Days 164 & 165

Torstain vapaapäivä meni netflixin ja salin parissa. Muuta kerrottavaa ei juuri olekaan, enkä tainnut ottaa muita kuviakaan kun pari tyhmää saliselfietä Jonin kanssa. Isabellen poikakaveri on nyt täällä kylässä, joten mulla ei oo kavereita niin hengailin sitten salipoikien kanssa illankin salilla vaan...

Perjantaina olin töissä seiskasta yhteen. Nakattiin M surffileiribussille, käytiin B:n kanssa kirjastossa ja kokkailtiin lounasta kotona. Oon niin kyllästyny lounaan laittoon, täällä ku ei ihan mikä tahansa kelpaakaan. Lapset on välillä tosi huonoja syömään, ja sit ruoan pitäis olla terveellistä myös... Koita siinä sit keksiä jotain uutta joka päivä. Tänään mentiin sitten kalapuikot ja potut linjalla. Nää potut on vähän niinku ranskalaisia mutta niiiin paljon parempia!

Hostäiti tuli kotiin yhdeltä mutta hengailin tunnin auttelemassa B:n kanssa kun meille tuli joku rakennusmies tsekkaan meidän keittiötä. Saadaan siis ehkä vihdoin uus keittiö ton kamaluuden tilalle! En kyllä tiedä koska, toivottavasti ennen joulua ees... Mulla meinas särkeä taas päätä joten painuin päikkäreille kahden maissa kun olin off ja se onneks helpotti. Luin myös pitkästä aikaa kirjaa. Alotin vihdoin yhden kirjan minkä äiti toi kotoa ja oon nyt ihan koukussa.

Viiden maissa aloitin taas työt ja laitoin lapset valmiiksi dinnerpiknikille. Tänään oli siis hostmomin synttärit, ja juhlittiin niitä piknikillä puistokonsertissa. Mukana oli muutama perhetuttu lapsineen ja hulinaa oli aika lailla. Ihan kiva ilta, olin töissä, mutta aika kului HM:n kanssa viiniä juodessa. Lapset leikki keskenään ja hyppi pomppulinnassa, olis siis ilta voinut mennä hankalemminkin. Tultiin kotiin kahdeksan maissa ja yks HM:n kaveri tuli vielä kylään. Kylvetin lapset ja laitoin nukkumaan ja nyt taidan itekin mennä syventyyn takas mun kirjaan. 

Meille tulee vissiin huomenna uus auto! Mun auto pysyy samana, mutta HM vaihtaa sen bemarin isompaan volvoon, että saadaan molemmille lapsille kaverit kyytiin reissuihin. Ajetaan siis huomenna aamusta Oaklandiin hakemaan autoa ja mun työpäivä meneekin varmaan siinä. Oon off kahdeltatoista ja tarkoitus olis sitten tehdä jotain Isabellen ja sen bf:n kanssa. Ei olla vielä päätetty mitä, mutta toivottavasti jotain halpaa koska mulla on hirvee säästökuuri menossa. Viikon päästä Aisha kavereineen onkin jo täällä ja kymmenen päivän päästä nään Tanjan Chicagossa!

Day 163

Sain nukkua tänään pitkään! Mun työpäivät alkaa aina kello seitsemän, en oo muistaakseni kertaakaan aloittanut myöhemmin. Tänään oli kuitenkin poikkeus, ja sain loikoilla sängyssä kymmeneen asti. Ihanaa vaan kuunnella lasten perus aamupalakitinää, kun ei kerrankaan tarvinnut sanoa ite mitään...

Kymmeneltä aloitin työt. Pelailtiin B:n kanssa muutamamaa lautapeliä ja opeteltiin käyttämään niiden uusia radiopuhelimia. Hostmom oli myös kotona, ja silloin suurin ongelma onkin pitää B poissa sen tieltä. Onneks aika harvoin on tälläsia tilanteita, kun ymmärtäähän sen, että lapsi haluaa mieluiten viettää aikaa äitinsä kanssa.

Lounaan jälkeen katoin parhaimmaksi poistua paikalta, joten suunnattiin altaalle. B oli innoissaan kun pääsi kahdestaan mun kanssa uimaan. Yleensä on aina ongelmana kun M ei viihdy lastenaltaassa ja B:llä ei yllä jalat pohjaan isommassa ja sitte siinä pyöritään vähän kaikissa vuorotellen. Tänään siis B sai yksin päättää mihin mennään, ja tää oli sen mielestä ihan awesome! 

Altaan jälkeen mulla oli selvät suunnitelmat mielessä. Ajelin kotiin pisintä mahdollista reittiä ja pietin sormia ristissä, että B nukahtais autoon. Mun toiveet kävi toteen ja sainkin sitte parin tunnin tauon! Ilme kertoo fiiliksen.

Neljän aikaan jouduin herättelemään poitsun, että päästiin hakemaan M sen shuttlelta. Tytöllä oli hyvä surffipäivä takana ja se oli tosi hyvällä tuulella. Kotona kokkailin dinnerit ja jälkkäriks vielä mustikkapiirakkaa Isabellen ohjeella. Lapset rakastu mun jälkkäriin ja oonkin kuulemma paras kokki ever. Kylvyn jälkeen kun katottiin vielä yks jakso Peppi Pitkätossua, oli lapset ihan mun pauloissa ja tunnusti rakkauttaan yhteen ääneen. Melko hyvä ilta voisin sanoa. 

Nyt lapset nukkuu, hostmom tuli just kotiin ja miekin taidan mennä nukkumaan. Mulla on huomenna vaan tunti töitä ja muun päivän ajattelin pyhittää skypelle ja salille. Alkulämmittelyn saankin sitten joko pyöräilemällä tai kävelemällä salille kun auto on huollossa, reipas minä!

Day 162

Ihania tämmöset lyhyemmän työpäivät keskellä viikkoa, tuntuu aivan kuin olis viikonloppu taas! Olin töissä vaan yhteen, ja sekin meni tosi nopsaa kun B:lle tuli leikkikaveri. Meillä oli myös siivooja, niin leikittiin vaan mun huoneessa legoilla, tai siis pojat leikki ja mie kirjottelin blogia... 

Syötiin lounasta ulkona ja kahdentoista jälkeen saateltiin tää leikkikaveri kotiin vähän matkan päähän. 

Ennen yhtä tulikin hostäiti kotiin, ja huomasi melkein saman tien, että meillä on autotallissa tulva! Pyykkikone oli ilmeisesti päästänyt kaikki vedet pihalle ja siinä menikin sitten tunti sitä kuivaillessa. Ei onneks ollut mun vika, vaan siivooja oli sählännyt jotain... 

Kahden jälkeen karkasin paikalta nappaamaan Isabellen mukaan ja salille. Oon ollu pari viikkoa sekä kiireinen, että laiska, ja en oo käynyt salilla kertaakaan. Nyt olikin sitten aika palata normaaliin elämään ja ottaa itseä niskasta kii! Vedettiin melko pikatreeni koska meillä oli illalle vielä paljon suunnitelmia. 

Salilta ajeltiin Novatoon ensin Panera Breadiin broccoli cheddar- keitoille ja sitten Targetiin ostamaan hiusväriä. Oon kiertänyt täällä aikamonet kaupat läpi, mutta tähän mennessä Target on ollut ainoa mistä oon löytänyt mun väriä... Ja se on tuolla puolen tunnin ajomatkan päässä. Napattiin myös Safewaysta vähän grillaushommia mukaan ja siitä sitten Isabellelle. Oltiin molemmat hullun väsyneitä, niin koomailtiin hetki ennen kuin saatiin vihdoin itsemme ylös ja alettiin toteuttaan meidän illan suunnitelmaa. 

Alotettiin värjäämällä mun hiukset, ja Isabelle meinas kyllä saada mut hermostuun sen lukuisilla "en nyt tiiä mitä tästä tulee"-kommenteilla... Mutta hyvähän siitä tuli, nyt ei tarvii kulkea enää lippis päässä niinku viiminen viikko on mennyt. Tää aurinko täällä tekee ihan kamalia mun hiuksille. 

Värjäsin myös Isabellen hiukset ja sitten alettiin valmisteleen meidän dinneriä. Sieni-pekonirullia, vähän pihviä ja maissia, namiii! Mie olin taas grillimestarina, Isabelle hoiti salaatti- ja jälkkäriosion. Oli kyllä taas niin pirun hyvää! Täällä ihmiset grillaa aina vaan jotain hamppareita tai hot dogeja, pitää joku päivä näyttää tolle hostäidillekin mitä on oikea grillaus! 

Jälkkäriks syötiin sitte mustikkapiirakkaa ja jätskiä samalla ku katottiin leffaa. Mulla ei kyllä jääny ees nimi mieleen, ku se oli niin surkea :D Lakkailtiin kynsiä ja juteltiin tyttöjen juttuja,  oli kivaaaaa! Yhdentoista jälkeen ajelin kotiin PMMP:tä kuunnellen ja hymyilytti vaan, ihana ylläri tytöt!! <3

Day 161

Maanantai taas, ja laiskottelu päivän jälkeen paluu arkeen. Seiskalta ylös ja puuron keittoon. M on tän viikon surffileirillä joka päivä ysistä neljään, joten mulle jää pelkästään B. Hostäitikään ei oo hirveesti töissä nyt, niin pääsen vähän helpommalla kuin viime viikolla. Meidän piti lähteä viemään M kahdeksalta, se kulkee leirille bussilla, joka lähtee tosta viiden minuutin päästä. Parin kotiviikon jälkeen oli rutiinit vähän hukassa, ja lopulta jouduinki nappaan B:n suoraan aamupala pöydästä yökkärit päällä mukaan, että kerettiin... 

M:n nakkaamisen jälkeen olin pari tuntia off ja se aika menikin sitten Aleksin kanssa meidän New Yorkin matkaan suunnitellessa. 43 päivää enääää! Hotellikin on nyt vihdoin varattu, samoin kaikki lennot, joten tää alkaa vihdoin tuntumaan todelliselta. 5 yötä New Yorkissa ja sitten saan vielä hellun tänne yli viikoksi, parasta! 

Kahdentoista aikaan jatkoin taas töitä. Kokkailin lounasta, siivoilin vähän ja sit lähdettiinkin jo playdateille B:n luokkakaverin kanssa. Tuun sen äidin kanssa tosi hyvin juttuun ja pari tuntia vierähti tosi nopsaa ja lopuksi käytiin vielä jätskeillä. Oltiin kotona varttia vaille viis ja M oli isänsä kanssa täällä jo odottelemassa. 

Illalla oli sitten aika sanoa taas yhdet heiheit, onneks viimeiset vähään aikaan. Hengailin Claudian kanssa alussa tosi paljon, mutta nyt viime aikoina ei ollu keretty hirveästi näkemään. Ihmeteltiinkin, että miks ei olla hengattu enemmän, kun tullaan niin hyvin juttuun! Molemmilla oli kuitenkin omat kaverit joiden kanssa kulu kaikki vapaa-aika, ja ollaan molemmat niin huonoja pitämään yhteyttä. Ehkä nään sitä kuitenkin sitten Saksassa jonain päivänä samalla kun Elenaakin! 

Käytiin Starbucksissa jutskailemassa pari tuntia, ja vein sitten Claudian kotiin. Ajelin kotiin hieman pitempää reittiä musiikkia kuunnellen ja suomen kavereita ikävöiden. Mulla on oikeasti täällä hyvä olla, mutta nää viime päivät on vaan olleet rankkoja, kun kavereita vaan lähtee. Tuntuu, että kaikki pitää alottaa alusta, hankkia uus kaveripiiri... Fiilikset ei olleet mitkään parhaat ja istuin autossa pihalla aika kauan, yrittäen herätellä Essiä kun olisin halunnut skypettää. Pian annoin kuitenkin periksi ja menin sisälle ja siellä tuli kyllä itku kun näin mikä odotti!

Iso muumipaketti keskellä olohuoneen lattiaa, etten vaan voi olla huomaamatta. Raahasin sen omaan huoneeseen ja en meinannu saada ees sitä auki ku olin niin innoissaan! Ja mitä paketista paljastuikaan, kaikki mitä olin toivonut! Ihan tajuttomasti karkkia ja Suvi Teräsniskan sekä PMMP:n CD:t!! Oletin tietenkin eka, että paketti olis porukoilta, mutta arvelin melkein jo karkkivalinnoista, että nyt on joku muu kyseessä... Bongasin seasta kortit ja selvis, että tän takana oli Essi ja Emmi! Parhaat tytöt, paras paketti, ihanaaaa! Itkin varmaan puoli tuntia onnesta siinä karkkia mutustaessa. En ymmärrä miten nää paketit aina sattuu oikeaan saumaan! Just silloin kun mulla on ollut hankalaa tai huono päivä. Lähdin melkein ajelemaan keskellä yötä ihan vaan siksi, että pääsen huudattaan  Suvia pitkästä aikaa.

Jos nyt vaikka alkaisin oikeasti ottaan näitä kuvia... Mutta eihän tuossa nyt eilen tajunnu ku olin niin innoissaan!
    

Day 160

Oon viettänyt laiskimman sunnuntain pitkään aikaan! En juuri poistunut omasta huoneesta ennen viittä, vaan vietin päivä skypetellen, nukkuen ja elokuvia katsellen. Just what i needed! Tuntu ihan huipulta viettää vaan aikaa omassa rauhassa, ilman suunnitelmia. Sain kurottua vihdoin kuukauden univelat takaisin ja nyt onkin paljon pirteämpi olo.

Illalla oli aika sitten taas yksille heiheille. Elenan lähtee kotiin tiistaina, ja tänään kokoonnuttiin porukalla Cheesecake Factoryyn jäähyväis dinnerille. Ruoka oli hyvää kuten aina, mutta mulla oli vähän paha mieli koko ajan, kun tiesin että kohta pitää halata viimeiset halit ja sitten ei hajuakaan koska nähdään. Jonain päivänä kuitenkin varmasti, eihän Saksa nyt niin kaukana oo.

Mulla on tosi hankala tajuta, että nää ihmiset oikeasti lähtee kotiin, eikä oo täällä enää silloin kun niitä tarvitsen. Elena oli mun eka kaveri täällä, autto mut alkuun ja on aina ollut mun tukena kun oon sitä tarvinnut. Ja nyt sitä ei ookaan tossa viiden minuutin päässä, ihan hullua. Sille oon itkenyt niin monet itkut siitä kuinka en ikinä selviä täällä syksyyn saakka, mutta täällä sitä vaan ollaan edelleen... 

Ei mun ajatukset vaan juokse nyt, pakko mennä nukkumaan niin ehkä aamulla jo hymyilyttää taas. Onpa nyt ainakin hyvä syy matkustaa Saksaan joku päivä!

Day 159

Heräsin tänään ihan pirteenä, ja ennen lapsia! Ihmeiden aika ei oo ohi. Juotiin hostmomin kanssa aamuteet rauhassa ennen kuin lapset kömpi ylös ja mulla alko sitten työt. Olin tänään töissä vaan pari tuntia aamulla ja se kului nopsaan vaan kotona hengaillessa. Maattiin lasten kanssa mun sängyllä melkein tunti vaan jutellen. M on kysellyt viime aikoina ihan hirveästi Suomesta ja toivokin synttärilahjaks Suomi-reissua. Kelpais mulle, olisin helposti voinut kyllä lähteä matkaoppaaksi...

Viime päivinä on ollut taas vähän koti-ikävää ilmassa, mutta kyllä täältä taas noustaan. Kaikki kaverit on lähdössä kotiin ja uudet au pairit vaikuttaa ihan pimeiltä, mutta ei auta ku tosissaan yrittää tutustua porukkaan. On mulla onneks Isabelle vielä!

Töiden jälkeen laittauduin valmiiks ja pähkäilin varmaan puoli tuntia shortsien ja housujen välillä. Määränpäänä oli city Elenan kanssa, ja sinne on aina tosi hankalaa pukeutua. Voi olla tosi kuuma, tai tosi kylmä, ja todennäkösesti valitset just aina ne väärät vaatteet... Tänään meni kuitenkin nappiin valinta, sillä siellä oli melkein kylmempi ku Suomessa talvella! 

Vedettiin lounaaksi ihan mielettömän kokoset hampparit Westfield mallilla Jälkkäriks tietenkin milkshaket ja sen jälkeen tuntui, ettei liikkeelle pääse. Otettiin sit bussi Fisherman's Wharfille kattoon perus turistihommat vikaa kertaa ennen ku Elena lähtee kotiin tiistaina. Siellä oli muutama muukin, ja kirottiin turistit alimpaan helvettiin, itsehän kun ei niitä olla... Merileijonat oli tullu takas myös niin käytiin tietenkin moikkaan!

Kierreltiin siellä hetkinen, kunnes tarkotuksena oli ottaa bussi takaisin keskustaan. Helpommin sanottu kuin tehty, joka paikka oli niin täynnä ihmisiä, ettei mitään mahdollisuuksia päästä bussiin. Koitettiin kolme eri linjaa, kunnes luovutettiin ja ostettiin ferryticketit Tiburoniin. Tajuttiin sitten, ettei me sieltäkään päästä kotiin enää kun busseja ei mee iltaisin ja kävelymatkakin on vähän liian pitkä. Soitettiin kaikki potentiaaliset kyytivaihtoehdot läpi, ja sitten viimeisenä vaihtoehtona kokeiltiin Elenan hostäitiä. Se onneks pelasti meidät pulasta ja oon vihdoin kotona lämpimän viltin alla. Jalatkin alkaa pikkuhiljaa sulamaan.

Ihan hullua oikeasti miten täällä tää sää vaihtelee. Aamulla kun käveltiin bussipysäkille täällä, oli pelkällä t-paidalla kuuma, mutta cityssä olin jäässä hupparilla ja takilla... Saakelin sumu. 

Nyt viettelen sitten ensimmäistä rauhallista lauantain koti-iltaa pitkääään aikaan! Kerrankin kun ei tarvii aamulla herätä, oon tietenkin ihan valmis nukkumaan kello kymmenen. Nyt leffa pyöriin, ja aamulla en kyllä nouse ylös sängystä ennen kahtatoista!

Day 158

Tuntui, että tällä viikolla olin odottanut perjantaita enemmän kuin pitkään aikaan, vaikka mitään kummempaa ei ollutkaan suunnitelmissa. Viime aikoina lapset on vaan vienyt enemmän energiaa kuin yleensä. Viime viikonloput on myös mennyt juhliessa ja reissatessa, joten en malttanut odottaa, että saan vaan ottaa rennosti ja nukkua. 

Perjantain työpäivä meni suht iisisti. Oltiin aamu kotona, lapset leikki legoilla ja mie siivoilin. Kuunneltiin musiikkia, Robinin Boom Kah:ista on tullut täällä iso hitti! Lapset laulo ja halus, että kuvaan niistä musiikkivideoita. En tiiä kummalla oli hauskempaa, lapsilla tanssiessa vai mulla kuvatessa. Musta on huippua, että nää tykkää kaikista mun suosikeista. Mulla on aina kotona ollessa puhelimesta musiikkia päällä ja nää osaa puolet jo ulkoa.

Iltapäivällä mentiin altaalle ja oltiin siellä monta tuntia. En oo oikeasti ikinä ollut näin ruskea, en ees tiennyt, että muhunkin voi oikeasti tarttua väriä! Tuolla altaalla on kiva hengailla, kun lapset on aina niin innoissaan uiskentelemassa. Menee aika tosi nopeaa. Lapset oli tosi kiltisti, joten lupasin vielä altaan jälkeen froyot, ja siinä kulukin sitten vika tunti. Hostmom tuli vähän etuajassa kotiin samalla ovenaukasulla kuin mekin ja olinkin sitten off. 

Vetasin mekon päälle ja vähän meikkiä naamaan ja ajoin Isabellen luo. Oottelin, että sekin oli valmis ja käytiin nappaamassa Jon mukaan ja mentiin Applebee'siin Jonin synttäridinnerille. Nää kaks veteli siellä Margaritoja, ja minä olin taas vaihteeksi autolla, mutta ei haitannut kyllä yhtään. Ruoka oli hyvää ja jutut vielä parempia...

Iltaa vietettiin sitten Jonin kavereiden kanssa beerpongia pelaillen. Oltiin Isabellen kanssa hyvä tiimi, mie hoidin pelaamisen ja I juomisen. Kympin jälkeen lähdettiin Spitfireen San Rafaeliin, josta jatkoin sitten melko pian kotiin. Oikeasti se paikka on surkeampi ku umppari ikinä... Onneks seura oli hyvää!