11 days in the States

Kohta oon ollut melkein viikon täällä hostperheessä ja perhe vaikuttaa kyllä tosi kivalta. Lapset vaikuttaa ainakin vielä tykkäävän musta vaikka yritänki olla aika tiukka. Oon kyllä varma, että vielä tulee niitäki päiviä jolloin mun kokkaamat ruuat lentää lattialle ja ne inhoo mua. Eilen tein lasagena ja se ainaki vaikutti maistuvan! Äidin kanssa tullaan myös hyvin juttuun, ja nää tuntuu haluavan että viihtyisin. Ehkä siksiki, että näillä ei oikeen oo onnistunu edellisen au pairin kanssa. Ollaan suunniteltu jo Disney worldin reissua, Floridaa ja vaikka mitä muuta ja jo nyt viikonloppuna mennään laskettelemaan!! Ainoo mikä vähän mättää on tää talo, ei ehkä mikään kivoin.. Mun huone on onneks ihan jees mutta inhoon keittiötä ku se on vanha ja haisee vähän hassulle. Tältä täällä näyttää, pinkki talo alareunassa on meidän. Otin myös kuvan mun autosta, vähän isompi mihin oon tottunu ja automaatti tietenki, mutta hyvin oon pärjänny sen kanssa. Muutenkin ajaminen täällä on paljon helpompaa kun kuvittelin!

Oon myös päässy jo salille (unohdin kyllä ottaa kengät mukaan että se siitä sitte :D) ja nyt tulin just lenkiltä. On sen verran ylämäkiä täällä, että jos tästä reissusta ei muuta jäis käteen niin ainaki kunnon reisilihakset! Kävi hyvä tuuri salin kanssa, perheellä on jäsenyys sinne eli saan käydä siellä ilmaseks niin paljon ku haluan. Uima-altaat löytyy myös ja zumbaa ja muuta!

Jottei kuitenkaan menis ihan liian terveelliseks, niin oon syöny kuitenki jo levyn Marabouta koti-ikävään ja muutama tuplasuklaafrappucinoki on tullu nautittua Starbucksissa. Kun Starbucksissa tilaa juotavaa niin nehän laittaa aina sun nimen siihen kuppiin ja olin ajatellu, että mulla ei olis ongelmia sen suhteen kun Emma on niin yleinen nimi mutta ei, tänään olin sit Ema... Koti-ikävä on tosiaan vaivannu aika pahasti, ja oon miettiny jopa välillä että entä jos vaan ostaisin liput Suomeen. Päätin nyt kuitenkin, että ainakin kuukauden oon vaikka tuntuis miltä ja sen jälkeen sitten mietin uudestaan mitä oikeasti haluan. Ehkä siinä ajassa ehdin kotiutua tänne ja enää vuosi ei tunnukaan niin kamalalta ajatukselta. Täällä on kuitenkin paljon kaikkea kivaa luvassa ja en halua luovuttaa vielä. Ostin muutamat kehykset, että sain pari kuvaa pöydälle. Nyt mun kultsit kattelee sieltä mua, jeee :) En oo löytäny vielä mitään sinitarran tapasta kaupasta että saisin loputki kuvat seinälle..