Day 106

Musta on tullu tosi laiska kuvaamaan. Tältäkään päivältä ei oo ku yks selfie, ja sekin vain koska sain tänään mun californian ajokortin! Olin aamulla töissä vaan pari tuntia, ja yhdeksitoista ajoin DMV:lle suorittaan mun inssiä. Tuntuu ihan hullulta, että ite ajelet sinne autokoululle suorittaan sun ajokoetta. :D Koe oli melko helppo, ajettiin muutaman kerran kortteli ympäri eikä mun tarvinnut ees tehdä taskuparkkia. Ainoa mihin koko homma meinas kosahtaa oli kun tää inssimuija kysy, että miten näytetään kädellä suuntamerkit jos vilkut ei toimi. Muistin, että kerran olin nähnyt jotain kuvia siinä lehtisessä minkä luin ennen kirjallisia ja sain onneks nää veikkaamalla oikein. 

Testin jälkeen hain Elenan ja mentiin lounaalle kiinalaiseen ravintolaan. En oo syöny täällä hirveästi kiinalaista, kun en oo löytäny hyvää paikkaa, mutta tää oli ihan jees. Ei oo kyllä siltikään löytyny Golden Flowerin voittanutta. Nyt ku sais sipulihärkää niin olis kyllä jeees! Lounaan jälkeen ajettiin Northgate mallille hengaileen ja vähän kierteleen kauppoja. Oon kunnon säästökuurilla nyt, haluan shoppailla sitten kun porukat on täällä. Ostin vaan yhen trikoomekon F21:stä viidellä dollarilla, oon ylpeä itsestäni!

Iltapäivällä oli tarkoitus mennä ajoissa salille Isabellen kanssa, mutta sillä tuli vähän hässäkkää, niin lähtö vähän lykkääntyi. Päädyin makoileen sängylle ja kattoon netflixiä, ja heräsin yhtäkkiä yli tunnin päästä.... Pikku päikkärit siis, ja sen jälkeen I olikin valmis lähtemään. Perus salihommat ja nyt pitää sitten alkaa valmistautumaan nukkumaan kun huomenna on taas töitä. Ihan mukavaa pitää vapaapäivä keskellä viikkoa, tuntuu ettei ole semmosta pakkoa tehdä mitään. Viikonloppuisin pitää aina saada kamalasti aikaseksi, kun on vapaata, mutta tänään oli kiva ottaa vaan iisisti.

Day 105

12 tuntia ja 15 minuuttia töitä takana. Meni yllättävän helposti. Olin asennoitunut niin, että tää päivä tulee olemaan kamala, niin olikin positiivinen yllätys kun kaikki meni ihan helposti! Vietettiin B:n kanssa aamupäivä rannalla, lähettiin kympiltä ja oltiin kotona vasta kolmen maissa. M:llä on tää viikko vielä koulua, ja se meni vielä koulusta kaverilleen leikkimään, niin oltiin B:n kanssa kaksin melkein koko päivä. 

Meillä oli alunperin tarkoituksena mennä Rodeo beachille, mutta sinne menevä tie oli suljettu, enkä tiennyt kiertotietä. Valkkasin sit kartasta seuraavan rannan ja ajeltiin sinne muutaman mutkan kautta. Valinta ei ehkä mennyt ihan nappiin, koko paikka oli ihan sumun peitossa. Oli siellä kuitenkin porukkaa, mutta ei pelkoa rusketuksesta... B tykkäs kuitenkin ja rakenteli ihan innoissaan hiekkalinnoituksia. Oltiin siis meren rannalla, mutta siinä oli semmonen pieni lampi vieressä, jossa B sitten kahlaili. Tässä kuvassa olis siis vuoria, mutta sumu peittää kaiken....

B nukahti onneks kotimatkalla autoon, ja jatko päikkäreitä kotona. Sain pienen auringonotto hetken siinä! Haettiin M viideltä, syötiin dinneriä, viikkaltiin pyykkejä ja lapset kävi kylvyssä. Ilta meni nopsasti, mutta olin kyllä aika poikki. Jaksoin kuitenkin tsempata itseni salille, ja nyt onkin sitten hyvä fiilis. Ei päästy saunaan, kun joku mummeli pötkötteli lauteilla lukemassa lehteä, mutta toivottavasti parempi onni huomenna. 

Oon huomenna vapaalla melkein koko päivän ja suunnitelmissa olis treffailla varmaan Elenaa ja Isabellea. Kivaa saada vapaa päivä keskellä viikkoa, vähän muutosta normaaliin rytmiin. 

Days 103 & 104

Aikamoinen viikonloppu takana. Tänä viikonloppuna oon ollut ihan älyttömän kiukkunen, mutta viettänyt myös yksiä parhaista hetkistä täällä. Tämmösen vuoristoradan eläminen on tosi rankkaa. Koskaan et voi tietää, milloin suunta muuttuu. 

Lauantain aloitin työskentelemällä pari tuntia. Laitoin M:n valmiiks heppailu-synttäreille ja kateellisena kuuntelin sen intoilua siitä, kuinka se pääsee silittämään poneja. Mieki haluan! Jonain päivänä menen täällä kyllä vielä ratsastamaan. Yhdeksän maissa mua ei enää tarvittu, ja suljeuduin mun huoneeseen skypettämään. Soitin mammalle ja siellä olikin sitte myös serkkuja kylässä. Ihania tyttöjä, kisusi keskenään ihan entiseen malliin ja näytti kieltä kameralle ku yritin kysellä kuulumisia, mulla on niitä niin ikävä!

Ennen puoltapäivää Tanja tuli hakemaan mua, ja meillä oli tarkoitus mennä pelaamaan jalkapalloa. Päästiin kentälle ja mulle iski samantien yläasteen liikkatunnit mieleen ja sanoin, että miehän en muuten pelaa. Muut näytti liian hyviltä, niin ajattelin, että parempi pysyä vaan suosiolla kentän laidalla... Tanja oli onneks myös väsy, joten maattiin siellä yhden pelin ajan. Sitten tulikin jo nälkä, joten jalkkis vaihtui näihin.

Siellä me istuttiin pizzalla ja juustokakkutehtaassa lenkkarit jalassa ja urheiluvaatteet päällä, eikä ollut ees morkkis. Parhaat pizzat jenkeissä ehottomasti. Mietittiin, että mitä tänään keksittäisiin, ja päätettiin, että mehän lähdetään ulos! Mun piti olla töissä viidestä kahdeksaan, mutta Tanja tuli meille hengailemaan ja ottaan päikkärit, että päästään sitten heti lähtemään. Mun työt vaihtukin, että oon töissä kymppiin asti ja mun lapsien lisäksi sain hoidettavaksi myös naapurin muksut. 

Ilta meni pienen sekasorron vallitessa, mutta ehdin kuitenkin lapsien hoidon lomassa laittautua vähän valmiiksikin. Omat lapset tuntuu niin helpoilta, ja oon kyllä onnellinen, että niitä ei oo enempää kuin kaks. En ymmärrä miten jotkut pärjää neljän kanssa koko ajan. Tai pärjäähän siinä, mutta ei se kyllä kivaa enää ole. Meikkailin samalla kun lapset katsoi leffaa ja kun ne vihdoin rauhottui nukkumaan, vedin mekon päälle ja alettiin odotteleen hostmomia kotiin. Kun istuttiin sohvalla vielä varttia vaille ykstoista, oli fiilikset tällaiset.

Kun päästiin vihdoin lähtemään, ajettiin auto Tanjalle, kumottiin pullo viiniä ja otettiin taksi San Rafaelin keskustaan. Vietettiin huippu ilta tanssien, tän muistan kyllä pitkään! Musiikki oli hyvää ja tutustuttiin paljon ihmisiin, tähän baariin mennään varmasti toistekin. Vaikka välillä näytti, ettei ikinä päästä lähtemään ja meinattiin jo jäädä vaan nukkumaankin, niin tää ilta oli kyllä sen sähläyksen arvoinen. Tykkään mun suomitytöstä hulluna! 

Olin Tanjalla yötä ja sunnuntaina se herätti mut jo yhdeksän jälkeen. Väsytti ihan liikaa, mutta piristyin kummasti kun Aleksi soitteli skypellä, että nyt on liput on varattu! Nähdään siis New Yorkissa 101:n päivän päästä! Voi sanoa jo, että alle puolet jäljellä. Ei tarvii varmaan ees kertoa kuinka innoissaan oon. 

Aamu meni laiskotellessa, mutta kahdentoista maissa Isabelle tuli hakemaan mua ja otettiin bussi Cityyn. Haluttiin vain hengailla ja käydä vähän katsomassa paikkoja, kun tämä oli I:lle vasta toinen kerta San Franciscon puolella. Istuskeltiin Union Squarella ottamassa aurinkoa ja juttelemassa. Suunniteltiin mitä halutaan näyttää täältä meidän perheille kun ne tulee ja päätin, että huomenna alan tekemään kunnon lukujärjestystä porukoille ja Jennille! Täällä on niin paljon nähtävää, ja pelkään, että kaikki jää tekemättä jos ei oo jonkunlaista suunnitelmaa. Että varokaa vaan, meidän viikosta täällä voi tulla aikataulutetumpi ku lomista erään nimeltä mainitsemattoman kummitädin kanssa.... ;D

Tanja päätti kans ottaa bussin cityyn sen au pair meetingin jälkeen, ja se liittyikin sitten meidän seuraan. Suunnattiin melko pian siitä sitten Fisherman's Wharfille. Se on kyllä ehdottomasti yksi minun lemppari paikoista täällä. Pieniä kauppoja, paljon ihmisiä ja joka puolella tapahtuu jotain. On laulajia, soittajia, taikureita ja tanssijoita. Käytiin katsomassa merileijonia ja ostamassa taffyja, namnam! Syötiin aikaista dinneriä Hard Rock Cafe:ssa. Oon edelleen ihan järkyttyny, kuinka kallista se on täällä. Maltalla vietetiin melkein joka perjantai-ilta drinkkejen ja nachojen parissa, mutta täällä ei tulis kuuloonkaan kun hinnat on kaksinkertaiset. 

Pyörittiin hetki vielä kaupoissa, ja otettiin bussi kotiin. Olin kotona seiskan maissa ja siitä lähtien oon istunut tässä kirjottamassa tätä. Tänään ei oikein ajatus luista, mielessä pyörii tuhat muuta asiaa. Oon huomenna töissä 12 tuntia, ja saatiinkin pieni tappelu aikaiseksi siitä. Musta tuntuu, että oon pakotettu suostumaan ihan kaikkeen täällä sillä uhalla, että menetän mun ylimääräiset vapaat ja oikeudet jos sanon ei. Oon saanut paljon vapaita, että pääsen tekemään reissuja, ja tuntuu, että mun odotetaan tekevän mitä vain sen eteen.

Oon aika väsynyt tähän hommaan, mutta nyt mennään sen voimalla, että ens viikolla mun perhe on täällä. Oon sanonut tän varmaan tuhat kertaa, mutta en oo ikinä ollu näin ilonen siitä, että pääsen halaamaan niitä yhdeksän yön päästä. Pyydän jo valmiiksi anteeks sitä jos kiukuttelen ja oon hankala. Vaikeinta täällä on nimittäin se, että sulla ei oo lupaa näyttää jos sulla on paha mieli tai joku ärsyttää. Nielet vaan kaiken ja itket sitten illalla omassa huoneessa. Ens viikolla saan vihdoin tiuskia takas niin paljon kuin haluan, ja tiiän, että musta tykätään silti. 

Days 101 & 102

Täällä on taas helteet! Aurinko vaikuttaa ihan hirveästi minun mielentilaan, ja nyt kun sitä riittää, niin oon heti paljon pirteämpi ja iloisempi. Työtkin on sujunut melko helposti ja nyt onkin edessä viikonloppu. Enää yks työviikko ennen mun lomaa, siitä kyllä selviää vaikka lapset kuinka kiukuttelis. 

Torstai oli ihan perus työpäivä. Ainut piristys päivään oli uus pannukakkuresepti. Sekottelin vähän uutta pancakemixiä, banaania ja vaniljajauhetta, päälle kuivattuja mansikoita. Oli ihan sairaan hyviä! Oon jotenki jo niin tottunut tähän, että työpäivät menee helposti. Tiedän mistä asioista tulee ongelmia, ja milloin lapset kiukkuilee. Osaan olla välittämättä siitä, jos oon välillä maailman surkein au pair niiden mielestä, ja antaa turhan kitinän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kokonaisuudessaan tullaan hyvin toimeen, ja lapsetkin alkaa pikkuhiljaa tajuta, että oon nyt täällä oikeasti vähän pidempään enkä lähdössä huomenna. 

Olin reippaana mun aamupäivä-tauolla, ja sain aikaseksi vaikka mitä. Käytiin äidin kanssa läpi niiden pakkaushommia ja luettelin aika hyvän listan juttuja mitä haluan. Ruisleipäää!!! Löydettiin hotelli Vegasiin myös. Yhdentoista maissa hain Isabellen ja suunnattiin Collegelle hankkimaan opiskelijakortit. Ei menny reissu ihan suunnitelmien mukaan, meiltä muun muassa puuttui lista kursseista mitä käydään ja raha sen kortin maksamiseen. Käytiin sitten lähimmältä automaatilta hakemassa rahaa, ja Isabelle unohti korttinsa siihen masiinaan... Huomattiin se vasta kun oltiin jo takas siellä teettämässä niitä kortteja ja I joutu sitten lähteen juoksemaan sinne pankkiin. Sai kuitenkin onneks korttinsa takasin ja saatiin jopa ne opiskelijakortitkin tehtyä. 

Myöhästyin vähän mun lounaalta Elenan kanssa tän sähläyksen takia, mutta ehdittiin kuitenkin hetki juttelemaan. Ei oltu nähty pitkään aikaan kunnolla, ja juttua riittikin. Meillä ei mee jotenkin aikataulut yhtään yhteen tällä hetkellä, ja on tosi hankalaa löytää aikaa nähdä. Huomenna ehkä yritetään taas. 

Illalla käytiin taas Isabellen kans salilla. Sain vihdoin ostettua sen salikortin, ja maksoin vain 150 dollaria kolmesta kuukaudesta. Tosi halpaa, ainakin kun välillä luulin jo, että joudun maksamaan 86 dollaria kuukaudessa. Nyt oon tosi tyytyväinen, tykkään käydä tuolla niin paljon. Oon käynyt tuolla vasta pari viikkoa, mutta nyt jo tuntuu, että tunnen puolet porukasta. Kaikki tulee jutteleen ja moikkailee. Saunottiin pitkään ja yhtäkkiä sinne tulee joku nainen kysymään, että miten ollaan saatu tämä huone näin kuumaksi. Sanottiin, että ollaan lämmitetty sitä kauan ja heitetty paljon vettä kiukaalle. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvonen, kun se nainen selitti kuinka se on aina miettiny, että mitä se kulho tekee siellä. Se on siis aina "saunonut" siellä heittämättä ollenkaan vettä kiukaalle. Jenkit....

Perjantai menikin sitten taas melkeinpä sisällä. M jäi taas kotiin, kun niillä oli koulussa joku vaelluspäivä, eikä noilla kepeillä hirveästi lenkkipolkuja kuljeta. Katsottiin aamulla Notre Damen kellonsoittaja, tai siis lapset katsoi ja mie nuokuin nurkassa. Hostmom ohjeiden mukaan kokkasin lounaaksi polentaa, jotain maissi-muussia, josta leikattiin siivuja ja paistettiin pannulla. En tajunnu ottaa kuvaa, mutta voin kertoa, etten kokkaa toista kertaa. Mun mielestä ihan kamalaa, mutta lapset veteli hyvällä ruokahalulla.

Iltapäivä vietettiin kirjastossa ja kolmen aikaan olinkin vapaa. Hostäiti vei M:n lääkäriin ottaan röntgenkuvat sen nilkasta. Siitä kun se loukkas on kuitenki jo melkein kaks viikkoa ja se ei vieläkään suostu ottaan painoa sille. Mie vietin vähän yli tunnin auringossa maaten, mulla on hirveä kiire saada väriä pintaan, kun on kerrankin tilaisuus olla ehkä edes vähän ruskeampi kuin Jenni!

Ajelin Tanjan luo kun se pääsi töistä, ja tavattiin pari muuta aupparia seiskan jälkeen Sol Foodin merkeissä. Kyllä mulla olikin ollut jo ikävä tota paikkaa, nyt on ollut vissiin kolmen viikon tauko! Ruoan jälkeen käytiin yksillä sellasessa ihan kivassa baarissa nimeltä Flatiron. Mulla ärsyttää hulluna, kun olisin tänään halunnut jäädä juhlimaan muiden kanssa, mutta en voinut kun aamulla oli töihin. Sain hostäidilltä viestin ysin jälkeen, että se onkin kotona huomenna, mutta se ei kuitenkaan sanonut, että olisin vapaa. Kysyin sitten onko mulla huomenna töitä vai ei, enkä ikinä saanut vastausta. Tässä nyt sitte oon yhdeltätoista valmiina sängyssä ihan vaan sen vuoksi, että saan todennäköisesti kuulla aamulla seiskalta, ettei mua tarvita tänään... 

Vaikka tykkäänkin tästä työstä, välillä on niin hankalaa, kun asuu samassa talossa pomonsa kanssa. Oon tottunut asumaan yksin, päättämään itse omista asioistani ja huolehtimaan itsestäni, niin nyt sitten pitääkin ilmottaa menonsa jollekin. Eikä mitään voi suunnitella varmasti, kun ikinä et voi olla ihan varma, miten oot ensi viikolla töissä. Ei mun olot täällä mitkään huonot oo, tiedän niin paljon huonompiakin perheitä, mutta välillä tämmöset jutut niin ärsyttää.

Huomenna on taas uusi päivä, ja meinaan ehkä mennä nolamaan itteni jalkapallokentälle! Wish me luck!

Day 100!!

Sata päivää täynnä! Tää päivä on kulunut leffoja katsellessa, ja välillä tuntui, ettei tää työpäivä lopu ikinä. Meillä oli B:n kanssa kivoja suunnitelmia tälle päivälle, mutta aamulla sain kuulla, että M jääkin kotiin lepuuttaan jalkaansa ja mun tehtävä on pitää se aloillaan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty... Hostmom anto kuitenki luvan rajattomaan elokuvien katseluun ja siinä se päivä sitten vierähtikin. 

Sain valita ekan leffan, koska M:n mielestä mun sataa päivää piti juhlia. Katsottiin Pocahontas, ja tiedän jo mitä katotaan kun seuraavan kerran pääsen valitsemaan: Notre Damen kellonsoittaja on ehdoton, kun aletaan käymään mun lapsuuden lemppareita läpi. B valitsi Tarzanin ja M jonkun ihme animesadun, jonka mie jätin sit kokonaan välistä. Leffojen lisäksi ehdittiin pitää pehmoleluille bileet, piirtää, leikkiä Turtlesia ja lukea satuja. Onneks huomenna on taas helppo päivä. En tykkää yhtään viettää koko päivää sisällä kun ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä.

Töiden jälkeen syötiin yhdessä tacoja, ja M:n ehdotuksesta lähdettiin juhlimaan mun täällä oloa jälkkäreille Melting Potiin. Käytiin samassa paikassa tyttöjen kanssa mun synttäreillä, ja siitä asti M on halunnut sinne kun kerroin, että siellä pääsee dippaamaan vaahtokarkkeja suklaaseen. Olihan se hyvää, ja lapset innoissaan. Join myös yhden Pina Coladan, oli hyvväää!

Illalla Isabelle raahasi mut vielä väkisin salille. Mulla ei siis vieläkään oo sinne korttia, mut on vaan päästetty sinne ilmaseks. Huomenna meen hakemaan opiskelijakorttia ja sitten pääsen ehkä oikeasti ostamaan sen jäsenyyden. Sitten ei tarvii enää kurkkia kulman takana kuka on töissä ja puhua itteään sisään... 

Tänään varmistu, että saan melkein viikon vapaata kun Aleksi tulee tänne! Päästään viikonloppuna varaamaan lennot, eli syyskuussa mua kutsuu taas NYC! Oon aika innoissaan, enää vähän yli sata päivää. Ja sitä ennen on luvassa vielä Los Angeles, Las Vegas, Chicago, Washington D.C, Palm Springs ja toivottavasti San Diego. Jos tää ei olis mun elämää niin voisin olla vähän kateellinen....

Days 98 & 99

Yritin eilen päivittää, mutta kone sekosi ja tuli niin ihmeellisiä kuvia näyttöön, että meinasin ottaa puhelun Suomeen samantien... Mutta näköjään tää vielä toimii, onneks! En olis halunnut nyt alkaa ostamaan uutta, on sen verran monta reissua suunnitteilla, että niihin saan kyllä tuhlattua kaikki ylimääräiset rahat. 

Eilinen työpäivä meni paremmin kuin aikoihin. B oli hullun hyvällä tuulella, teki kaiken mitä pyysin, eikä kiukutellut mistään. Keiteltiin aamulla kaakaota kun oli kylmä ja juotiin ne takan edessä. Käytiin mutka kirjastossa ja lounaan jälkeen meillä oli playdate Tanjan luona. Ajeltiin sinne yhdeksi ja mie ja Tanja päästiin juoruileen samalla kun pojat leikki. Mennään todennäkösesti Tanjan kanssa elokuussa Chicagoon ja Washington D.C:hen! Yritettiin vähän suunnitella meiän reissua, mutta hankalaa kun pitää eka saada varmuus isäntäperheen suunnitelmista...

Haettiin M koulusta ennen neljää ja se hyppeli sauvojen kanssa meitä vastaan. Sillä on ollut nilkka kipeä melkein viikon kun se nyrjäytti sen viime viikolla ja nyt se oli sitten saanut kepit. Aluks se oli niin ylpeä ja innoissaan niistä, mutta aika äkkiä se into laantu, kun piti kävellä autolle asti...

Töiden jälkeen mentiin Isabellen kanssa salille. Mulla oli tarkoitus nyt ostaa jäsenyys sinne, mutta siellä kävikin ilmi, ettei se ookaan niin helppoa. Tai muuten olis, mutta sun pitää olla jäsen ainakin vuoden, ennen kuin voit sanoa sen irti. Mullahan on korkeintaa yhdeksän kuukautta jäljellä täällä, eikä tekis mieli sitten enää kotoa maksella salimaksuja.. Kiltti työntekijä kuitenkin lupas mut ilmaseksi treenaan tän kerran ja otettiin sit siitä kaikki irti. Laitoin sähköpostia sen salin pääjehulle ja kyselin niistä maksuista ja nyt sitten odotellaan vastausta. 

Salin jälkeen jatkettiin vielä leffaan, kun ei haluttanut kotiakaan vielä tulla. Meidän valinnaks osui Maleficent, tai oikeastaan mulla ei ollut sananvaltaa valintaan. Yllätyin kuitenkin taas positiivisesti. Tää oli siis vähän niinkuin uusi versio Ruususesta, ja tykkäsin tästä ihan hulluna!

Tiistai oli taas helpompi päivä, vaikka olinkin töissä pitempään kuin normaalisti. Aamulla lapset valmiiksi, B kouluun ja lenkin kautta kotiin skypettään. Suunniteltiin hellun kanssa vähän reissuja ja juttelin muutaman kaverin kanssa. Löhöilin vaan kunnes piti hakea B. Se oli tänäänkin tosi hyvällä tuulella ja heiteltiin palloa pihalla melkein tunti. Sitten olikin jo aika hakea M, ja sen nilkka oli vaan huonommassa kunnossa. Hostmom laitto viestiä, että jalka ylös ja leffa pyörimään. Se onkin ainoa keino saada tuo tyttö olemaan paikoillaan... Katottiin 101 Dalmatialaista ja en muistanutkaan kuinka hyvä se oli! Nauroin varmasti meistä eniten... Oon alkanut näyttämään näille elokuvia mitä mie oon katsonut pienenä, kun ei näillä muuten olis mitään hajua niistä. Viimeks katottiin B:n kanssa Herkules pari viikkoa sitten, ja nyt nää kaks on ihan sen suosikkilistan kärjessä. 

Tein dinneriä ja syötiin lasten kanssa. Hostmom tuli kotiin seiskan maissa ja mie karkasin salille. Isabelle pakotti mut sinne kysymään hinnoista uudestaan, kun sieltä ei oltu vastattu mun viestiin ja kannatti, pääsin taas ilmaseksi sisälle. Torstaina meen sitten taas uudestaan kysymään kun tää pomo on paikalla. Tuli kyllä taas niin hyvä fiilis, ja huomenna en saa varmaan ees laitettua ruokaa suuhun kun on kädet niin kuolleet. Salin jälkeen saunottiin vaikka kuinka kauan ja nyt tuleeki sit varmasti hyvin uni. 

Huomenna taas kymmenen tunnin työpäivä edessä, toivottavasti B on yhtä ilonen kun eilen ja tänään. Ja huomenna 100 päivää täynnä, ihan hassua. En oo enää se uus täällä, vaikka välillä tuntuukin siltä. Ja tasan kahden viikon päästä pääsen halaamaan mun pikkusiskoa ja äitiä ja iskää!!!

Liikaa ruokaa

Tosi kiva viikonloppu takana! Lauantai-ilta meni Isabellen luona. Grillailtiin, juotiin viiniä ja istuttiin ilta-auringossa. Paistettiin pihvejä ja pekoni-sienikääröjä ja ai että maistu hyvälle! Mietittiin alussa, että mitähän tästä tulee ku laitetaan suomalainen ja ruotsalainen samaan keittiöön, mutta hyvin onnistuttiin. Grilli sytty kyllä välissä tuleen, mutta saatiin ruoat pelastettua ja grillikin sammutettua... 

Ruoan jälkeen oli sitten luvassa Twilight-maraton, mutta miehän tunnetusti torkuin jo ekan leffan puolessa välissä. Jäin yöksi ja se kyllä kannatti jo ihan vaan aamupalan vuoksikin. Isabelle paisto mulle mustikkapannareita ja lisättiin päälle melko reilusti Nutellaa, namii! Ens viikolla sitte hommaan sen salikortin...

Sunnuntaina lähdettiin sitten puolen päivän aikaan ajeleen kohti cityä Tanjan ja Kahlian kanssa. Meidän kohteena oli Dolores Park, iso puistoalue vähän keskustan ulkopuolella. Puisto oli täynnä ihmisiä, lapsista vanhuksiin, mutta suurimmaksi osaksi nuorisoa. Meillä oli eväät mukana ja istuskeltiin koko päivä ulkona jutskaillen ja vaan makoillen auringossa. Kotoa lähtiessä oli tosi viileä, joten meillä oli tietenkin farkut jalassa, mutta jossain vaiheessa lämpeni niin paljon, että olisin ollut valmis maksamaan shortseista aika paljon! 

Parasta tuolla puistossa oli vaan tuijotella ihmisiä. Se on mun harrastus Suomessakin, mutta täällä se on niin paljon mielenkiintosempaa! Ihmisiä on niin erilaisia, ja tyylejä myös. Siellä oli myös vaikka minkälaisia kauppiaita, sai ostettua kaikkea pizzasta pilveen... Me pitäydyttiin tällä kertaa omissa eväissä.

Onnistuin polttamaan naamani ja rasvailen sitten täällä sitä nyt... Käsivarretkin vähän punottaa, mutta eiköhän se parin päästä oo jo ruskea. Illalla kävin vielä syömässä kiinalaisessa parin ruotsalaisen au pairin kanssa. Huippukiva päivä ja nyt oon superväsynyt. Ahdistaa ajatus, että huomenna pitää taas alkaa töihin... Pitää keksiä tekemistä niin siitä se taas lähtee. Ei oo onneks kun kaks viikkoa töitä ennen mun lomaa!