Day 35

Tänään oli surkea sadepäivä. Vettä tuli kaatamalla, näin muutaman salaman ja jyrinä oli välillä ihan kamala! Yritäppä siinä sitten pojalle selittää, ettei ukkosta tarvii pelätä ku itekki miettii, että mihin piiloutuis. Onneks B on semmonen supermies joka ei pelkää mitään. 

Aamulla ehdittiin kuitenkin käydä tuntinen puistossa Tanjan ja sen lasten kanssa ennen sadetta. Sitte perus voimistelut ja lounaat ja oli tarkotus mennä kirjastoon, mutta toi sade oli niin paha, ettei autolla olis varmaan ees nähnyt ajaa. Mulla oli lisäks pää kipeä, niin jäätiin vaan kotiin ja leikittiin legoilla. Maattiin myös varmaan tunti sohvalla lukemassa kirjaa, juttelemassa ja vaan kuuntelemassa sadetta. Mulla olis tullu uni niin helposti, mutta poitsulla ei... 

Tänään oli vähän huono päivä taas, joskus koti-ikävä vaan iskee niin vahvasti etten tiedä mitä pitäis tehdä. Taas kerran kaverit pelasti, oli ihanaa kuulla että musta ollaan ylpeitä kun oon pärjänny täällä, vaikka ei olekaan ollut ihan helppoa. Ja oon kyllä itekkin ihan tyytyväinen, en todellakaan anna periksi vielä! Kuulin jostain, että tän ekan kuukauden olis pitäny olla sellasta honeymoon-vaihetta, mutta no way, ei ainakaan mulla. Pikkuhiljaa alan tykkään tästä paikasta enemmän, ja mun elämästä täällä. Olishan tää aika täydellistä kun saisin mun rakkaat tänne! 

Käytiin hakemassa M koulusta ja hengailtiin ja pyykkäiltiin. Ja katottiin tietenki päivän Muumi-jakso! Nämä on kyllä ihan koukussa, kumpikaan ei kuule eikä nää mitään muuta kun laitan sarjan pyörimään. Ja aina saan kuulla vinkumista, että eikö voitais kattoa toinenki pliiiiiis.
M:llä lähti myös tänään hammas. Se on heilunu kauan aikaa, ja oon yrittäny suostutella sitä, että saisin kiskasta sen irti, mutta tänään se tipahti sit syödessä. Mun mielestä oli niin söpöä kun tyttö juoksi ympäri taloa kikattaen kun se oli niin onnellinen! 

Illalla otin vihdoin mun jumppamaton käyttöön ja kyllä nyt sattuu vatsalihaksiin! Jumppailu piristi ja kävin vielä sateessa kävelyllä lähi Safewayssa ostamassa ananasta. Punnitsin siinä aika kauan aikaa suklaan ja ananaksen välillä, ja pakko myöntää, että meinasin vielä ovella kääntyä takas ostamaan sen suklaanki, mutta kerrankin hillitsin itseni. Nyt täällä bloggailen kynttilän valossa ananaksia syöden, on muuten hyväää!