää tuli kyllä tarpeeseen. Suvi Teräsniskaa ku sais kans, niin olis jees, vink vink... Pysähdyttiin matkalla myös syömään jollekkin pienelle bensa-asemalla ja törmättiin suomalaisiin! Tosi hassua, että täällä ollessani en oo törmännyt kertaakaan suomalaisiin sattumalta, mutta nyt ton kahen viikon aikana kahdesti. Ensin keskellä Golden Gatea, ja sitten keskellä ei mitään, jossain Las Vegasin ja Los Angelesin välillä.
Matka meni yllättävän helposti, ilman ruuhkia ja hotellikin löytyi helposti. Yövyttiin Hollywoodissa, Hollywood Hills-hotellissa. Varattiin se vasta pari päivää ennen reissua, ja ei oikein oltu varmoja millanen majotus meitä siellä odottaa, mutta mie ainakin yllätyin iloisesti. Kiva hotelli, hyvällä paikkaa, vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Walk of Famelta!
Vietettiin perjantai-iltaa melko rauhallisesti. Käytiin kävelemässä pikkumutka, mutta tultiin aika pikasesti takaisin hotellille ja syötiin siellä dinneriä. Iskä paimens meidät nukkumaan vissiin ennen yhdeksää, että päästään aamusta liikenteeseen...
Lauantaiaamuna herättiin pirteinä jo kasin maissa. Syötiin aamupalaa hotellin ravintolassa. Tässä vaiheessa porukatkin oli päässyt jo tutuiksi jenkkikokojen kanssa, joten tilattiin neljän aamupalan sijasta enää kolme. Naureskeltiin, että parempi onkin jo tässä vaiheessa alkaa säästämään, mutta oikeasti niissä kolmessakin annoksessa oli vähän liikaa! Hei nii joo ja juotiin kuuden dollarin pahat tuoremehut!
Aamupalan jälkeen oli tarkoitus ajaa Hollywood-kyltille. Kävin siellä silloin Aishan kanssa ja tiesin reitin, mutta jostain syystä minua ei kuunneltu ja päädyttiin jonnekin ihan muualle.. Kyltti kyllä näky, mutta kaukana! Tässä vaiheessa meinas iskeä kyllä kunnon kiukut päälle, mutta sovittiin, että otetaan iltapäivällä uusi yritys.
Ajeltiin siitä sitten Santa Monicaan. Jumituttiin ruuhkaan parkkipaikkaa etsiessä, mutta päästiin lopulta käveleskelemään rannalle. Rakastan Santa Monicaa, sitä rantaa ja laituria (vai mikä on pier suomeksi?). Kierreltiin siellä hetki, syötiin jätskiä ja otettiin tietenkin kuvat route 66:n päätepisteessä. Käytiin myös kävelemässä vähän siellä kävelykadulla, missä viimeksikin Aishan kanssa shoppailtiin. Tällä kertaa etsinnässä oli kengät, koska mulla ja jennillä oli molemmilla jalat niin rakoilla, että oli pakko saada varvastossut jalkaan ja heti!
Santa Monicasta matkalla hotelille otettiin sitten uusi reitti Hollywood-kyltille ja päästiinkin perille tällä kertaa. Otettiin tälläkin kertaa varmaan miljoona kuvaa, yhdessä ja erikseen, ja joka mahdollisesta kuvakulmasta.
Kyltin jälkeen otettiin pikku breikki hotellin altaalla makoillen. Lämpöä piisasi, munkin jalat otti kyllä tän reissun aikana hyvin väriä! Rakkoja oli varmaan sata, ja hetken lepo tekikin hyvää, kun illalla oli luvassa Walk of Fame. Ihmisiä oli vielä enemmän kuin viimeksi, mutta voidaanpas sanoa, että sielläkin on käyty. Räpsittiin aika paljon kuvia, mutta aina siellä on joku kinkki kameransa kanssa taustalla...
Lauantai-iltana mulle alkoi jo vähän iskeä loman loppumis- paniikki, eikä uni meinannut tulla millään. En olis millään ollut valmis lopettamaan tätä reissua, ja mulle San Franciscoon palaaminen tarkotti myös töihin palaamista. Vaikka meillä olikin vielä pari yhteistä päivää edessä, tais lauantaina muiden nukahdettua tulla itku. Olisin vaan halunnut pysäyttää ajan siihen ja lomailla ainakin kuukauden lisää.
Sunnuntaiaamuna oli kuitenkin aika startata auto kohti San Franciscoa. Syötiin aamupalaa hotellilla, pakkailtiin kamat ja checkattiin ulos ysin maissa. Los Angelesista mun kotiin on matkaa noin 625 kilometriä, ja oltiinkin varauduttu ajamaan aikalailla koko päivä. Pienestä tingasta huolimatta päädyttiin ajamaan kotiin nopeinta mahdollisinta reittiä, eli keskellä ei mitään koko matka. Nähtiin me kuitenkin tomaattirekkoja, miljoona lehmää, ison navetta ikinä ( haju oli sen mukanen) ja syötiin myös mun jenkkiajan ekat mäkkärit. Ei ollut kyllä yhtään sen parempaa kun Suomessakaan...
Meidän navigaattori sekoili koko matkan, keksi meille tuhat reittiä, eikä siltikään osannut näyttää meille oikeaa reittiä. Seurailtiin sitten myös minun puhelimen karttaa, mutta siitä huolimatta, tai just tämän kahden kartan seurailun vuoksi, ei päästy oikeaa reittiä kotiin. Tarkoitus oli kiertää San Francisco pohjoispuolelta, ja tulla suoraan Marinin puolelle, mutta päädyttiin lopulta Bay Bridgelle ja suoraan San Franciscon keskustaan. Iskä oli muutaman kerran reissun aikana sanonu, että keskustaan hän ei aja, ja nyt oltiinkin sitten siellä keskellä pahinta ruuhkaa. Tän lisäksihän siellä sattu juuri tuona viikonloppuna olemaan Pride, joten katuja oli suljettu kulkueen vuoksi...
Hengissä kuitenkin selvittiin ja en oo ikinä ollut niin onnellinen kun vihdoin päästiin tälle puolen Golden Gatea! Ilta menikin sitten chillaillessa rankan ajomatkan jälkeen. Istuttiin ilta-auringossa ja kahdeksan maissa Jenni ja äiti saatto mut bussille kun suuntasin Aishan kanssa juhlimaan cityyn. Mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Day 141
Mukava päivä takana! Aamupäivä olin normaalisti töissä. Vietiin M leirille, leikittiin ja käytiin kirjastossa B:n kanssa ja puoli kahdelta olin off. Nopea työpäivä, vaikka B kiukkuilikin. Päivää piristi kuitenkin skypepuhelu neljän yhteen ääneen puhuvan pikkutyypin kanssa. Näinä päivinä toivoisin vaan, että voisin siirtää itseni Aapajokeen päiväksi moikkaamaan minun lempilapsia. Ja siskojakin on ehkä vähän ikävä...
Töiden jälkeen Isabelle haki mut salille. Oltiin super reippaita! Treenin jälkeen laittauduttiin salilla näteiksi ja suunnattiin Tanjan synttäri-illalliselle. Nyt seki on sitten ihan oikeasti täysikänen! Oltiin syömässä isolla porukalla, ja oon nauranut kyllä niin, että vatsaan sattuu. Saatiin kuulla mm. "paljon onnea vaan" yhden saksalaisen ja yhden jenkin laulamana. Dinnerin jälkeen nakkasin Tanjan ja Isabellen Isabellen luokse, ne lähtee huomenna Vegasiin. Perjantaina on sitten munkin vuoro! Mitenköhän pärjään pari päivää ilman mun tyttöjä?
.JPG)
.JPG)
Töiden jälkeen Isabelle haki mut salille. Oltiin super reippaita! Treenin jälkeen laittauduttiin salilla näteiksi ja suunnattiin Tanjan synttäri-illalliselle. Nyt seki on sitten ihan oikeasti täysikänen! Oltiin syömässä isolla porukalla, ja oon nauranut kyllä niin, että vatsaan sattuu. Saatiin kuulla mm. "paljon onnea vaan" yhden saksalaisen ja yhden jenkin laulamana. Dinnerin jälkeen nakkasin Tanjan ja Isabellen Isabellen luokse, ne lähtee huomenna Vegasiin. Perjantaina on sitten munkin vuoro! Mitenköhän pärjään pari päivää ilman mun tyttöjä?
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Day 140
Tänään on ollut kyllä maanantaiden maanantai. Yksi kaveri myöhästyi lennoltaan kotiin, ja toisen auton ikkunat oli hakattu rikki yön aikana. Mun päivä ei onneksi ollut näin paha, se on vaan tuntunut tosi piiitkäältäää... Koko viikko taitaa mennä vain perjantaita odotellessa.
Aloitin aamulla työt normaaliin tapaan seiskalta. Keittelin kaurapuurot, syötiin aamupalat ja laittauduttiin valmiiksi. Kahdeksan maissa startattiin auto kohti Muir Beachia ja M:n tän viikon leiriä. Mentiin kaikki yhdessä, että mie pääsin näkemään paikan kun kuskaan sitä tän viikon. Tää leiri on siis meren rannalla, vuorien välissä, puolen tunnin ajomatkan päässä. Ja tie on kuin automainoksista, mäkinen, mutkainen ja kapea... Maisemat on kyllä kauniit, mutta jäi kuvat ottamatta kun yritin selvitä oksentamatta. Musta on tullu täällä carsick. Heti jos en aja ite ja on vähänkään mutkaa, niin on huono olo. Pari kuvaa sain kuitenkin parkkikselta.
Jätettiin M leireileen ja ajeltiin takas kotia. Leikittiin B:n kanssa kotona koko aamupäivä, tehtiin lounasta ja leikittiin vähän lisää. Kahdelta haettiin sit M kotiin, snackseiltiin ja katottiin Peppiä. Samantien kun Peppi loppu, tulikin Tanja ja lapset kyläileen ja iltapäivä menikin sitten helposti. Lasten iskä tuli jopa vähän etuajassa kotiin!
Töiden jälkeen laiskottelin kotona pari tuntia. Katselin vanhoja kuvia, nauroin ja itkin vuorotellen. Mun kaverit siellä kotona on kyllä maailman parhaita! Yritin lisätä tähän muutamaa vanhaa kuvaa, mutta mun kone jumi kun yritin katsoa videota ensin... Oli vissiin liian kamalaa materiaalia, muun muassa Tukholmasta. Ehkä lisäilen niitä kuvia sitten, kun ehdin selaamaan ne kunnolla läpi!
Kasin aikaan mun piti hakea Isabelle salille, mutta sen hostäiti oli myöhässä niin jouduin menemään yksin. Olin salilta valmis puolet nopeammin, kun ei mennyt aikaa juoruiluun... Mutta oli kyllä tosi yksinäistä, yhyyy. Kävin salin jälkeen vielä ajelemassa mutkan I:n tykönä kun sillä oli vähän ongelmia auton kanssa. Nyt äkkiä nukkumaaan, väsyttää hirveästi. Huomenna pitäis olla vähän lyhyempi päivä. Ärsyttää vaan kun ei ole enää aamusin taukoja, niin skypettäminen on aika hankalaa :(
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Days 138&139
Yks viikonloppu takana taas! Vietin sen melko rauhallisesti, keräten voimia ens viikonloppuun Vegasissa. En muista oonko vielä täällä blogissa hehkuttanutkaan, kun halusin eka varmistaa, että meidän liput tosiaan saapuu postissa. Mutta me mennään katsomaan LADY GAGAA ens lauantaina!! Oon ihan superinnoissaan, en malttais millään odottaa. Ens viikko tulee varmasti matelemaan...
Lauantain alotin lasten kanssa. Olin töissä kahteentoista, mutta vietettiin aamupäivä vaan kotona. Lasten leikkiessä mie valmistauduin au pair- meetingiin ja samantien töiden jälkeen Elena odottelikin mua pihalla ja lähdettiin tapaamaan meidän LCC lähi-Starbucksiin. Se nappas meidät ja Lizin kyytiin sieltä ja lähdettiin kohti cityä. Mukana oli myös tän LCC:n tyttö ja paras kaveri. Camille ei tällä kertaa päässyt, kun se on jumissa Ranskassa jonkun viisumiongelman takia.
Ajeltiin Missionille, mikä on yks kaupunginosa citystä. Paljon graffiteja, kivoja ruokapaikkoja, pieniä kojuja kaduilla. Käveltiin ympäriinsä, juteltiin ja käytiin lounaalla meksikolaisessa ravintolassa.Tykkään meidän miiteistä, kun koko ryhmä tulee niin hyvin juttuun ja LCC vaikuttaa oikeasti kiinnostuneelta meistä! Tää oli nyt Elenan viimeinen tapaaminen, kohta sekin lähtee..
Oltiin kotona vasta kuuden jälkeen ja Elena tuli meille hengaileen, koska olin yksin kotona. Perhe meni mun autolla reissuun, joten olin siis ilman autoa. Elena lupas onneks heittää mut Tanjalle, koska olin luvannut olla siellä yötä. Tanjalla oli ilta töitä, joten katsottiin vähän Leijonakuningasta ja leipastiin vielä kakkupohja lasten mentyä nukkumaan. Tanjan oikea synttäripäivä on vasta keskiviikkona, mutta se on silloin jo matkalla Vegasiin niin päätettiin juhlistaa vähän etukäteen. Kakkupohjan teko oli kyllä tuskan takana, ei löydetty sähkövatkainta niin vatkattiin sitten taikinaa melkein tunti käsin...
Siinä vatkauksen lomassa kuunneltiin sitten läpi kaikki teinivuosien lempparit Tiktakista Pikku G:hen. Itkettiin ja naurettiin. Mun elämä tulee kyllä muuttumaan paljon kun Tanja lähtee... Ei oo enää sitä tukea ja turvaa, mitä oon siitä saanut. En olis kyllä ehkä selvinnyt tästä alusta ilman mun Suomi-tyttöä, ja tulee kyllä olemaan hankalaa jatkaa täällä ilman sitä.
Sunnuntaiaamuna sitten heräiltiin vasta kymmenen maissa! Ennätys kyllä pitkääään aikaan. Käytiin syömässä aamupalaksi lättyjä San Rafaelissa ja sen jälkeen täytettiin meidän kakku. Oon kyllä ylpeä meidän aikaansaannoksesta! Vatkattiin kermakin siis käsin....
Vietettiin myös pari tuntia Tanjan lähistöllä olevalla rannalla makoillen. Kuunneltiin musiikkia ja vaan nautittiin elämästä. Ihanan rento sunnuntai, ei kummempia suunnitelmia ja saa vaan olla! Poltin taas selkäni, en onneks kovin pahasti. Eikö munki iho vois jo pikkuhiljaa alkaa tottua tähän aurinkoon...
Syötiin dinneriä Tanjan hostperheen kanssa ja jälkkäriksi tietenkin sitten kakkua. Laulettiin synttärionnittelut englanniksi, suomeksi ja hollanniksi ja kakkua katosi melko nopeaan tahtiin. Oli ilmeisesti hyvää. Pakko sanoa, että en kyllä oo itsekään syönyt noin hyvää täytekakkua aikoihin!
Kasin maissa Tanja nakkas mut sitten kotiin ja siinä Tiktakin soidessa taustalla meinas kyllä nousta kyyneleet silmiin, kun mietittiin, että meidän yhteinen viimeinen normaali california-viikonloppu on takana. Ens viikonloppuna ollaan Vegasissa, ja seuraavana viikonloppuna Tanjan perheessä onkin jo sen lisäksi myös uus au pair...
Hyvää uutta viikkoa sinne kotiin! <3
Lauantain alotin lasten kanssa. Olin töissä kahteentoista, mutta vietettiin aamupäivä vaan kotona. Lasten leikkiessä mie valmistauduin au pair- meetingiin ja samantien töiden jälkeen Elena odottelikin mua pihalla ja lähdettiin tapaamaan meidän LCC lähi-Starbucksiin. Se nappas meidät ja Lizin kyytiin sieltä ja lähdettiin kohti cityä. Mukana oli myös tän LCC:n tyttö ja paras kaveri. Camille ei tällä kertaa päässyt, kun se on jumissa Ranskassa jonkun viisumiongelman takia.
Ajeltiin Missionille, mikä on yks kaupunginosa citystä. Paljon graffiteja, kivoja ruokapaikkoja, pieniä kojuja kaduilla. Käveltiin ympäriinsä, juteltiin ja käytiin lounaalla meksikolaisessa ravintolassa.Tykkään meidän miiteistä, kun koko ryhmä tulee niin hyvin juttuun ja LCC vaikuttaa oikeasti kiinnostuneelta meistä! Tää oli nyt Elenan viimeinen tapaaminen, kohta sekin lähtee..
Oltiin kotona vasta kuuden jälkeen ja Elena tuli meille hengaileen, koska olin yksin kotona. Perhe meni mun autolla reissuun, joten olin siis ilman autoa. Elena lupas onneks heittää mut Tanjalle, koska olin luvannut olla siellä yötä. Tanjalla oli ilta töitä, joten katsottiin vähän Leijonakuningasta ja leipastiin vielä kakkupohja lasten mentyä nukkumaan. Tanjan oikea synttäripäivä on vasta keskiviikkona, mutta se on silloin jo matkalla Vegasiin niin päätettiin juhlistaa vähän etukäteen. Kakkupohjan teko oli kyllä tuskan takana, ei löydetty sähkövatkainta niin vatkattiin sitten taikinaa melkein tunti käsin...
Siinä vatkauksen lomassa kuunneltiin sitten läpi kaikki teinivuosien lempparit Tiktakista Pikku G:hen. Itkettiin ja naurettiin. Mun elämä tulee kyllä muuttumaan paljon kun Tanja lähtee... Ei oo enää sitä tukea ja turvaa, mitä oon siitä saanut. En olis kyllä ehkä selvinnyt tästä alusta ilman mun Suomi-tyttöä, ja tulee kyllä olemaan hankalaa jatkaa täällä ilman sitä.
Sunnuntaiaamuna sitten heräiltiin vasta kymmenen maissa! Ennätys kyllä pitkääään aikaan. Käytiin syömässä aamupalaksi lättyjä San Rafaelissa ja sen jälkeen täytettiin meidän kakku. Oon kyllä ylpeä meidän aikaansaannoksesta! Vatkattiin kermakin siis käsin....
Vietettiin myös pari tuntia Tanjan lähistöllä olevalla rannalla makoillen. Kuunneltiin musiikkia ja vaan nautittiin elämästä. Ihanan rento sunnuntai, ei kummempia suunnitelmia ja saa vaan olla! Poltin taas selkäni, en onneks kovin pahasti. Eikö munki iho vois jo pikkuhiljaa alkaa tottua tähän aurinkoon...
Syötiin dinneriä Tanjan hostperheen kanssa ja jälkkäriksi tietenkin sitten kakkua. Laulettiin synttärionnittelut englanniksi, suomeksi ja hollanniksi ja kakkua katosi melko nopeaan tahtiin. Oli ilmeisesti hyvää. Pakko sanoa, että en kyllä oo itsekään syönyt noin hyvää täytekakkua aikoihin!
Kasin maissa Tanja nakkas mut sitten kotiin ja siinä Tiktakin soidessa taustalla meinas kyllä nousta kyyneleet silmiin, kun mietittiin, että meidän yhteinen viimeinen normaali california-viikonloppu on takana. Ens viikonloppuna ollaan Vegasissa, ja seuraavana viikonloppuna Tanjan perheessä onkin jo sen lisäksi myös uus au pair...
Hyvää uutta viikkoa sinne kotiin! <3
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Day 137
Onpas päivät hurahtanut ihan huomaamatta eteenpäin! En oo numeroina postauksia päivän mukaan vähään aikaan, ja nyt ollaankin jo reilusti yli kolmasosan. Oon muutenkin jättänyt päivien laskemisen vähemmälle ja miettinyt vaan mitä on tulossa. Las Vegasiin 7 päivää, Chicagoon 38 ja New Yorkiin 68!
Tänään oli pisimmän tuntoisin työpäivä tälle viikolle, vaikka olinkin töissä vaan vähän yli kuusi tuntia. B oli väsynyt ja kiukutteli ja hostmomin auto oli huollossa, joten toimin päivän kuskina. Vietiin HM töihin ja M leirille aamulla, hengailtiin B:n kanssa kotona aamupäivä pyykkäillen ja legoilla leikkien. Kahdentoista aikaan haettiin HM töistä ja siitä sitten M campilta myös. Vähän snäkkiä lapsille ja uimakassit valmiiks. Off olin kahden maissa, kun muut lähti uimaan ja mie lenkille.
Alunperin oli tarkoitus mennä salille, mutta perhe pyys mua niiden kanssa puistokonserttiin ja syömään. Skippasin siis salin ja kävin sen sijaan pitkästä aikaa lenkkeilemässä. Viiden aikaan lähdettiin sitten kohti Sausalitoa ja tavattin siellä HM:n kaveri lapsineen. Bändi soitti jazzia, ihmisiä oli hirveästi ja kaikki tanssi. Oli rentoa, kiva ilta ja hengailtiin vaan. Mulla loppu puhelimesta akku melkein heti kun päästiin sinne, siksi en saanut kuvia.. Ehittiin kuitenkin ottaa M:n kanssa muutama selfie ennen lähtöä!
Tultiin kotiin kahdeksan aikoihin ja lähdin vielä moikkaamaan Isabelleä. Nappasin sen kyytiin salilta ja mentiin myöhäselle dinnerille Cheesecake Factoryyn. Mie tyydyin pelkkään leipään ja veteen, kun olin siellä puistossa vetänyt jo hodarin, mutta Isabelle otti Margaritan. Sillä oli ollut huono päivä ja se oli kyllä yhden drinkin ansainnut! CF:n jälkeen mentiin vielä hetkeks salille odottaan, että Jon pääsee töistä, kun oltiin luvattu viedä se kotiin. Mennään Isabellen kanssa ehkä ens viikolla kokeileen Crossfitiä, saa nähdä miten siinä käy...
Huomenna oon töissä hetken aamulla, sitten onkin au pair meeting ja saan talon itselleni yhdeksi yöksi kun perhe lähtee telttaileen!
Tänään oli pisimmän tuntoisin työpäivä tälle viikolle, vaikka olinkin töissä vaan vähän yli kuusi tuntia. B oli väsynyt ja kiukutteli ja hostmomin auto oli huollossa, joten toimin päivän kuskina. Vietiin HM töihin ja M leirille aamulla, hengailtiin B:n kanssa kotona aamupäivä pyykkäillen ja legoilla leikkien. Kahdentoista aikaan haettiin HM töistä ja siitä sitten M campilta myös. Vähän snäkkiä lapsille ja uimakassit valmiiks. Off olin kahden maissa, kun muut lähti uimaan ja mie lenkille.
Alunperin oli tarkoitus mennä salille, mutta perhe pyys mua niiden kanssa puistokonserttiin ja syömään. Skippasin siis salin ja kävin sen sijaan pitkästä aikaa lenkkeilemässä. Viiden aikaan lähdettiin sitten kohti Sausalitoa ja tavattin siellä HM:n kaveri lapsineen. Bändi soitti jazzia, ihmisiä oli hirveästi ja kaikki tanssi. Oli rentoa, kiva ilta ja hengailtiin vaan. Mulla loppu puhelimesta akku melkein heti kun päästiin sinne, siksi en saanut kuvia.. Ehittiin kuitenkin ottaa M:n kanssa muutama selfie ennen lähtöä!
Tultiin kotiin kahdeksan aikoihin ja lähdin vielä moikkaamaan Isabelleä. Nappasin sen kyytiin salilta ja mentiin myöhäselle dinnerille Cheesecake Factoryyn. Mie tyydyin pelkkään leipään ja veteen, kun olin siellä puistossa vetänyt jo hodarin, mutta Isabelle otti Margaritan. Sillä oli ollut huono päivä ja se oli kyllä yhden drinkin ansainnut! CF:n jälkeen mentiin vielä hetkeks salille odottaan, että Jon pääsee töistä, kun oltiin luvattu viedä se kotiin. Mennään Isabellen kanssa ehkä ens viikolla kokeileen Crossfitiä, saa nähdä miten siinä käy...
Huomenna oon töissä hetken aamulla, sitten onkin au pair meeting ja saan talon itselleni yhdeksi yöksi kun perhe lähtee telttaileen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)