Day 15

Tänään oli tän työviikon helpoin päivä. Laitoin lapset valmiiks kouluun, hostäiti vei tytön kouluun ja mie pojan. Olin vapaa sen ajan kun poika oli koulussa, ysistä kahteen siis. Mulla oli tarkotuksena tavata yksi espanjalainen tyttö päivällä, mutta sen hostlapsi oli tullu kipeäksi niin jouduttiin perumaan. 

Vietin sitten koko päivän kotona. Kirjoittelin blogia, laitoin vähän lisää kuvia seinälle ja skypetin Suomeen. Nykyään on kyllä niin helppoa pitää yhteyttä vaikka onkin toisella puolella maapalloa kun on skypet ja whatsappit ja feisbuukit ja muut! Tänään pelleilin kummipojan kanssa samalla lailla kun aina kotonakin, juttelin poikakaverin kanssa samalla kun söin lounasta ja katoin salkkareita mamman ja iskän kanssa. Tuli ihan kotosa olo! Training schoolilla meitä kehotettiin välttämään liikaa yhteydenpitoa kotiin ja toisaalta ymmärrän sen, mutta en olis silti valmis jättämään näitä puheluita väliin. Haluan kuitenkin pysyä mukana mun tärkeiden ihmisten elämässä. Pelkään esimerkiksi, että mun kummipojalla ei oo mitään hajua kuka oon kun tuun takas, mutta ainakin vielä se huuteli Emmaaaa siellä ruudun toisella puolella ihan samalla tavalla ku ennenki. :)

Kahdelta täyty sit sanoa kaikille heipat ja lähteä poitsun koululle päin. Yleensä haen sen autolla vaikka koulu on tosi lähellä, mutta tänään päätin että kävellään kun ilma oli niin kiva. Otin vähän snacksia mukaan myös että voidaan mennä puistoon syömään. Mun mielestä tää oli ihan loistoidea, mutta B ei oikein lämmenny mun suunnitelmille. Sain kuulla koko matkan kuinka puistot on tarkoitettu pikkulapsille (hei jätkä ei oo vielä ees 4 vee) ja välipalan syönti siellä ei myöskään oo yhtään kivaa ja että se haluaa vaan kotiin. En kuitenkaan antanut periksi vaan puistoon mentiin ja lopulta poitsu oli ihan innoissaan ja meillä oli kivaa. Tiedän myös oikean syyn miksi se olis halunnut vaan suoraan kotiin, se kun ei nykyään haluais tehdä mitään muuta ku katsoa Muumeja mun koneella...

Iltapäivä meni tosi nopsaa, ehdittiin vaan lukea vähän kirjaa kotona ja sitten jo muut tulikin kotiin. Mie lähdin melkein suoraan siitä sitten saksalaisen Elenan kanssa syömään Cheesecake Factoryyn. Tarkotuksena oli maistaa myös niitä kuuluisia juustokakkuja, mutta sen pääruoan jälkeen ei ees mun mahassa ollut tilaa enää jälkkärille. Ehkä ensi kerralla sitten!
Kierreltiin muutenkin vähän siinä kaupoilla ja tuo paikka on tosi kiva, sellainen ulkoilma ostoskeskus. Vähän kalliimpi mutta, siellä oli paljon söpöjä liikkeitä ja käytiin vain kattelemassa.

San Franciscossa oli tänään iso tulipalo ja käytiin kattomassa miltä se näyttää täältä kauempaa. Savua oli kyllä hirveästi, enkä tiedä onko sitä vieläkään saatu sammutettua mutta hallinnassa sen pitäis olla. Ilmeisesti joku uusi rakennusalue on tuhoutunut melkein kokonaan. Näytti kyllä aika pelottavalta näin kauempaakin, koko kaupunki aivan savun vallassa! Huomenna varmaan selviää enemmän, ei oikein löydetty hirveästi infoa vielä netistä. 

Nyt nukkumaan, huomenna on edessä 11 tunnin työpäivä, jeii!